kenkäpuhelin

Suomi

Substantiivi

kenkäpuhelin

1. (leikkimielinen) matkapuhelin; alun perin salapoliisisarjojen kuvitteellinen kannettava puhelin, joka oli rakennettu kengän sisään

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeŋkæˌpuhelin/
• tavutus: ken‧kä‧pu‧he‧lin

Etymologia

• yhdyssana sanoista kenkä ja puhelin

Liittyvät sanat

Synonyymit

• agenttipuhelin

Aiheesta muualla

• kenkäpuhelin Kielitoimiston sanakirjassa