Ero sivun ”Owczarek podhalanski” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (48 välissä olevaa versiota 34 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{koirarotu |
|||
'''Owczarek podhalanski''' - iso valkoinen vartija-paimen |
|||
| rodunnimi=Owczarek Podhalanski |
|||
| kuva=Polski Owczarek Podhalanski.jpg |
|||
| alkuperämaa={{Puola}} |
|||
| määrä=maailmassa n. 2000<br>Suomessa rekisteröity 948<ref>[http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=252 Suomen Kennelliitto. ''Owczarek podhalanski''. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2023.] Haettu 11.1.2023.</ref> |
|||
| syntyaika=1600-luku |
|||
| alkuperäinen käyttö=[[laumanvartija]], vahtikoira |
|||
| nykyinen käyttö=laumanvartija-, vahti- ja seurakoira |
|||
| elinikä=noin 10 vuotta |
|||
| lempinimet=podhalanski, Tatra Shepherd Dog, chien de berger des Tatras, Tatra-Schäferhund, perro de pastor polaco de Podhale, poola podhalani lambakoer |
|||
| FCI=ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat<br>alaryhmä 1 Lammaskoirat<br>#252 |
|||
| paino= |
|||
| korkeus=uros 65–70 cm<br>narttu 60–65 cm |
|||
| värit=valkoinen |
|||
}} |
|||
'''Owczarek podhalanski''' ({{k-pl|polski owczarek podhalanski}}) on iso valkoinen [[puola]]lainen paimenkoirarotu, joka kuuluu [[FCI]]:n roturyhmään 1. Se on hyvin harvinainen: maailmassa arvellaan olevan pari tuhatta yksilöä.<ref name="podhalanski">[https://www.podhalanski.fi/roduntaustaa/ Rodun taustaa]. Suomen Owczarek Podhalanskit ry. Viitattu 1.2.2020.</ref> |
|||
== Ulkonäkö == |
|||
| ⚫ | |||
Rotu on vahva ja kookas: urokset ovat säkäkorkeudeltaan yleensä 65–70 cm, nartut 60–65 cm. Kallo on hieman kaareva ja otsapenger selvästi erottuva olematta jyrkkä. Kuono on paksu, kärkeä kohden vähitellen kapeneva ja kallon kanssa samanpituinen tai tätä hieman pidempi. Kirsu on keskikokoinen ja musta. Silmät ovat hieman vinoasentoiset, keskikokoiset ja tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, keskipitkät, kolmionmuotoiset ja melko paksut. Helppohoitoinen karvapeite on säänkestävä, ja sen ansiosta rotu tulee toimeen ulkona läpi vuoden. Karvapeitteen väri on aina puhtaanvalkoinen.<ref name="skl">[https://www.kennelliitto.fi/files/owczarek-podhalanski Owczarek podhalanski]. Suomen Kennelliitto, 8.10.2013. Viitattu 1.2.2020.</ref> |
|||
== Luonne ja käyttäytyminen == |
|||
| ⚫ | Owczarek podhalanskia koulutettaessa on pidettävä mielessä sen erityispiirteet: toisaalta itsenäisyys, ylpeys ja verkkaisuus, toisaalta miellyttämisenhalu sekä taito tulkita eleitä ja kehonkieltä. Laumanvartijakoiraa koulutettaessa johdonmukaisuus ja lempeä määrätietoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä |
||
| ⚫ | Owczarek podhalanski tunnetaan tyynenä, älykkäänä ja valppaana rotuna. Se on usein varautunut vieraita kohtaan, mutta erittäin lämminhenkinen ihmisille ja eläimille, jotka kuuluvat sen laumaan. Se tulee hyvin toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa ja on tarpeen tullen valmis puolustamaan heitä. Muita koiria kohtaan rotu käyttäytyy yleensä suopeasti. Se vartioi ja puolustaa sinnikkäästi, mutta hyökkää yleensä vain, jos sitä uhataan. |
||
| ⚫ | Owczarek podhalanskia koulutettaessa on pidettävä mielessä sen erityispiirteet: toisaalta itsenäisyys, ylpeys ja verkkaisuus, toisaalta miellyttämisenhalu sekä taito tulkita eleitä ja kehonkieltä. Laumanvartijakoiraa koulutettaessa johdonmukaisuus ja lempeä määrätietoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Podhalanski on onnellinen saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota se voi vartioida. Siitä on myös seuraksi pidemmille lenkeille. |
||
Podhalanski on onnellinen saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota vartioida. Siitä on myös seuraa pidemmille lenkeille. Helppohoitoinen turkki on säänkestävä, joten koiranilmakaan ei ole esteenä ulkoilulle. Turkkinsa ansiosta rotu tulee toimeen ulkona läpi vuoden. Owczarek podhalanski |
|||
| ⚫ | |||
== Alkuperä == |
