Ahlainen
| Ahlainen Vittisbofjärd |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Pori |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Turun ja Porin lääni |
| Maakunta | Satakunnan maakunta |
| Kuntanumero | 001 |
| Hallinnollinen keskus | Ahlaisten kirkonkylä |
| Perustettu | kappeliseurakunta 1691, kirkkoherrakunta 1893, itsenäinen seurakunta 1908 |
| – emäpitäjä | Ulvila |
| Liitetty | 1972 |
| – liitoskunnat |
Pori Ahlainen |
| – syntynyt kunta | Pori |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1971) |
| – maa | 183,6 km² |
| Väkiluku |
2 351 [2] (31.12.1971) |
| – väestötiheys | 13,3 as./km² |
Ahlainen (ruots. Vittisbofjärd,[3] aiemmin Hvittisbofjärd) on entinen Suomen kunta Satakunnassa. Kunta liitettiin Porin kaupunkiin vuonna 1972. Naapurikunnat lakkautushetkellä olivat pohjoisessa Merikarvia, idässä Pomarkku ja Noormarkku ja etelässä Pori. Aiemmin kunta oli etelässä myös Porin maalaiskunnan rajanaapuri. Siikaisten kanssa Ahlaisilla oli rajaa yhdessä pisteessä kunnan koilliskulmalla.
Ahlaisten kirkonkylä on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[4] Kirkonkylässä on Salomon Köykkä-Köhlströmin vuonna 1796 suunnittelema puurakenteinen Ahlaisten kirkko. Vuodelta 1832 oleva erillinen kellotapuli on C. L. Engelin suunnittelema.
Ahlaisten vaakunan suunnitteli Ilmari Sysimetsä ja se vahvistettiin vuonna 1954.[5]
Ahlaisissa toimii oma urheiluseura, nuorisoseura ja metsästysseura.[6][7][8]
Historia
Ahlaisten ruotsinkielinen nimi Vittisbofjärd ("huittislaisten selkä") viittaa vanhoihin huittislaisten eräomistuksiin. Ahlaisten edustalla oleva merenselkä Keikvesi on taas ollut aikanaan keikyäläisten kalavesi.
Ahlainen oli Ulvilan emäseurakuntaan kuulunut kappeli vuosina 1691–1861, jonka jälkeen se oli Noormarkun kappelina vuodesta 1861 ja oma kirkkoherrakunta vuodesta 1893. Ahlaisten seurakunta itsenäistyi 1908. Vuonna 1972 kunta liitettiin Porin kaupunkiin ja seurakunta muuttui yhdeksi Porin seurakunnista.
Ahlaisten rannikolla ja saaristossa oli aikanaan paljon ruotsinkielisiä asukkaita, mutta 1900-luvulla väestö suomenkielistyi täysin. 1600-luvulla seutu oli valtaosin ruotsinkielistä, ja 1700-luvulla ruotsin ja suomen kielet olivat tasavahvoja. 1860-luvulla papisto alkoi vastustaa ruotsia rippikoulu- ja lukukinkerikielenä. Papiston mielestä Ahlaisten ruotsinkielinen murre oli niin omituista, että väestö voisi yhtä hyvin oppia suomea; ruotsinkieliset vanhemmat vastustivat suomenkielistämistä, mutta nuorempi väestö alkoi papiston vaatimusten myötä hävetä murteellista ruotsiaan mikä lopulta johti suomenkielistymiseen. Ahlaisten ruotsinkielinen murre oli vanhoillista ja vaikka sen katsotaan kuuluneen osaksi ruotsinkielisen Pohjanmaan murrealuetta, se myös poikkesi läheisistä Merikarvian ja Lapväärtin murteista.[9] Vuonna 1880 Ahlaisten 3 618 asukkaasta 476 oli ruotsinkielisiä,[10] mutta vuoden 1960 väestönlaskennassa kunnan silloisista 2 984 asukkaasta vain yksi oli ruotsinkielinen.[1]
Ahlaisiin asutettiin viime sotien jälkeen Hiitolan siirtoväkeä.[11]
Maantiedettä
Ahlaisten alueella laskee Pohjanlahteen kaksi Noormarkun puolelta tulevaa suurempaa jokea: Keikveden lahteen laskeva, Noormarkun Poosjärvestä alkunsa saava Pohjajoki (ylempänä myös nimillä Lampinjoki ja Poosjoki) ja Baablinginlahden luona mereen laskeva Eteläjoki (ylempänä Noormarkunjoki), joka saa alkunsa Noormarkun Inhottujärvestä. Nämä ovat osa Pohjois-Satakunnasta alkunsa saavan Karvianjoen vesistöä ja muodostavat tämän vesistön kaksi eteläistä lasku-uomaa. Pienempiä, pienet rannikkovesistöalueet muodostavia jokia ovat etelässä Puodanlahteen laskeva Kellahdenjoki (ylempänä Söörmarkunjoki) ja pohjoisessa, Merikarvian rajalla, lähellä Keikveden lahden suuta mereen laskeva, osittain Merikarvian puolella virtaava Uksjoki.
