Ero sivun ”The Jam” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
JannE (keskustelu | muokkaukset)
p myöskin -> myös
p kirjoitusvirhe korjattu
 
(37 välissä olevaa versiota 29 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{lähteetön}}
'''The Jam''' oli brittiläinen [[uusi aalto (musiikki)|uuden aallon]] [[rock]]yhtye, joka perustettiin [[Lontoo]]ssa 1970-luvun puolivälissä. Yhtyeen keulahahmo oli kitaristi-laulaja [[Paul Weller]].
{{Yhtye
| nimi = The Jam
| logo =
| logon leveys = 200px
| aloitusvuosi = 1972
| lopetusvuosi = 1982
| kuva = Thejam.gif
| leveys = 275px
| kuvateksti = The Jam vuonna 1982
| tyylilajit = [[punk rock]], [[uusi aalto (musiikki)|new wave]], [[mod revival]]
| kotipaikka = {{Englannin lippu}} [[Woking]], [[Englanti]]
| laulukieli = [[englannin kieli|englanti]]
| kotisivu =
| jäsenet =
| entiset jäsenet = [[Paul Weller]]<br />[[Bruce Foxton]]<br />[[Rick Buckler]]<br />[[Steve Brookes]]
| levy-yhtiö = {{Yhtye/tietorivi|[[Polydor Records]]}}
}}
'''The Jam''' oli brittiläinen [[uusi aalto (musiikki)|uuden aallon]] [[punk rock]] -yhtye, joka perustettiin [[Woking]]issa 1970-luvun puolivälissä. Yhtyeen keulahahmo oli kitaristi-laulaja [[Paul Weller]]. Yhtye oli [[mod revival]] -tyylilajin johtava edustaja.


===Yhtyeen vaiheet===
==Yhtyeen vaiheet==


The Jam herätti henkiin 1960-luvun puolivälin brittiläisen [[mod]]tyylin, joka nousi nyt uudestaan katu-uskottavan nuorisomuodin ilmiöksi [[punk]]tyylin rinnalle. Myös The Jamin musiikissa oli selviä vaikutteita [[The Small Faces]]in ja [[The Who]]n kaltaisilta modien suosikkiyhteiltä. Modien musiikkiin viittasivat myös [[soul (musiikki)|soul]]- ja [[ska]]vaikutteet. Merkittävä The Jamin esikuva oli myös [[The Kinks]], jolta Paul Weller omaksui tavan säveltää brittiläistä arkitodellisuutta kuvaavia lauluja. Voimakkaista 1960-lukuvaikutteistaan huolimatta The Jam kuitenkin edusti myös oman aikakautensa rocktyyliä kovanaamaisen imagonsa sekä vasemmistolaisesti kantaaottavien, usein synkkien ja väkivaltaisten laulujensa johdosta. Yhtyeen debyyttilevy ilmestyi "punkin kapinavuonna" [[1977]].
The Jam herätti henkiin 1960-luvun puolivälin brittiläisen [[Mod (nuorisokulttuuri)|modtyylin]], joka nousi nyt uudestaan katu-uskottavan nuorisomuodin ilmiöksi [[punk]]tyylin rinnalle. Myös The Jamin musiikissa oli selviä vaikutteita [[Small Faces]]in ja [[The Who]]n kaltaisilta modien suosikkiyhtyeiltä. Modien musiikkiin viittasivat myös [[soul (musiikki)|soul]]- ja [[ska]]vaikutteet. Merkittävä The Jamin esikuva oli myös [[The Kinks]], jolta Paul Weller omaksui tavan säveltää brittiläistä arkitodellisuutta kuvaavia lauluja. Voimakkaista 1960-lukuvaikutteistaan huolimatta The Jam kuitenkin edusti myös oman aikakautensa rocktyyliä kovanaamaisen imagonsa sekä vasemmistolaisesti kantaa ottavien, usein synkkien ja väkivaltaisten laulujensa johdosta. Yhtyeen debyyttilevy ilmestyi "punkin kapinavuonna" 1977.


