American Idol (2. tuotantokausi)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta American Idol (2. kausi))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

American Idolin toinen tuotantokausi alkoi 19. tammikuuta 2003 ja päättyi 20. toukokuuta 2003. Tästä vuodesta eteenpäin on ollut vain yksi juontaja, Ryan Seacrest.

Koelaulut pidettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, Miamissa, Detroitissa, Atlantassa, Nashvillessa ja Austinissa syksyllä 2002.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Formaattia muutettiin hieman toisella kaudella; kolmenkymmenen henkilön ryhmän sijaan semifinalistit jaettiin neljään kahdeksan henkilön ryhmään.

32 semifinalistia (ensimmäisellä kaudella heitä oli 30) olivat:

  • J.D. Adams
  1. "All In Love Is Fair" (Stevie Wonder)
  1. "What About the Children"
  • Rebecca Bond
  1. "Caught Up In The Rapture" (Anita Baker, 1986)
  • Kimberly Caldwell
  • Sylvia Chibiliti
  1. "Didn't We Almost Have It All" (Whitney Houston, 1988)
  1. "Something He Can Feel"
  • Candice Coleman
  1. "Piece of My Heart" (Janis Joplin, 1968)
  • Equoia Coleman
  1. "The Way We Were" (Barbra Streisand, 1973)
  • Chip Days
  1. "Song For You"
  2. "Rock With You" (Michael Jackson, 1980)
  1. "How Do I Live" (LeAnn Rimes, 1997)
  • Patrick Fortson
  1. "Un-Break My Heart" (Toni Braxton, 1996)
  • Jennifer Fuentes
  1. "I Wanna Dance With Somebody" (Whitney Houston, 1987)
  • Louis Gazzara
  1. "How Am I Supposed to Live Without You" (Michael Bolton, 1990)
  1. "Touch Me In the Morning"
  • Kimberly Kelsey
  1. "It's All Coming Back to Me Now" (Céline Dion, 1996)
  • Patrick Lake
  1. "When I See You Smile" (Bad English, 1989)
  1. "Thank You" (Dido, 1999)
  • Jordan Segundo
  1. "For Your Love"
  • Hadas Shalev
  1. "You Light Up My Life" (Debby Boone, 1977)
  • Nasheka Siddall
  1. Open My Heart" (Madonna, 1987)
  2. "Wind Beneath My Wings" (Bette Midler, 1989)
  • Jacob John Smalley
  1. "Anytime"
  1. "Unchained Melody"

Yllättävä käänne toi neljä Hollywoodissa pudonnutta kilpailijaa takaisin villi kortti -kierrokselle:

  • Aliceyn Cooney
  • Janine Falsone
  1. "We Belong" (Pat Benatar, 1985)
  • Olivia Mojica
  1. "Because You Loved Me" (Céline Dion, 1996)
  1. "Can't Fight the Moonlight" (LeAnn Rimes, 2000)

Kiistanalaisuutta syntyi, kun semifinalisti Frenchie Davis joutui jättämään ohjelman, koska neljä vuotta ennen ohjelmaa otettuja yläosattomia kuvia löytyi lapsiporno-sivustolta.

Toisella kaudella Seacrest juonsi yksin, koska Dunkleman ilmeisesti inhosi ohjelman parissa työskentelyä ja studio oli tyytymätön hänen suoritukseensa. Kristin Holt toimi kirjeenvaihtajana.

Ruben Studdard voitti ja Clay Aiken tuli toiseksi. 24 miljoonasta äänestä Studdard voitti vain 130 000 äänen erolla, mutta tulosten totuudenmukaisuudesta on edelleen epäilyjä. Kommunikaattoriteollisuudessa puhuttiin linjojen ylikuormittumisesta ja että 150 miljoonaa ääntä olisi puuttunut lopullisista tuloksista.[1] Sittemmin äänestystä on muutettu tämän ongelman välttämiseksi. Viidennen kauden alkua edeltävässä haastattelussa tuottaja Nigel Lythgoe paljasti, että Aiken oli johtanut äänestystä villi kortti -viikolta finaaliin asti.[2] Studdardin voitosta huolimatta Aiken on saanut suurempaa menestystä ja tehnyt siten kauden todellisen läpimurron.

Pientä kiistanalaisuutta ilmeni, kun Simon Cowell väitti Clay Aikenin katsoneen Ryan Seacrestin korttia kulissien takana ja siten tienneen tulokset tuntia ennen niiden julkistamista. Larry King Live -ohjelmassa seuraavana päivänä Aiken myönsi nähneensä kortin, mutta ei pystynyt lukemaan sitä valaistuksen vuoksi. Hän kuitenkin sanoi pystyneensä päättelemään nimen olevan liian pitkä hänen omakseen. Suorassa tuloslähetyksessä hänen nähtiin kääntyvän Studdardin puoleen ja kuiskaavan jotain hänen korvaansa ennen kuin tulokset julkistettiin. Tätä fanit pitivät merkkinä siitä, että hän tiesi ettei ollut voittanut.

