Ero sivun ”Irtokarkki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.5) (Botti lisäsi: en:Loose candy |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Candy shop.jpg|thumb|200px|Irtokarkkihylly.]] |
[[Tiedosto:Candy shop.jpg|thumb|200px|Irtokarkkihylly.]] |
||
'''Irtomakeiset''' eli '''irtokarkit''' ovat [[karkki|karkkeja]], joita myydään muun muassa [[Kioski|kioskeissa]], [[Lähikauppa|lähikaupoissa]], [[market]]eissa ja [[Karkkikauppa|karkkikaupoissa]] niin, että ostaja kokoaa (tavallisesti [[kauha]]lla) pussiin haluamiaan makeisia haluamansa määrän. Hinta määritellään punnitsemalla pussi sisältöineen, |
'''Irtomakeiset''' eli '''irtokarkit''' ovat [[karkki|karkkeja]], joita myydään muun muassa [[Kioski|kioskeissa]], [[Lähikauppa|lähikaupoissa]], [[market]]eissa ja [[Karkkikauppa|karkkikaupoissa]] niin, että ostaja kokoaa (tavallisesti [[kauha]]lla) pussiin haluamiaan makeisia haluamansa määrän. Hinta määritellään punnitsemalla pussi sisältöineen, minkä tekee joko ostaja tai myyjä. [[Pohjoismaat|Pohjoismaiden]] suurin irtokarkkitukkuri on [[Candy King]]. |
||
Irtomakeiset tulivat myyntiin kioskeihin ja kahviloihin 1970-luvun lopulla{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}. Niitä myytiin kappalehinnalla – markka-aikaan jopa yhden pennin hintaisia oli saatavilla. Irtokarkit pussitti myyjä, ei suinkaan asiakas itse. Ne olivat kioskeissa usein esillä lasipurkeissa ikkunan edessä; myyjä otti karamelleja lusikalla asiakkaan pyynnön mukaisesti pussiin esimerkiksi "viisi kappaletta" tai "markalla". |
Irtomakeiset tulivat myyntiin kioskeihin ja kahviloihin 1970-luvun lopulla{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}. Niitä myytiin kappalehinnalla – markka-aikaan jopa yhden pennin hintaisia oli saatavilla. Irtokarkit pussitti myyjä, ei suinkaan asiakas itse. Ne olivat kioskeissa usein esillä lasipurkeissa ikkunan edessä; myyjä otti karamelleja lusikalla asiakkaan pyynnön mukaisesti pussiin esimerkiksi "viisi kappaletta" tai "markalla". |
||
Versio 23. elokuuta 2011 kello 17.07
Irtomakeiset eli irtokarkit ovat karkkeja, joita myydään muun muassa kioskeissa, lähikaupoissa, marketeissa ja karkkikaupoissa niin, että ostaja kokoaa (tavallisesti kauhalla) pussiin haluamiaan makeisia haluamansa määrän. Hinta määritellään punnitsemalla pussi sisältöineen, minkä tekee joko ostaja tai myyjä. Pohjoismaiden suurin irtokarkkitukkuri on Candy King.
Irtomakeiset tulivat myyntiin kioskeihin ja kahviloihin 1970-luvun lopulla. Niitä myytiin kappalehinnalla – markka-aikaan jopa yhden pennin hintaisia oli saatavilla. Irtokarkit pussitti myyjä, ei suinkaan asiakas itse. Ne olivat kioskeissa usein esillä lasipurkeissa ikkunan edessä; myyjä otti karamelleja lusikalla asiakkaan pyynnön mukaisesti pussiin esimerkiksi "viisi kappaletta" tai "markalla".
Ensimmäiset irtomakeiset olivat hedelmäisiä Nalle-karkkeja, Merirosvokaramelleja eli "merkkareita" sekä pommeja, joita oli salmiakin ja hedelmän makuisia. Irtomakeisia olivat myös salmiakkiset Merenneidot, jotka olivat yksittäin myytäviä irtokarkkeja hieman isompikokoisia[1].