The Jamin levyistä varsinkin ''All Mod Cons'' ([[1978]]) ja ''Setting Sons'' ([[1979]]) saavuttivat sekä rockyleisön että arvostelijoiden suosion. Vuonna [[1980]] ilmestyneellä ''Sound Affects'' -levyllä oli mukana selviä [[dub]]- ja [[psykedeelinen rock|psykedelia]]vaikutteita. Yhtyeen suuri hitti "Going Underground" nousi kolmeksi viikoksi Iso-Britannian singlelistan ykkössijalle keväällä 1980. Muita yhtyeen tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Down in the Tube Station at Midnight" ja "'A' Bomb in Wardour Street" (molemmat albumilta ''All Mod Cons'') sekä "Town Called Malice" (albumilta ''The Gift'').
The Jamin levyistä varsinkin ''All Mod Cons'' (1978) ja ''[[Setting Sons]]'' (1979) saavuttivat sekä rockyleisön että arvostelijoiden suosion. Vuonna 1980 ilmestyneellä ''Sound Affects'' -levyllä oli mukana selviä [[dub]]- ja [[psykedeelinen rock|psykedeliavaikutteita]]. Yhtyeen suuri hitti "[[Going Underground]]" nousi kolmeksi viikoksi Ison-Britannian singlelistan ykkössijalle keväällä 1980. Vuonna 1982 julkaistiin yhtyeen viimeinen studioalbumi ''The Gift'', joka nousi suoraan Britannian albumilistan ykkössijalle. Albumin tunnetuinta antia lienee yhtyeen viimeinen suuri hitti "A Town Called Malice".


Suomessa The Jam esiintyi kerran Turun [[Ruisrock]]issa vuonna 1980. Ruisrock 40 vuotta -dokumentin mukaan The Jam halusi olla pääesiintyjä ja kielsi ohjelmaan heidän jälkeensä merkityn [[Eppu Normaali]] -yhtyeen esiintymisen. Eppu Normaalia odottanut yleisö raivostui tästä ja seurauksena oli kaikkein pahin suomalaisilla rockfestivaaleilla nähty mellakka.
The Jam lopetti toimintansa yllättäen jo vuonna [[1982]], eikä comeback-kiertuetta olla nähty. Paul Weller on julkaissut harvakseltaan soololevyjä.


The Jam lopetti toimintansa yllättäen jo vuonna 1982, eikä comeback-kiertuetta ole nähty. Paul Weller on ollut mukana [[The Style Council]] -yhtyeessä ja julkaissut sittemmin tiuhaan tahtiin soololevyjä.
The Jam esiintyi Turun [[Ruisrock]]issa vuonna 1980. Suomalaisen rockhistorian aikakirjoihin on jäänyt pääesiintyjän paikasta syntynyt välikohtaus. The Jam suostui esiintymään vasta saatuaan festivaalien pääpaikan [[Eppu Normaali]]lta.


==Jäsenet==
==Jäsenet==
Rivi 17: Rivi 35:
*Rick Buckler - rummut
*Rick Buckler - rummut


==Albumit==
== Diskografia ==
*''In The City'' (1977)
* {{albumi|[[In the City]]|1977|[[Polydor Records]]}}
*''This Is the Modern World'' (1977)
* {{albumi|[[This Is the Modern World]]|1977|Polydor Records}}
*''All Mod Cons'' (1978)
* {{albumi|[[All Mod Cons]]|1978|Polydor Records}}
*''Setting Sons'' (1979)
* {{albumi|[[Setting Sons]]|1979|Polydor Records}}
*''Sound Affects'' (1980)
* {{albumi|[[Sound Affects]]|1980|Polydor Records}}
* {{albumi|[[The Gift (The Jamin albumi)|The Gift]]|1982|Polydor Records}}
*''The Gift'' (1982)
*''Dig the New Breed'' (1982) (live-albumi)


=== Livealbumit ===
==Yhtyeen merkittäviä kappaleita==
* {{albumi|[[Dig the New Breed]]|1982|Polydor Records}}

* {{albumi|[[Live Jam]]|1993|Polydor Records}}
*In The City
* {{albumi|[[The Jam at the BBC]]|2002|[[Universal Music]]}}
*The Modern World
* {{albumi|[[Fire and Skill – The Jam Live]]|2015}}
*'A' Bomb in Wardour Street
* {{albumi|[[Live at the Music Machine]]|2016}}
*Down in the Tube Station At Midnight
*To Be Someone (Didn't We Have a Nice Time)
*The Eton Rifles
*Going Underground
*Start!
*That's Entertainment
*Man in the Corner Shop
*Town Called Malice
*Beat Surrender