|||
Rotu on peräisin [[Tatra]]n vuoristosta Etelä-Puolasta. Sen esi-isät olivat samoja itämaisia koiria kuin muillakin suurilla valkoisilla laumanvartija- ja paimenkoirilla - erään teorian mukaan ne olisivat olleet muinaisia, yli tuhat vuotta sitten Eurooppaan saapuneita aasialaisia mastiffeja. "Isojen valkoisten" rotujen uskotaan kehittyneen noin 1600-luvulla. Owczarek podhalanski on maantieteellisen sijaintinsa ansiosta länsieurooppalaisia sukulaisrotujaan vanhempi, koska idästä vaeltaneet kansat saavuttivat ensin Euroopan itäiset osat.<ref name="podhalanski"/> Voimakkaimpia yksilöitä on perinteisesti kutsuttu "liptovilaisiksi", mikä viittaa alueeseen Slovakian puolella. Tätä pidetään merkkinä siitä, että podhalanski polveutuisi [[slovakiancuvac]]ista, joka on kotoisin Etelä-Tatralta.<ref name="cuvac">[https://www.kennelliitto.fi/files/slovakiancuvac Slovakiancuvac]. Suomen Kennelliitto, 2.9.1993. Viitattu 3.2.2020.</ref> |
|||
1920-luvulla puolalaiset rajavartijat käyttivät owczarek podhalanskia vartio-, suojelus- ja vetokoirana. Joitain vuosia myöhemmin Maurycy Trybulski kiinnostui siitä ja laati sille ensimmäisen rotumääritelmän. Vuonna 1937 ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin kantakirjaan. Rodusta alkoi tulla suosittu paitsi vuoristoissa, myös alavilla mailla - kuten Varsovan lähiseuduilla, Malopolskan alueella ja Lvivissä.<ref name="psy"/> |
|||
==Rodun taustaa== |
|||
Toisen maailmansodan jälkeen Jadwiga Dyakowska, Lubomir Styczynski sekä krakovalaiset koiraharrastajat antoivat oman panoksensa rodun jalostamiseen. Sen myötä laadittiin uusi rotumääritelmä, jonka myös FCI hyväksyi. Zakopanelainen eläinlääkäri tri Henryk Derezinski vaikutti suuresti rodun jalostukseen ja johtikin paikallista jalostusohjelmaa useiden vuosien ajan. Kuuluisiin rodunedustajiin ovat lukeutuneet mm. ''Bela spod Brzyska'', ''Doran Gazda z Dzianisza'', ''King of Happiness Alpejskie Zauroczenie'', ''Kita z Diablinca'', ''Kotlik z Doliny za Bramka'' sekä ''Zakochany Harnas Catonium''.<ref name="psy">Lakomik-Kaszuba, Gabriela. ''Psy Ras Polskich Wczoraj i Dzis - Polish Native Dog Breeds of Yesterday and Today'', s. 11, 13. Zwiazek Kynologiczny w Polsce.</ref> |
|||
Podhalanski on kotoisin Puolan eteläosasta Tatran vuoristosta. Kotiseutunsa karuihin oloihin tottunut rotu selviytyy hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Suuren kokonsa ja erinomaisen säänkestävän turkkinsa ansiosta rotu on tyypillinen ja poikkeuksellisen kestävä paimentava ja vartioiva vuoristokoira. Podhalanski on luonteeltaan pysynyt vuosisatojen saatossa valppaana ja itsenäisenä vahtina, joka elää laumansa kanssa. Vaaran uhatessa laumaa suden tai ihmisen muodossa, on tämä rotu mahtava turva. Muuten rauhallinen ja omanarvontuntoa uhkuva rotu on myös miellyttävä seurakoira. |
|||
=== |
=== Podhalanski Suomessa === |
||
Vuonna 1990 Suomeen tuotiin ensimmäiset rodun edustajat, ja vuonna 1992 Suomessa syntyi ensimmäinen pentue. Nykyisin puolalaiset linjat ovat hyvin edustettuina suomalaisessa populaatiossa, mutta myös Saksasta, Ranskasta, Alankomaista ja Tanskasta on tuotu jonkin verran rodun edustajia. Suomessa on tänä päivänä noin 300 yksilöä.<ref name="podhalanski"/> |
|||
== Terveys == |
|||
Owczarek podhalanskin alkuperä on sama kuin muiden isojen valkoisten paimenkoirarotujen. Kuitenkaan ei ole tiedossa missä järjestyksessä rodut syntyivät, mutta niiden arvellaan olevan lähtöisin 1600-luvulta. Podhalanski on ainutlaatuinen verrattuna muihin eurooppalaisiin työkoirarotuihin, sillä sen työskentely on samanlaista kuin se oli 400 vuotta sitten. Rodun historiasta on hyvin vähän tietoa, mutta joka tapauksessa se polveutuu itämaisista koiraroduista ja puolalaisena rotuna se on länsimaisia rotuja vanhempi, koska kansanvaellukset ulottuivat itä-Eurooppaan ensimmäisinä. Erään teorian mukaan podhalanski polveutuisi yli tuhat vuotta sitten tuoduista aasialaisista mastiffeista. United Kennel Club rekisteröi rodun 01.01.1995. |
