Ero sivun ”Erich von Falkenhayn” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset)
p Päivitetään aakkostus
 
(17 välissä olevaa versiota 15 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 2: Rivi 2:
'''Erich von Falkenhayn''' ([[11. syyskuuta]] [[1861]] – [[8. huhtikuuta]] [[1922]]) oli [[kenraali]] ja Saksan kenttäarmeijan päällikkö [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Hän johti muun muassa [[Verdunin taistelu]]a.
'''Erich von Falkenhayn''' ([[11. syyskuuta]] [[1861]] – [[8. huhtikuuta]] [[1922]]) oli [[kenraali]] ja Saksan kenttäarmeijan päällikkö [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Hän johti muun muassa [[Verdunin taistelu]]a.


Falkenhayn teki pitkän uran sotilaana. Hän palveli muun muassa [[Kiina]]ssa [[Boksarikapina]]n aikana. Vuonna [[1913]] hän nousi [[Preussi]]n sotaministeriksi, minkä takia hän oli merkittävä tekijä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] synnyssä.
Falkenhayn teki pitkän uran sotilaana. Hän palveli muun muassa [[Kiina]]ssa [[boksarikapina]]n aikana. Vuonna 1913 hän nousi [[Preussi]]n sotaministeriksi, minkä takia hän oli merkittävä tekijä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] synnyssä.


Falkenhayn korvasi [[Helmuth Johannes Ludwig von Moltke]]n [[Marnejoen taistelu]]n jälkeen esikuntapäällikkönä. [[Schlieffen-suunnitelma]]n epäonnistuttua Falkenhayn yritti kukistaa ranskalaiset ja brittiläiset niin kutsutulla "kilvalla merelle". Britit pysäyttivät saksalaiset vasta [[Ypresin taistelu]]ssa.
Falkenhayn korvasi [[Helmuth Johannes Ludwig von Moltke]]n [[Marnejoen taistelu]]n jälkeen esikuntapäällikkönä. [[Schlieffen-suunnitelma]]n epäonnistuttua Falkenhayn yritti kukistaa ranskalaiset ja brittiläiset niin kutsutulla ”kilvalla merelle”. Britit pysäyttivät saksalaiset vasta [[Ypresin taistelu]]ssa.


Falkenhayn piti hyökkäävämmästä taktiikasta läntisellä rintamalla ja teki vain pieniä kampanjoita [[Venäjä]]ä vastaan toivoen, että Venäjä suostuisi erilliseen aselepoon. Tämä johti konfliktiin [[Paul von Hindenburg]]in ja [[Erich Ludendorff]]in kanssa. Lopulta Falkenhayn sai aikaan massiivisen näännytystaistelun [[Verdunin taistelu|Verdunissa]], jossa kuoli satojatuhansia sotilaita. Falkenhayn uskoi "vuodattavansa ranskalaisten veren kuiviin" ja miestappioiden määrä saisi Euroopan johtajat päättämään sodan tai menetykset olisivat suuremmat Ranskalle kuin Saksalle. Suunnitelman epäonnistuttua Hindenburg korvasi Falkenhayn esikuntapäällikkönä.
Falkenhayn piti hyökkäävämmästä taktiikasta läntisellä rintamalla ja teki vain pieniä kampanjoita [[Venäjä]]ä vastaan toivoen, että Venäjä suostuisi erilliseen aselepoon. Tämä johti konfliktiin [[Paul von Hindenburg]]in ja [[Erich Ludendorff]]in kanssa. Lopulta Falkenhayn sai aikaan massiivisen näännytystaistelun [[Verdunin taistelu|Verdunissa]], jossa kuoli satojatuhansia sotilaita. Falkenhayn uskoi ”vuodattavansa ranskalaisten veren kuiviin”, jolloin miestappioiden määrä saisi Euroopan johtajat päättämään sodan tai menetykset olisivat suuremmat Ranskalle kuin Saksalle. Suunnitelman epäonnistuttua Hindenburg korvasi Falkenhaynin esikuntapäällikkönä.


Sodan loppuvaiheissa Falkenhayn palveli Saksan armeijaa vielä [[Transilvania]]ssa, [[Palestiina]]ssa ja [[Valko-Venäjä]]llä. Vuonna [[1919]] hän jäi eläkkeelle armeijasta ja vetäytyi tilalleen, jossa teki useita kirjoja sodasta ja strategiasta sekä omaelämäkerran.
Sodan loppuvaiheissa Falkenhayn palveli Saksan armeijaa vielä [[Transilvania]]ssa, [[Palestiina]]ssa ja [[Valko-Venäjä]]llä. Vuonna 1919 hän jäi eläkkeelle armeijasta ja vetäytyi tilalleen, jossa kirjoitti useita kirjoja sodasta ja strategiasta sekä omaelämäkerran.