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
* http://www.thejam.org/
* http://www.thejam.org/


{{AAKKOSTUS:Jam, The}}
[[Luokka: Brittiläiset rockyhtyeet|Jam, The]]
[[Luokka:Brittiläiset punkyhtyeet]]

[[Luokka:Brittiläiset uuden aallon yhtyeet]]
[[de:The Jam]]
[[en:The Jam]]
[[es:The Jam]]
[[fr:The Jam]]
[[it:The Jam]]
[[nl:The Jam]]
[[ja:ザ・ジャム]]
[[pl:The Jam]]
[[pt:The Jam]]
[[simple:The Jam]]
[[sv:The Jam]]

Nykyinen versio 17. joulukuuta 2019 kello 01.24

The Jam
The Jam vuonna 1982
The Jam vuonna 1982
Tiedot
Toiminnassa 1972–1982
Tyylilaji punk rock, new wave, mod revival
Kotipaikka Englanti Woking, Englanti
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Paul Weller
Bruce Foxton
Rick Buckler
Steve Brookes

Levy-yhtiö

Polydor Records

The Jam oli brittiläinen uuden aallon punk rock -yhtye, joka perustettiin Wokingissa 1970-luvun puolivälissä. Yhtyeen keulahahmo oli kitaristi-laulaja Paul Weller. Yhtye oli mod revival -tyylilajin johtava edustaja.

Yhtyeen vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Jam herätti henkiin 1960-luvun puolivälin brittiläisen modtyylin, joka nousi nyt uudestaan katu-uskottavan nuorisomuodin ilmiöksi punktyylin rinnalle. Myös The Jamin musiikissa oli selviä vaikutteita Small Facesin ja The Whon kaltaisilta modien suosikkiyhtyeiltä. Modien musiikkiin viittasivat myös soul- ja skavaikutteet. Merkittävä The Jamin esikuva oli myös The Kinks, jolta Paul Weller omaksui tavan säveltää brittiläistä arkitodellisuutta kuvaavia lauluja. Voimakkaista 1960-lukuvaikutteistaan huolimatta The Jam kuitenkin edusti myös oman aikakautensa rocktyyliä kovanaamaisen imagonsa sekä vasemmistolaisesti kantaa ottavien, usein synkkien ja väkivaltaisten laulujensa johdosta. Yhtyeen debyyttilevy ilmestyi "punkin kapinavuonna" 1977.

The Jamin levyistä varsinkin All Mod Cons (1978) ja Setting Sons (1979) saavuttivat sekä rockyleisön että arvostelijoiden suosion. Vuonna 1980 ilmestyneellä Sound Affects -levyllä oli mukana selviä dub- ja psykedeliavaikutteita. Yhtyeen suuri hitti "Going Underground" nousi kolmeksi viikoksi Ison-Britannian singlelistan ykkössijalle keväällä 1980. Vuonna 1982 julkaistiin yhtyeen viimeinen studioalbumi The Gift, joka nousi suoraan Britannian albumilistan ykkössijalle. Albumin tunnetuinta antia lienee yhtyeen viimeinen suuri hitti "A Town Called Malice".

Suomessa The Jam esiintyi kerran Turun Ruisrockissa vuonna 1980. Ruisrock 40 vuotta -dokumentin mukaan The Jam halusi olla pääesiintyjä ja kielsi ohjelmaan heidän jälkeensä merkityn Eppu Normaali -yhtyeen esiintymisen. Eppu Normaalia odottanut yleisö raivostui tästä ja seurauksena oli kaikkein pahin suomalaisilla rockfestivaaleilla nähty mellakka.

The Jam lopetti toimintansa yllättäen jo vuonna 1982, eikä comeback-kiertuetta ole nähty. Paul Weller on ollut mukana The Style Council -yhtyeessä ja julkaissut sittemmin tiuhaan tahtiin soololevyjä.

  • Paul Weller - laulu, kitara
  • Bruce Foxton - basso
  • Rick Buckler - rummut

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]