Asikkala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Asikkala

vaakuna

sijainti

Vääksyn satamaa.
Vääksyn satamaa.
Sijainti 61°10′20″N, 025°32′50″E
Maakunta Päijät-Hämeen maakunta
Seutukunta Lahden seutukunta
Kuntanumero 016
Hallinnollinen keskus Vääksy
Perustettu 1848
Kokonaispinta-ala 755,55 km²
156:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 563,34 km²
– sisävesi 192,21 km²
Väkiluku 7 869
120:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 13,97 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,3 %
– 15–64-v. 52,7 %
– yli 64-v. 34,0 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 96,6 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 3,2 %
Kunnallisvero 8,10 %
242:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka
Kunnanvaltuusto 31 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • Muut
 • PS
 • Vihr.
 • SDP
 • KD
10
8
4
4
2
2
1
www.asikkala.fi

Asikkala on Suomen kunta, joka sijaitsee Päijät-Hämeen maakunnassa. Kunnassa asuu 7 869 henkilöä.[2] Kunnan pinta-ala on 755,55 km², josta 192,21 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 14 asukasta/km². Naapurikuntia ovat Heinola, Hollola, Hämeenlinna, Lahti, Padasjoki ja Sysmä. Aikaisempia naapurikuntia ovat Heinolan maalaiskunta, Hämeenkoski, Lammi ja Nastola.

Kunnan keskustaajama Vääksy sijaitsee Vesijärven ja Päijänteen välisellä, Toisen Salpausselän muodostamalla kannaksella. Järviä yhdistää Vääksyn kanava sekä Vääksynjoki. Vääksyn läpi kulkee Päijänteen länsipuolinen valtatie 24 sekä seututie 313:n ja seututie 314:n yhtenäinen väylä. Asikkalan pikavuoropysäkit ovat Tallukka valtatie 24:llä, niin sanottu vanhan Vääksyn tori, joka sijaitsee Vääksyn vanhan keskustan puolella, sekä Asikkalan kirkonkylä ja Kalkkisten tienhaara seututie 314:llä.

Kunnan alueella sijaitsevat Lahti-Vesivehmaan lentokenttä ja Kalkkisten kanava. Vääksyssä on myös maailman suurimpiin kalastusvälineiden tuottajiin kuuluvan Rapala VMC -konsernin uistintehdas.

Asikkalan Kalkkisten kylässä on toinenkin uistinvalmistaja, vuonna 1963 perustettu Finlandia-Uistin Oy. Veljekset Hannu ja Kalevi Kangas kehittelivät Nils Master -tuotemerkin.

Kylät ja kulmakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalassa on 24 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[7] Anianpelto, Asikkalan kylä, Hillilä, Iso-Äiniö, Joenniemi, Kalkkinen, Keltaniemi, Kopsuo, Kurhila, Muikkula, Myllykselä, Paakkola, Pulkkila, Pätiälä, Reivilä, Riihilahti, Salo, Särkijärvi, Urajärvi, Vehkoo, Vesivehmaa, Viitaila, Vähimaa ja Vähä-Äiniö.

Lisäksi Asikkalassa on Mustjärven kulmakunta. Salon kylään kuuluu Salonsaari.

Jokapäiväisessä käytössä ovat kuitenkin henkikirjakylien sijaan useammasta kylästä koostuvat kyläkunnat, esimerkiksi Vääksy (keskustaajama, joka muodollisesti ei ole maakirjakylä), Kalkkinen (yleisesti koko Pohjois-Asikkala), Asikkalan kirkonkylä, Vesivehmaa, Urajärvi, Kurhila-Hillilä ja Iso-Äiniö.