Ahlaisten itäosissa sijaitsevia järviä ovat Uksjokeen laskeva Uksjärvi pohjoisessa lähellä Merikarvian rajaa sekä Pohjajoen varressa entisellä Noormarkun rajalla sijaitsevat Lampinjärvi, Kivijärvi, Haapijärvi ja Poikeljärvi.
Ahlaisten edustalla Selkämeressä ovat etelässä Kolpanlahti, lännessä Pohjaselkä ja sitä pohjoisempana Baablinginlahti, Plaantunlahti, Lanskatanlahti ja Keikvesi.
Ahlaisten saarista ovat oman kylänsä muodostavat Anttoora, Pastuskeri ja Rankkuu. Muita saaria ovat muun muassa Lynaskeri, Iso-Enskeri, Gummandoora, Hamskeri ja Kiislee. Rannikolla sijaitsevia niemiä ovat Fiskee, Saantee ja Lanskata.
Ahlaisten itäosaa halkoo valtatie 8. Seututie 272 alkaa lännessä Lampaluodosta ja yhdistyy Lampin eteläpuolella valtatiehen 8. Lampin kohdalta valtatieltä erkanee yhdystie 2680, joka kulkee ensin länteen ja sitten pohjoiseen Pohjajoen kautta Merikarviaan kirkonkylään. Tämä tieosuus on Pohjanlahden rantatien matkailutietä.
Ylikylän kartta[12] vuodelta maanmittari Daniel Ekmanin tekemä vuodelta 1730.
Kylät ja kulmakunnat
Ahlaisissa on 9 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967)[13]:
- Alakylä (ruots. Nederby[14])
- Anttoora[15] (myös Antoora,[13] ruotsiksi Antören[14])
- Pastuskeri[16] (myös Bastuskäri,[13] ruotsiksi Bastuskär[3])
- Kellahti (Källfjärd[3])
- Lampaluoto (Lambalot[14])
- Lamppi[17] (myös Lampi[13], ruotsiksi Lampis[14])
- Rankkuu[18] (myös Rankku,[13] ruotsiksi Rankö[14])
- Suosmeri (Svartsmark[3]), varsinaisesti kylä Ulvilassa[3]
- Ylikylä (Överby[14])
Kulmakuntia Ahlaisissa ovat Hara, Kankaankulma, Keikvesi, Korkeakoski, Lampinkartano, Mustalahti, Pirttijärvi, Pohjajoki (Norrland),[14] Puoda, Ristikallio, Sahakoski, Trikanmäki ja Ämttöö.
Nykyisessä Porin kaupungin tilastollisessa aluejaossa Anttoora, Bastuskär ja Lampaluoto kuuluvat Meri-Poriin, Alakylä, Kellahti, Lamppi, Rankku ja Ylikylä Pohjois-Poriin. Vuonna 2013 Alakylässä oli 408 asukasta, Anttoorassa 3, Bastuskärissä 17, Kellahdessa 241, Lampaluodossa 77, Lampissa 156, Rankussa 10 ja Ylikylässä 453.[19] Näiden tietojen perusteella entisen Ahlaisten kunnan alueella olisi 1 365 asukasta.
Taajamat
Ahlaisten alueen ainoa taajama on Ahlaisten kirkonkylä, jossa vuoden 2011 lopussa oli 401 asukasta.[20] Vuoden 1960 väestönlaskennassa Ahlaisten taajamia olivat Alakylä ja Ylikylä. Alakylässä oli 392 asukasta 1,7 neliökilometrin alueella ja Ylikylässä 255 asukasta 2,0 neliökilometrin alueella.[21] Vuoden 1970 väestönlaskennassa taajamat olivat yhdistyneet Alakylä-nimiseksi taajamaksi, jossa oli 463 asukasta ja jonka pinta-ala oli 2,22 neliökilometriä.[22] Vuoden 1990 väestönlaskennassa taajama oli myös nimeltään Alakylä. Tuolloin siellä oli 509 asukasta, ja sen pinta-ala oli 3,9 neliökilometriä.[23] Ahlaisten kirkonkylä on myös yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa.[24]
Väestö
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ahlaisten väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
Tunnettuja ahlaislaisia
- Juho Aromaa (1878–1956), kansanedustaja[26]
- Elin Danielson-Gambogi (1861–1919), taidemaalari, syntyi Ahlaisissa
- Matti Kallela (1923–1986), yrittäjä ja yritysjohtaja, kauppaneuvos
- Kalevi Lamminen (1935-2021), kansanedustaja[27]
- Jukka-Pekka Lehto (s. 1958), säveltäjä
- Toini Pöysti (s. 1933), maastohiihtäjä ja olympiamitalisti
- Juho Vesterlund (1888–1940), kansanedustaja[28]
- Regina Wittsberg, kaupunginvaltuutettu, Oikeusministeriön demokratiapalkinnon saanut Ahlaisten kyläyhdistyksen sihteeri[29]
Kulttuuri
Murre
Ahlaisten alueella puhutun kielen perustana on Porin murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Ahlaisten murre kuuluu Porin ryhmän yläatakuntalaiseen pohjoispuoliskoon. Ahlaisten murteelle tyypillistä on yleisgeminaation ja k:n heikon asteen edustuksen puuttuminen.[30]
Ruokakulttuuri
Ahlaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla nahkiaissoppa ja madesoppa.[31]
Lähteet
- ↑ a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1971 (PDF) (sivu 12) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Väestönmuutokset 1971 (PDF) (sivut 18–19) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ a b c d e Svenska ortnamn i Finland Kotus. Viitattu 26.11.2012.
- ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Museovirasto. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 134. Otava 1967, Helsinki.
- ↑ Ahlaisten Urheilijat ahlaistenurheilijat.fi. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Ahlaisten nuorisoseura ry ahlaistennuorisoseura.fi. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Ahlaisten Metsästysseura ahlams.net. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Ann-Marie Ivars: Förfinskningen av Vittisbofjärd (PDF) (sivu 155) Dialekter och småstadsspråk. Svenska litteratursällskapet i Finland. Arkistoitu 14.10.2019. Viitattu 14.10.2019.
- ↑ Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1885 (PDF) (sivu 5) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Arkistoitu 16.4.2021. Viitattu 16.4.2021.
- ↑ a b c d e Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 1. Porvoo: WS, 1967.
- ↑ a b c d e f g Waldenström, Stellan: Vittisbofjärds svenska ortnam och bebyggelsehistoria. Pori: Svenska kulturfonden i Björneborg, 2009. ISBN 978-952-92-5980-9
- ↑ Anttoora paikkatietoikkuna.fi. Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Pastuskeri paikkatietoikkuna.fi. Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Lamppi paikkatietoikkuna.fi. Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Rankkuu paikkatietoikkuna.fi. Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Konsernihallinto, Taloushallinto: Porin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013 (PDF) (3.6 Väestö osa-alueittain ja kaupunginosittain vuosina 2004–2013, sivut 14–15) toukokuu 2013. Porin kaupunki. Arkistoitu 17.8.2013. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym.. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
- ↑ Taajamat 1990. (Väestölaskenta 1990: Osa 11) Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1
- ↑ Ahlaisten kirkonkylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Juho Aromaa www.eduskunta.fi. Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Kuolleet | Ahlaisissa syntynyt entinen kansanedustaja Kalevi Lamminen on kuollut Satakunnan Kansa. 23.1.2021. Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Juho Vesterlund www.eduskunta.fi. Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Ensimmäinen demokratiapalkinto viidelle vapaaehtoistoimijalle om.fi. Arkistoitu 5.12.2011. Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 266–267. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 45. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Kirjallisuutta
- Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 1–4. Porvoo: WS, 1967.
- Heino, Ulla: Ahlaisten historia. Pori: Satakunnan kirjateollisuus, 1979. ISBN 951-99220-1-6
- Jokinen, Kaisu: Kirkko keskellä kylää : Ahlainen, näköaloja ajatelmin ja kuvin. Pori: Nanofax, 2008. ISBN 978-952-92-4155-2
- Saukko, Terttu (toim.): Lindu lendää...: Ahlaisten murrepiirin pakinoita. Ahlainen: Ahlaisten murteen piiri, 2011.
- Waldenström, Stellan: Vittisbofjärds svenska ortnam och bebyggelsehistoria. Pori: Svenska kulturfonden i Björneborg, 2009. ISBN 978-952-92-5980-9
Aiheesta muualla
- Ahlainen Pori-tiedossa (poritieto.com)
- Porin kaupunki – Ahlainen
- Ahlaisten seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive) (sisältää kartan seurakunnan rajoista)
- Pomarkun ja Noormarkun kylien seurakunnallinen väestökirjanpito 1800-luvun alkuun asti (Arkistoitu – Internet Archive) (Ahlaisten seurakunnan kirkonkirjoista)
- Avellan, Niilo J.: ”Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maatiloista: Ahlainen”, Satakunta - Kotiseutututkimuksia I, s. 174–178. Satakuntalainen osakunta, 1907. Näköisversio verkossa (pdf).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