|||
| ⚫ | |||
==Lähteet== |
|||
===Rodun tulo Suomeen=== |
|||
{{Viitteet}} |
|||
== Aiheesta muualla == |
|||
Suomeen ensimmäiset podhalanskit muuttivat vuonna 1990 Bernoban -kenneliin Kaisa ja Vesa Törnille. Ensimmäiset suomalaiset podhalanskit syntyivät vuonna 1992. Isänä oli Dym Z Buczynowego Gniazda ja emänä Watra Spod Pindeli. Tämän päivän suomalaiset podhalanskit pohjautuvat hyvin paljon puolalaisiin linjoihin, mutta jo joitakin tuonteja on tehty mm. Ranskasta, Saksasta, Hollannista sekä Tanskasta. Suomessa on tällä hetkellä pari sataa podhalanskia ja koko maailmassakin vain parisen tuhatta, eli rotu on erittäin harvinainen. |
|||
*[http://web.archive.org/web/20071011103223/http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/CC83343F-3B84-449F-9557-96BBEABB5A7C/0/owczarekpodhalanski769.pdf Kennelliiton rotumääritelmä] (pdf) |
|||
*[http://www.podhalanski.fi/ Suomen Owczarek Podhalanskit ry] |
|||
[[Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)]] |
|||
===Rodun käyttötarkoitus=== |
|||
[[Luokka:Paimenkoirat]] |
|||
[[Luokka:Puolalaiset koirarodut]] |
|||
Omalla kotiseudullaan rodun tehtävä on hoitaa lampaita vuoristolaitumella huhtikuusta lokakuuhun. Sen päätehtävänä on löytää kaikki lampaat tuoden ne laumaan, sillä vuoristossa ei ole aitauksia. Lisäksi sen on suojeltava laumaa susilta, muilta petoeläimiltä sekä varkailta. Podhalanski pystyy taistelemaan susia vastaan eikä tarvitse siinä ihmisen apua. Podhalanskeja on käytetty aikoinaan myös vetokoirina kuormien vetämiseen eri osissa Eurooppaa. Kautta aikojen on isojen koirien tehtävänä ollut vetää maitorattaita maatilalta markkinoille, mutta nykyään sitä näkee enää harvoin ja vain matkailunähtävyyksinä. USA:ssa podhalanskeja on koulutettu poliisi- ja opaskoiriksi sekä armeijan tehtäviin Suomessa rodulle on myönnetty palveluskoiraoikeudet, mutta pääosin sitä käytetään pihanvahtina ja seurakoirana. |
|||
Nykyinen versio 24. huhtikuuta 2024 kello 18.59
| Owczarek Podhalanski | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Puola |
| Määrä |
maailmassa n. 2000 Suomessa rekisteröity 948[1] |
| Rodun syntyaika | 1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | laumanvartija-, vahti- ja seurakoira |
| Elinikä | noin 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | podhalanski, Tatra Shepherd Dog, chien de berger des Tatras, Tatra-Schäferhund, perro de pastor polaco de Podhale, poola podhalani lambakoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #252 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 65–70 cm narttu 60–65 cm |
| Väritys | valkoinen |
Owczarek podhalanski (puol. polski owczarek podhalanski) on iso valkoinen puolalainen paimenkoirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Se on hyvin harvinainen: maailmassa arvellaan olevan pari tuhatta yksilöä.[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on vahva ja kookas: urokset ovat säkäkorkeudeltaan yleensä 65–70 cm, nartut 60–65 cm. Kallo on hieman kaareva ja otsapenger selvästi erottuva olematta jyrkkä. Kuono on paksu, kärkeä kohden vähitellen kapeneva ja kallon kanssa samanpituinen tai tätä hieman pidempi. Kirsu on keskikokoinen ja musta. Silmät ovat hieman vinoasentoiset, keskikokoiset ja tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, keskipitkät, kolmionmuotoiset ja melko paksut. Helppohoitoinen karvapeite on säänkestävä, ja sen ansiosta rotu tulee toimeen ulkona läpi vuoden. Karvapeitteen väri on aina puhtaanvalkoinen.[3]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Owczarek podhalanski tunnetaan tyynenä, älykkäänä ja valppaana rotuna. Se on usein varautunut vieraita kohtaan, mutta erittäin lämminhenkinen ihmisille ja eläimille, jotka kuuluvat sen laumaan. Se tulee hyvin toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa ja on tarpeen tullen valmis puolustamaan heitä. Muita koiria kohtaan rotu käyttäytyy yleensä suopeasti. Se vartioi ja puolustaa sinnikkäästi, mutta hyökkää yleensä vain, jos sitä uhataan.
