Bo Widerberg
Bo Gunnar Widerberg (8. kesäkuuta 1930 Malmö – 1. toukokuuta 1997 Båstad) oli ruotsalainen elokuvaohjaaja ja sitä ennen kirjailija. Widerberg loi asemansa 1960-luvulla yhteiskunnallisten aiheiden palauttajana ruotsalaiseen elokuvaan yhdessä Jan Troellin kanssa.[1] Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat Korppikortteli (Kvarteret Korpen, 1963), Elvira Madigan (1967), Ådalen 31 (1969), Komisario Beck tähtäimessä (Mannen på taket, 1976), Mies Mallorcalta (1984) ja viimeiseksi jäänyt Jo joutui armas aika (Lust och fägring stor, 1995). Widerbergin ohjaamista elokuvista kolme on ollut ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkintoon.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bo Widerberg syntyi taidemaalari Arvid Widerbergin poikana ja aloitti uransa kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Hösttermin julkaistiin vuonna 1952, ja samana vuonna hänen novellikokoelmastaan Kyssas tuli myyntimenestys. Widerbergin menestyneimmäksi romaaniksi muodostui vuoden 1957 Erotikon. Hänen viimeiseksi romaanikseen jäi mainontaa satirisoiva Den gröna draken (1959), jonka hän vuonna 1966 sovitti elokuvaksi Hei, Roland!.
Vuonna 1962 julkaistiin Bo Widerbergin pamfletti Visionen i svensk film, jossa hän arvosteli ruotsalaista elokuvaa ja etenkin Ingmar Bergmania. Kirjan ansiosta hän pääsi itse kokeilemaan elokuvantekoa. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli vuoden 1963 Lastenvaunut, jonka kuvaajana toimi Jan Troell. Samana vuonna tuli ensi-iltaan myös Korppikortteli, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana ruotsalaiselokuvana. Molemmissa näytteli pääosaa Thommy Berggren, jonka kanssa yhteistyö jatkui vielä monessa elokuvassa.
Vuoden 1967 Elvira Madigan herätti suurta kansainvälistä huomiota (jopa niin, että elokuvan musiikkina käytettyä Mozartin pianokonserttoa nro 21 on alettu kutsua elokuvan nimellä[2][3]). Nimiosan esittäjä Pia Degermark palkittiin Cannesissa parhaana naisnäyttelijänä. Ådalenin laukauksista, vuonna 1931 tapahtuneesta paperityöläisten lakosta ja sen murtamisesta kertova Ådalen 31 (1969) sai Guldbagge-palkinnon sekä Cannesin Grand Prix’n. Vuonna 1971 valmistui Joe Hill – kapinallinen, Widerbergin englanninkielinen elämäkertaelokuva ruotsalaislähtöisestä amerikkalaisesta ammattiyhdistysaktiivista Joe Hillistä.
Martin Beck -poliisitarinaa Komisario Beck tähtäimessä (1976) pidetään ruotsalaisen rikoselokuvan uudistajana muun muassa koomisväritteisen dialoginsa ansiosta. Toinen Widerbergin rikoselokuva on vuoden 1984 Mies Mallorcalta. Widerbergin viimeiseksi elokuvaksi jäänyt, koulupojan ja opettajattaren kielletystä rakkaudesta kertova Jo joutui armas aika palkittiin Berliinin elokuvajuhlien hopeisella karhulla ja oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi. Koulupoikaa näytteli ohjaajan poika Johan Widerberg.
Bo Widerberg teki myös televisio-ohjauksia ja teatteriohjauksia muun muassa Dramateniin ja synnyinkaupunkinsa Malmön kaupunginteatteriin. Vuonna 1996 hän perusti Lilla filmfestivalen -tapahtuman asuinkaupunkinsa Båstadin Bio Scala -elokuvateatteriin. Hänen muistokseen festivaaleilla alettiin 1997 jakaa elokuvantekijöille Bo Widerberg -stipendiä.
Widerbergin pojista Johan on näyttelijä ja Martin Widerberg ohjaaja. Lapset esittivät pieniä rooleja monissa isänsä elokuvissa.
Malmön uuden Citytunnelin yhteyteen rakennettu pieni tori nimettiin vuonna 2010 Bo Widerbergin aukioksi. Ohjaaja asui aiemmin aukion lähellä.[4]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1962: Pojken och draken (lyhytelokuva)
- 1963: Lastenvaunut (Barnvagnen)
- 1963: Korppikortteli (Kvarteret Korpen)
- 1965: Rakkaus 65 (Kärlek 65)
- 1966: Hei Roland! (Heja Roland)
- 1967: Elvira Madigan
- 1969: Ådalen 31
- 1971: Joe Hill – kapinallinen (Joe Hill)
- 1974: Fimpen – futissankari (Fimpen)
- 1976: Komisario Beck tähtäimessä (Mannen på taket)
- 1984: Mies Mallorcalta (Mannen från Mallorca)
- 1986: Ormens väg på hälleberget
- 1987: Victoria
- 1988: En far
- 1995: Jo joutui armas aika (Lust och fägring stor)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fränti, Mikael: Troellin Amerikka-eepos FST-Vitosella, Fräntin elokuva- ja tv-blogi 9.5.2008, viitattu 3.4.2015.
- ↑ Grayson, David A. (1998). Mozart, Piano concertos no. 20 in D minor, K. 466, and no. 21 in C major, K. 467. Cambridge University Press, ISBN 978-0-521-48475-6
- ↑ Mordden, Ethan (1986). A guide to orchestral music: the handbook for non-musicians Oxford University Press, ISBN 978-0-19-504041-8
- ↑ Bo Widerberg hyllas i Malmö, SVT Kultur 2.9.2010, viitattu 3.4.2015.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Blomkvist, Mårten: Höggradigt jävla excentrisk : en biografi över Bo Widerberg. Norstedts, 2011. ISBN 9789113010335.