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä Asikkalan kylää on saanut Päijät-Hämeen vuoden kylän kunniamaininnan: Mustjärvi 2015, Urajärvi 2004, Kurhila-Hillilä 2000 ja Kalkkinen 1997 ensimmäisenä Päijät-Hämeessä sekä uudelleen 2012.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset ajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalan alueelta on tavattu hajalöytöinä nelisenkymmentä kivikautista asetta ja työkalua, mutta asuinpaikoille tunnusomaista keramiikkaa ei ole löytynyt. Rautakautisia esinelöytöjä ovat Pulkkilan kylästä löydetyt pari keihäänkärkeä. Pysyvän asutuksen Asikkalaan on päätelty tulleen lännestä Hauhon, Tuuloksen ja Lammin suunnasta. Perimätiedon mukaan Asikkalan vanhimmat kylät ovat Anianpelto ja Kurhila. Keskiajan eränkävijöiden reitti suuntautui Asikkalasta Päijännettä pitkin pohjoiseen.[8]

Varhaisimpina aikoina Asikkala kuului Hollolan emäpitäjään. Pitäjän nimi esiintyi asiakirjoissa ensimmäisen kerran, kun käräjillä tehtiin vuonna 1443 päätös Asikkalan ja Sysmän välisestä rajasta. Omana hallintopitäjänään Asikkala mainittiin vuonna 1445, ja sen verokunnat olivat Viitaila, Asikkala ja Urajärvi, joiden lisäksi tuli myöhemmin Ruuhijärven neljännes (nykyinen Nastola). Miltei kaikki Asikkalan henkikirjakylät mainittiin vuoden 1540 maakirjassa. Hallintopitäjän väkiluvuksi laskettiin 2 114 henkeä vuonna 1634.[8]

Nuijasodan aikana vuoden 1596 lopulla nuijamiehet vaelsivat pohjoisesta Asikkalaan saakka ja kahakoivat Klaus Flemingin johtamien huovien kanssa Vähimaan kylässä. Tammikuun puolivälissä 1597 Iivar Tavast saavutti nuijamiehistä huomattavan voiton Padasjoen puolella käydyssä Nyystölän taistelussa. Urajärven Rovantsaaresta kerrotaan löydetyn isonvihan aikaisia piilopirttejä.[8]

Asikkalasta tuli Hollolan kappeli vuonna 1547, mutta itsenäinen seurakunta vasta vuonna 1848. Pitäjän vanha kirkko rakennettiin puusta vuosina 1608–1612. Kirkko oli koristeltu seinämaalauksin, jotka kuitenkin myöhemmin peitettiin. Rakennus purettiin vuonna 1892. Nykyinen kirkko rakennettiin tiilestä vuosina 1877–1880 arkkitehti Georg Wileniuksen piirustusten mukaan. Robert Wilhelm Ekmanin maalaama ristiinnaulittua Jeesusta esittävä alttaritaulu vuodelta 1850 on peräisin vanhasta kirkosta.[8]

Kaupunki- ja kauppalasuunnitelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vääksyn kanava.

Asikkalan pitäjän historia kertoo myös monista kaupunki- ja kauppalasuunnitelmista. Jo vuonna 1693 anottiin Lahden markkinoiden siirtämistä Anianpeltoon, mikä toteutui vasta vuonna 1727. Vuosien 1740–1741 valtiopäivillä Anianpellosta päätettiin tehdä kaupunki, mutta hanke jäi lepäämään, kunnes kuningas Kustaa III määräsi käydessään Anianpellossa vuonna 1775, että paikalle oli perustettava kauppala. Tätä olivat jo aiemmin ehdottaneet muiden muassa Helsingin porvarit. Samalla kuningas määräsi, että pohjoisemmaksi Pulkkilanharjulle oli perustettava Kukonharju-niminen kaupunki.[8]

Anianpeltoon sijoitettiin viljamakasiini ja postikonttori, mutta kylä pysyi kaikesta huolimatta vain vilkkaana markkinapaikkana, joka tosin sai 1860-luvun lopulla uutta merkitystä Vesijärven laskun ja kanavoinnin myötä. Vääksyn (alkujaan Vesijärven) kanavan ympärille syntyneestä Vääksystä tuli Asikkalan suurin taajama. Laivaliikenne Päijänteellä alkoi jo ennen Vesijärven kanavan avaamista, sillä Vähän-Äiniön kylässä rakennettiin Päijänteen ensimmäinen höyryalus vuonna 1856. Päijänteen laivaväylät laajenivat itään päin Kalkkisten kanavan valmistuessa vuonna 1878. Kalkkisten kanava uusittiin täysin vuosina 1961–1965, jolloin valmistui Suomen pisin, 500 metriä pitkä sulkuallas.[8]