Owczarek podhalanskia koulutettaessa on pidettävä mielessä sen erityispiirteet: toisaalta itsenäisyys, ylpeys ja verkkaisuus, toisaalta miellyttämisenhalu sekä taito tulkita eleitä ja kehonkieltä. Laumanvartijakoiraa koulutettaessa johdonmukaisuus ja lempeä määrätietoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Podhalanski on onnellinen saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota se voi vartioida. Siitä on myös seuraksi pidemmille lenkeille.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on peräisin Tatran vuoristosta Etelä-Puolasta. Sen esi-isät olivat samoja itämaisia koiria kuin muillakin suurilla valkoisilla laumanvartija- ja paimenkoirilla - erään teorian mukaan ne olisivat olleet muinaisia, yli tuhat vuotta sitten Eurooppaan saapuneita aasialaisia mastiffeja. "Isojen valkoisten" rotujen uskotaan kehittyneen noin 1600-luvulla. Owczarek podhalanski on maantieteellisen sijaintinsa ansiosta länsieurooppalaisia sukulaisrotujaan vanhempi, koska idästä vaeltaneet kansat saavuttivat ensin Euroopan itäiset osat.[2] Voimakkaimpia yksilöitä on perinteisesti kutsuttu "liptovilaisiksi", mikä viittaa alueeseen Slovakian puolella. Tätä pidetään merkkinä siitä, että podhalanski polveutuisi slovakiancuvacista, joka on kotoisin Etelä-Tatralta.[4]
1920-luvulla puolalaiset rajavartijat käyttivät owczarek podhalanskia vartio-, suojelus- ja vetokoirana. Joitain vuosia myöhemmin Maurycy Trybulski kiinnostui siitä ja laati sille ensimmäisen rotumääritelmän. Vuonna 1937 ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin kantakirjaan. Rodusta alkoi tulla suosittu paitsi vuoristoissa, myös alavilla mailla - kuten Varsovan lähiseuduilla, Malopolskan alueella ja Lvivissä.[5]
Toisen maailmansodan jälkeen Jadwiga Dyakowska, Lubomir Styczynski sekä krakovalaiset koiraharrastajat antoivat oman panoksensa rodun jalostamiseen. Sen myötä laadittiin uusi rotumääritelmä, jonka myös FCI hyväksyi. Zakopanelainen eläinlääkäri tri Henryk Derezinski vaikutti suuresti rodun jalostukseen ja johtikin paikallista jalostusohjelmaa useiden vuosien ajan. Kuuluisiin rodunedustajiin ovat lukeutuneet mm. Bela spod Brzyska, Doran Gazda z Dzianisza, King of Happiness Alpejskie Zauroczenie, Kita z Diablinca, Kotlik z Doliny za Bramka sekä Zakochany Harnas Catonium.[5]
Podhalanski Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1990 Suomeen tuotiin ensimmäiset rodun edustajat, ja vuonna 1992 Suomessa syntyi ensimmäinen pentue. Nykyisin puolalaiset linjat ovat hyvin edustettuina suomalaisessa populaatiossa, mutta myös Saksasta, Ranskasta, Alankomaista ja Tanskasta on tuotu jonkin verran rodun edustajia. Suomessa on tänä päivänä noin 300 yksilöä.[2]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Owczarek podhalanski on tullut toimeen vuosisatojen ajan ilman erityistä huolenpitoa. Se onkin alkukantaisuutensa vuoksi rotuna varsin terve.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto. Owczarek podhalanski. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2023. Haettu 11.1.2023.
- ↑ a b c Rodun taustaa. Suomen Owczarek Podhalanskit ry. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Owczarek podhalanski. Suomen Kennelliitto, 8.10.2013. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Slovakiancuvac. Suomen Kennelliitto, 2.9.1993. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ a b Lakomik-Kaszuba, Gabriela. Psy Ras Polskich Wczoraj i Dzis - Polish Native Dog Breeds of Yesterday and Today, s. 11, 13. Zwiazek Kynologiczny w Polsce.