Anja Pohjola

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. kesäkuuta 2009 kello 13.38 käyttäjän AB (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Raili Anja Anneli Pohjola (oik. Sirén) (s. 14. maaliskuuta 1931, Loimaa) on suomalainen näyttelijä.

Anja Pohjola aloitti teatteriuransa jo 1940-luvun lopulla Jyväskylän Työväen Teatterin lapsiteatterissa.

Pohjola näytteli Tv-teatterissa 1963-1990. Vuodesta 1990 Suomen Kansallisteatterissa. Hän toimi myös Raivoisat ruusut -näyttelijäryhmässä. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke, mutta hän esiintyy edelleen filmeissä, muun muassa viimeisessä Turhapuro-filmissä This is my life sekä joulukuussa 2005 ensi-iltansa saaneessa Ilkka Vanteen ohjaamassa Lupaus-elokuvassa. Hän oli myös TV1:n Kotikatu-sarjan Tuulikki ja näytteli Hyvissä herroissa Tyyneä 19911996. Hän esitti elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) sekä Akseli ja Elina (1970) Akseli Koskelan äitiä.

Daniel Katz on kirjoittanut näytelmän Mies se on vainajakin erityisesti Maija Karhia ja Anja Pohjolaa varten. Kantaesitys oli 2002. Näytelmä kertoo kahden sisaruksen erilaisista valinnoista elämän tiellä ja niiden vaikutuksista: onko parempi olla leski vai vanhapiika?

  • My Fair Lady (rouva Higgins) 2000
  • Raivoisat ruusut: Kassandra (Hilda Husso) 2000

Hänen puolisonsa oli näyttelijä Pehr-Olof Sirén (19231986). Biologisia lapsia Pohjolalla ei ole, mutta Pehr-Olof Sirénin lapsenlapsia ovat mm. laulajinakin tunnetuiksi tulleet Anna, Pinja ja Janus Hanski. Lastenlastenlapsia Sirénillä on yhteensä yksitoista.[1]

Anja Pohjola sai Jussi-patsaan 1971 roolistaan elokuvassa Rautatie.

Lähteet

  1. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 3/2009

Aiheesta muualla

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.