Kilpailun aikana Rubenin nähtiin käyttävän usein 205 Flava jersey-paitoja, joissa nähtiin hänen aluekoodinsa. Kun Seacrest kysyi niistä kauden alussa, Ruben sanoi vain edustavansa 205-aluetta. Pian kilpailun jälkeen Ruben haastoi 205 Flavan oikeuteen kahdesta miljoonasta dollarista, koska he olivat käyttäneet hänen kuvaansa mainostarkoituksessa. 205 Flava vastasi väitteellä, että Ruben oli ottanut heiltä vastaan 10 000 dollaria kyseisten paitojen käyttämisestä ja näyttivät todisteena kahdeksan lunastettua sekkiä. Jos syytteet olivat tosia, ne olivat selvästi Idolin sääntöjä vastaan.[3] Asia selvitettiin oikeudessa.[4]

Huhumyllyt jauhoivat jälleen vuonna 2005, kun kakkoskauden kilpailija Corey Clark, joka hylättiin ohjelmasta salaamansa rikosrekisterin vuoksi, väitti olleensa suhteessa tuomari Paula Abdulin kanssa. Clark myös väitti saaneensa sen johdosta kilpailussa etuoikeuksia Abdulilta. Foxin suorittama tutkinta ei löytänyt todisteita Clarkin väitteille.

Päivä Teema Vieraileva tuomari/tuomarit Pohjakolmikko
11. maaliskuuta Motown Lamont Dozier Vanessa Olivarez Julia DeMato Kimberley Locke
18. maaliskuuta Elokuvamusiikki Gladys Knight Charles Grigsby Corey Clark Julia DeMato (2)
25. maaliskuuta Kantri Olivia Newton-John Julia DeMato (3) Kimberly Caldwell Rickey Smith
1. huhtikuuta Disko Verdine White Corey Clark (hylättiin)
8. huhtikuuta Billboardin ykköshitit Lionel Richie Rickey Smith (2) Kimberly Caldwell (2) Kimberley Locke (2)
15. huhtikuuta Billy Joel Smokey Robinson Kimberly Caldwell (3) Carmen Rasmusen Trenyce
22. huhtikuuta Diane Warrenin laulut Diane Warren Carmen Rasmusen (2) Joshua Gracin Trenyce (2)
Pohjakaksikko
29. huhtikuuta Neil Sedakan laulut Neil Sedaka Trenyce (3) Ruben Studdard
6. toukokuuta Bee Geesin laulut Robin Gibb Joshua Gracin (2) Kimberley Locke (3)
13. toukokuuta Kimberley Locke (4)
20. toukokuuta Clay Aiken Ruben Studdard

Paul Anka esiintyi finaalilähetyksessä.

Pääjulkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • American Idol Season 2: All-Time Classic American Love Songs
  • "Flying Without Wings" (Ruben Studdard)
  • "Bridge over Troubled Water/This Is the Night" (Clay Aiken)
  • Measure of a Man (Clay Aiken)
  • Soulful (Ruben Studdard)
  • "Sorry 2004" (Ruben Studdard)
  • "8th World Wonder" (Kimberley Locke)
  • "The Way/Solitaire" (Clay Aiken)
  • "What If" (Ruben Studdard)
  • One Love (Kimberley Locke)
  • Josh Gracin (Josh Gracin)
  • Merry Christmas with Love (Clay Aiken)
  • I Need an Angel (Ruben Studdard)
  • "Coulda Been" (Kimberley Locke)
  • Based on a True Story (Kimberley Locke)
  • Favorite State of Mind (Josh Gracin)

Pienemmät tai itsenäiset julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tässä ei ole ennen Idolia julkaistua materiaalia)

  • The One (Vanessa Olivarez)
  • Jordan (Jordan Segundo)
  • Carmen (Carmen Rasmusen)
  • Corey Clark (Corey Clark)
  • Charles Grigsby (Charles Grigsby)
  • Use Your Gift (Quiana Parler)

Lähde[5]

  1. "American Idol Outrage: Your Vote Doesn't Count" 17. toukokuuta, 2004[1]
  2. "It's Going to be a Very Strong Season, I Think" 17. tammikuuta, 2006[2] (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. "205 Flava claims secret payoffs to 'American Idol' winner Ruben Studdard" 6. elokuuta, 2003 [3]
  4. "Ruben Studdard settles lawsuit against Birmingham jersey-maker 205 Flava" [4]
  5. Idolsmusic.com [5] (Arkistoitu – Internet Archive)