Haarusanikkaiset
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Taksonomia 2020-luvulle |
Haarusanikkaiset | |
---|---|
Haarusanikkainen (Psilotum nudum). |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
Alakaari: | Haarusanikkaiset Psilophytina |
Suvut | |
|
|
Katso myös | |
Haarusanikkaiset Wikispeciesissä |
Haarusanikkaiset (Psilophytina, Psilotophytina) on yksi sanikkaisten neljästä alakaaresta ja samalla niistä kaikkein pienin ja alkeellisin. Haarusanikkaisiin kuuluu kaksi sukua, joista Psilotum käsittää kaksi ruohomaista kuivien trooppisten seutujen lajia ja Tmesipteris 12–13 Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa esiintyvää epifyyttistä lajia.
Monet kasvitieteilijät pitävät haarusanikkaisia alkeellisimpina nykyään elävinä putkilokasveina, sillä niillä ei ole lainkaan juuria tai lehtiä.[1] Lehtien sijaan niillä on pienet lehtimäiset ulokkeet, joiden sisällä ei ole johtojänteitä, kuten oikeilla lehdillä. Juurien sijaan niillä on maavarsi, joka on yhteydessä mykorritsaan eli sienijuureen. Kolme itiöpesäkettä ovat yhdistyneet pienen varsimaisen ulokkeen päähän. Haarusanikkaisille on ominaista sukupolvenvuorottelu ja pientä maavarren palasta muistuttava suvullisen polven alkeisvarsikko on korkeintaan kahden millimetrin kokoinen.[1]
Haarusanikkaisten luokittelu on yhä ristiriitainen, eikä ryhmältä ole löytynyt fossiileja.[1] Ryhmä on ollut tapana erottaa muista sanikkaisryhmistä, mutta DNA-tutkimukset ovat osoittaneet, että haarusanikkaiset saattavat myös olla hyvin yksinkertaisia saniaisia. Eräät lähteet sisällyttävät haarusanikkaisiin myös käärmeenkielikasvit (Ophioglossaceae).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Aiken, M.: Living Fossils of The Plant Kingdom Botany Department, Victoria University College.
- ↑ Schneider E.L. & Carlquist S.: SEM studies on vessels in ferns. 17. Psilotaceae 2000. Botanical Society of America. Arkistoitu 6.7.2008. Viitattu 30.3.2008.