Kansalaissodan vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaissodan aikana huhtikuussa 1918 käytiin niin kutsutun Kalmin pataljoonan ja punaisten välillä kiivaita taisteluja Kurhilassa, Vääksyssä, Anianpellossa ja Urajärvellä, ja niiden seurauksena punaiset joutuivat perääntymään Hollolan puolelle.[8]

Maantie- ja tienumerointiuudistukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahdesta Asikkalan kautta Padasjoelle kulkeva maantie numeroitiin vuonna 1938 kantatie 58:ksi. Kun tie rakennettiin uudelleen 1960-luvulla, siitä tuli valtatie 4:n osa. Vuonna 1996 valtatie 4 siirrettiin kulkemaan Päijänteen itäpuolitse Heinolan kautta ja Lahden ja Jämsän välinen valtatie sai uuden numeron 24. Vuonna 1938 valmistui nykyinen Asikkalasta Pulkkilanharjun kautta Sysmään johtava maantie. Harjua pitkin oli kuitenkin jo vanhastaan kulkenut Asikkalan ja Sysmän välinen ratsutie.[8]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Asikkalan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 8 251
1985
  
 8 564
1990
  
 8 822
1995
  
 8 782
2000
  
 8 644
2005
  
 8 560
2010
  
 8 552
2016
  
 8 323
2020
  
 8 067
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Asikkalassa oli 8 248 asukasta, joista 5 253 asui taajamissa, 2 892 haja-asutusalueilla ja 103:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Asikkalan taajama-aste on 64,5 %.[10] Asikkalan taajamaväestö jakaantuu kahden eri taajaman kesken:[11]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Vääksy 4 872
2 Lahden keskustaajama* 381

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Vesivehmaa on osa Lahden keskustaajamaa, joka ulottuu pääosin Lahden kaupungin ja osittain myös Hollolan kunnan alueelle.[11] Vuoden 2016 taajamarajauksessa Vesivehmaa muodosti oman taajamansa.

Etäisyyksiä Asikkalasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Asikkalassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[12]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Asikkalan alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[13] Lisäksi kunnassa toimii Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Asikkalan vapaaseurakunta[14], Helluntaiherätykseen kuuluva Vääksyn helluntaiseurakunta[15], Suomen Metodistikirkkoon kuuluva Vuoksenlaakson metodistiseurakunta Vesivehmaan kylässä[16] sekä Jehovan todistajien Vääksyn seurakunta[17]. Pyhän Ursulan katolinen seurakunta on osa Katolisen kirkon Helsingin hiippakuntaa.

Luonnonsuojelualueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalkkistenkoski

Asikkalan Natura 2000-luonnonsuojelualueet ovat Asikkalan letot, Aurinkovuori, Evon alue, Kalkkistenkoski, Kutajärven alue, Mukkulammi, Päijänteen alue, Pitkäkallion metsä, Riihikallio-Pilkanmäki, Romioja, Tupsuvuori, Urajärvi, Valtionkärki, Vanhan kartanon idänverijuurialue ja Vähäpää.[18]

Tunnettuja asikkalalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja henkilöitä, jotka ovat syntyneet, asuneet tai vaikuttaneet Asikkalassa:

Kunnanjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnanjohtaja Toimikausi Syntymä- ja kuolinvuosi Puolue Muuta (esim. sidonnaisuudet)
Osmo Puranen[20] n. 1950-luvulla Asikkalan Rotaryklubin perustajajäsen ja sen presidentti 1966−1967.[21]
Toimi Tuominen[22] n. 1970-luvulla 1922−2012 Kunnanjohtaja toimi samalla kunnanvaltuuston puheenjohtajana.[22]
Matti Rantanen 1985−10.2005 s. 1946 tai 1947 Väistyi luottamuspulan vuoksi, joka johtui yksityiselämään liittyvistä huhuista.[23]
Juri Nieminen 20.7.2006−6.8.2016 s. 1976 sitoutumaton Irtisanoutui luottamuspulan vuoksi, joka johtui huonoksi moititusta johtamistavasta.
Aapo Pispa (väliaikainen) 7.8.2016−6.8.2017 s. 1968
Rinna Ikola-Norrbacka  7.8.2017− s. 1973

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Danielson-Kalmarin huvila Vääksyssä.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkaaln alueella puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Asikkalan murre kuuluu kaakkoishämäläisen murteen Hollolan ryhmään.[27]

Asikkalan murteen erottuvimpia piirteitä on yleiskielen d:n vastineena kuultava heleä l: esimerkiksi pata : palan. Tämä piirre on nykyisin jo varsin harvinainen.

