Kirjoitustulkkaus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kirjoitustulkkaus on kommunikointimenetelmä huonokuuloisille ja kuuroutuneille henkilöille, jotka eivät kuule tai saa selvää puheesta. Tulkkia voidaan käyttää esimerkiksi opiskelussa, kokouksissa, kerhoissa, lääkärissä, yleisötilaisuuksissa tai virastokäynneillä.
Kirjoitustulkki kirjoittaa puheen kannettavalle tietokoneelle, jonka ruudulta asiakas sen lukee. Teksti voidaan näyttää televisiossa tai heijastaa valkokankaalle, jos tulkkausta tarvitsevia asiakkaita on tilaisuudessa useampia. Tarvittaessa tulkkaus voi tapahtua myös käsin kirjoittamalla tai muilla kommunikaatiomenetelmillä, kuten viitotulla puheella.
Tulkkaus tapahtuu vain yhteen suuntaan - kuuroutunut/huonokuuloinen asiakas osallistuu itse puhumalla.
Pidemmissä tilaisuuksissa tulkkeja on usein kaksi, jotka vuorottelevat kirjoitusvuorossa ja tukivuorossa. Tukivuorossa oleva tulkki varmistaa tulkkauksen laadun mm. kirjoittamalla paperille tai kuiskaamalla kirjoitusvuorossa olevalle vuosilukuja, nimiä ja vierasperäisiä sanoja.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kallio, Jenni & Ojala, Stina: ”Tunneilmaisusta tulkatuksi tekstiksi”. Teoksessa Haapaniemi, Riku & Ivaska, Laura & Katajamäki, Sakari (toim.): Tekstit ympärillämme: Kirjoituksia tekstikäsityksistä ja -käytänteistä, s. 112–119. Tampere: Tampereen yliopisto, 2024. ISBN 978-952-03-3465-9 Vapaasti luettavissa