{| align="left"
{| align="left"
Rivi 16: Rivi 16:
{{Commonscat}}
{{Commonscat}}


{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{tynkä/Henkilö}}
{{Tynkä/Henkilö}}


{{DEFAULTSORT:Falkenhayn, Erich von}}
{{AAKKOSTUS:Falkenhayn, Erich von}}
[[Luokka:Saksalaiset kenraalit]]


[[Luokka:Saksalaiset kenraalit]]
[[be-x-old:Эрык фон Фалькенхайн]]
[[cs:Erich von Falkenhayn]]
[[Luokka:Vuonna 1861 syntyneet]]
[[da:Erich von Falkenhayn]]
[[Luokka:Vuonna 1922 kuolleet]]
[[de:Erich von Falkenhayn]]
[[en:Erich von Falkenhayn]]
[[es:Erich von Falkenhayn]]
[[fr:Erich von Falkenhayn]]
[[ko:에리히 폰 팔켄하인]]
[[hr:Erich von Falkenhayn]]
[[it:Erich von Falkenhayn]]
[[he:אריך פון פאלקנהיין]]
[[lv:Erihs fon Falkenhains]]
[[lb:Erich von Falkenhayn]]
[[hu:Erich von Falkenhayn]]
[[nl:Erich von Falkenhayn]]
[[ja:エーリッヒ・フォン・ファルケンハイン]]
[[no:Erich von Falkenhayn]]
[[pl:Erich von Falkenhayn]]
[[ro:Erich von Falkenhayn]]
[[ru:Фалькенхайн, Эрих фон]]
[[sl:Erich von Falkenhayn]]
[[sr:Ерих фон Фалкенхајн]]
[[sv:Erich von Falkenhayn]]
[[vi:Erich von Falkenhayn]]
[[tr:Erich von Falkenhayn]]
[[zh:埃里希·馮·法金漢]]

Nykyinen versio 9. lokakuuta 2023 kello 09.50

Erich von Falkenhayn

Erich von Falkenhayn (11. syyskuuta 18618. huhtikuuta 1922) oli kenraali ja Saksan kenttäarmeijan päällikkö ensimmäisessä maailmansodassa. Hän johti muun muassa Verdunin taistelua.

Falkenhayn teki pitkän uran sotilaana. Hän palveli muun muassa Kiinassa boksarikapinan aikana. Vuonna 1913 hän nousi Preussin sotaministeriksi, minkä takia hän oli merkittävä tekijä ensimmäisen maailmansodan synnyssä.

Falkenhayn korvasi Helmuth Johannes Ludwig von Moltken Marnejoen taistelun jälkeen esikuntapäällikkönä. Schlieffen-suunnitelman epäonnistuttua Falkenhayn yritti kukistaa ranskalaiset ja brittiläiset niin kutsutulla ”kilvalla merelle”. Britit pysäyttivät saksalaiset vasta Ypresin taistelussa.

Falkenhayn piti hyökkäävämmästä taktiikasta läntisellä rintamalla ja teki vain pieniä kampanjoita Venäjää vastaan toivoen, että Venäjä suostuisi erilliseen aselepoon. Tämä johti konfliktiin Paul von Hindenburgin ja Erich Ludendorffin kanssa. Lopulta Falkenhayn sai aikaan massiivisen näännytystaistelun Verdunissa, jossa kuoli satojatuhansia sotilaita. Falkenhayn uskoi ”vuodattavansa ranskalaisten veren kuiviin”, jolloin miestappioiden määrä saisi Euroopan johtajat päättämään sodan tai menetykset olisivat suuremmat Ranskalle kuin Saksalle. Suunnitelman epäonnistuttua Hindenburg korvasi Falkenhaynin esikuntapäällikkönä.

Sodan loppuvaiheissa Falkenhayn palveli Saksan armeijaa vielä Transilvaniassa, Palestiinassa ja Valko-Venäjällä. Vuonna 1919 hän jäi eläkkeelle armeijasta ja vetäytyi tilalleen, jossa kirjoitti useita kirjoja sodasta ja strategiasta sekä omaelämäkerran.

Erich von Falkenhayn vuonna 1913
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.