Asikkala on yhdessä Padasjoen ja Heinolan kanssa hämäläismurteiden äärireunalla. Asikkalan pohjoispuolella sijaitseva Sysmä kuuluu itämurteiden ja niiden savolaismurteiden puolelle. Pitäjien välinen raja on suomen kielen murrekartan jyrkimpiä, vaikka nykyisin murre-erot ovat huomattavasti tasaantuneet.

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lohikeitto Axel Laurellin tapaan, ohrarieska ja perunamunavoi sekä marjamaito ja sahti.[28]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Baselli, Giovanni & Lehtinen, Lauri (toim.): Maailman ja Suomen Suuratlas. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12598-9.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Asikkala Oikeusministeriö. Viitattu 11.11.2021.
  7. ↑ Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 56. Porvoo: WS, 1967.
  8. ↑ a b c d e f g h Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, kuntaesittelyosio s. 56–63. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  9. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 28.12.2017.
  10. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  11. ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  12. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  13. ↑ Mihin seurakuntaan kuulun? Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 29.3.2024.
  14. ↑ Asikkalan vapaaseurakunta asikkala.svk.fi. Viitattu 29.12.2009.
  15. ↑ Vääksyn helluntaiseurakunta vaaksynhelluntaisrk.com. Arkistoitu 3.2.2011. Viitattu 29.12.2009.
  16. ↑ Vuoksenlaakson metodistiseurakunta vuoksenlaakso.metodistikirkko.net. Viitattu 3.10.2020.
  17. ↑ Jehovan todistajat uskonnot.fi. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 29.12.2009.
  18. ↑ Asikkalan Natura-alueet Hämeen ympäristökeskus.
  19. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  20. ↑ Muutto kunnantalolle www.asikkalanhistoriaa.fi. Arkistoitu 9.8.2017. Viitattu 9.8.2017.
  21. ↑ Asikkalan Rotaryklubi asikkalanrotary.blogspot.fi. Viitattu 9.8.2017.
  22. ↑ a b Kunnantalo asuin- ja työpaikkana www.asikkalanhistoriaa.fi. Arkistoitu 9.8.2017. Viitattu 9.8.2017.
  23. ↑ Huhupuheita, avointa riitelemistä, oikeusjuttuja... Päijät-Hämeen kuntajohtajilla riittänyt kylmää kyytiä ESS.fi. 6.2.2016. Viitattu 9.8.2017.
  24. ↑ a b c d e f Baselli & Lehtinen 1985, s. 259.
  25. ↑ Baselli & Lehtinen 1985, s. 282.
  26. ↑ Baselli & Lehtinen 1985, s. 258
  27. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 252. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  28. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 82. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asikkala
Kylät ja kyläkokonaisuudet*

Anianpelto | Asikkalan kirkonkylä | Hillilä | Iso-Äiniö | Joenniemi | Kalkkinen | Keltaniemi |Kopsuo | Kurhila | Mustjärvi* | Myllykselä | Paakkola | Pulkkila | Pätiälä | Reivilä | Riihilahti | Salo | Salonsaari* | Särkijärvi | Urajärvi | Vehkoo | Vesivehmaa | Viitaila | Vähimaa | Vähä-Pulkkila' | Vähä-Äiniö | Vääksy*

Järvet

Ruotsalainen | Päijänne | Vesijärvi

Luonnonsuojelualueet

Asikkalan letot | Aurinkovuori | Evon alue | Kinissaari | Kutajärven alue | Mukkulammi | Päijänteen alue | Päijänteen kansallispuisto | Pitkäkallion metsä | Riihikallio-Pilkanmäki | Romioja | Tupsuvuori | Urajärvi | Valtionkärki | Vanhan kartanon idänverijuurialue | Vähä-Pulkkila | Vähäpää

Rakennukset ja rakennelmat

Asikkalan kirjasto | Asikkalan kirkko | Jenkkapirtti | Kalkkisten kanava | Lahti-Vesivehmaan lentokenttä | Päijät-Hämeen ilmailumuseo | Päijännetunneli | Vääksyn kanava

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Asikkala&oldid=22767598”