Isolokki
| Isolokki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Lokit Laridae |
| Suku: | Lokit Larus |
| Laji: | hyperboreus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Larus hyperboreus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Isolokki (Larus hyperboreus) on arktisten merialueiden isokokoinen lokki.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isolokki on hiukan isompi ja varsinkin vankkarakenteisempi kuin harmaalokki. Aikuisen höyhenpuku on pääosin valkoinen, sen siivet ovat päältä vaaleanharmaat, nokka on keltainen ja siinä on punainen kärkitäplä. Nuori lintu on vaaleanruskean kirjava ja sen nokka punertava, mustakärkinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Linnun pituus on 62–68 cm, siipien kärkiväli 150–165 cm ja paino 1,0–2,7 kg. Ääni muistuttaa harmaalokin pilkallista nauravaa kiljahtelua.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isolokki pesii arktisilla alueilla sekä Aasiassa, Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Euroopassa se pesii Islannissa, Huippuvuorilla, Novaja Zemljalla, Kaninin niemimaalla ja muilla arktisilla saarilla. Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on kooltaan 200 000–2 000 000 yksilöä. Se talvehtii Pohjois-Atlantilla ja Tyynenmeren pohjoisosissa. Suomessa lajia tavataan merialueilla säännöllisesti lähinnä talvisin.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesimäaikana isolokit elävät rannikoiden ja järvien saarilla ja riutoilla, paikoin myös tundralla. Lisääntymisajan ulkopuolella ne kiertelevät rannikoita, vieraillen satamissa ja kaatopaikoilla, harvemmin sisämaassa. Talvisin esiintyy pienissä määrin sisämaan suurilla järvillä.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isolokki on yksiavioinen ja pesii sekä yhdyskunnittain että yksittäispareina. Se rakentaa pesänsä kalliolle tai maahan, joskus jäälle tai lumeen. Naaras munii tavallisesti kolme munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä neljä viikkoa. Emot hoitavat yhdessä myös poikasia, jotka ovat lentokykyisiä kuuden tai seitsemän viikon ikäisinä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isolokki on kaikkiruokainen ja sen ruokavalio vaihtelee suuresti sisältäen kaloja, nilviäisiä, äyriäisiä, merimatoja, merisiilejä, hyönteisiä, lintuja, munia, marjoja, merilevää, haaskoja ja jätteitä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ BirdLife International: Larus hyperboreus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Glaucous Gull Audubon. 13.11.2014. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isolokki Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Isolokki (Larus hyperboreus)
- ITIS: Larus hyperboreus (englanniksi)