Koskenkylän laulu
Koskenkylän laulu | |
---|---|
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Ilmari Unho |
Käsikirjoittaja |
Ilmari Unho Lauri Holopainen |
Tuottaja | Risto Orko |
Säveltäjä | Ahti Sonninen |
Kuvaaja | Uno Pihlström |
Leikkaaja | Yrjö Haapanen |
Lavastaja | Ville Hänninen |
Pääosat |
Tauno Palo Hilkka Helinä Kirsti Ortola Emma Väänänen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 1947 |
Kesto | 82 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Koskenkylän laulu on Ilmari Unhon 1947 ohjaama romanttinen tukkilaiselokuva talollisen pojasta, joka rakastuu mökin tyttöön.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tauno Palo | … | Reino Köyri |
Hilkka Helinä | … | Anna Liuhala |
Kirsti Ortola | … | Kirsti Kiisu |
Emma Väänänen | … | Venla Liuhala |
Uno Wikström | … | Matti Köyri |
Vilho Siivola | … | Ernesti Kiisu |
Reino Valkama | … | Roope Liuhala |
Santeri Karilo | … | Anselmi Liuhala |
Oke Tuuri | … | Risto, Köyrin renki |
Elina Kolehmainen | … | Kuppari-Kaisa |
Helge Ranin | … | nimismies |
Kalle Kirjavainen | … | Aaretti, Köyrin renki |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvausten aikana sattui samantapainen onnettomuus kuin kuvattaessa SF-elokuvaa Kaksi vanhaa tukkijätkää Kymin Pernoonkoskella: Tukkilautta pääsi karkuun, mutta Paloa lukuun ottamatta muut ehtivät pelastautua. Palon onnistui vihdoin tarttua siltapalkkiin ja pelastaa kameran akku.[2]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikot suhtautuivat viileästi elokuvaan, joka Olavi Veistäjän mielestä sisälsi vain vanhojen aiheiden uudelleenlämmitystä. Osa kriitikoista yritti löytää siitä myönteisiäkin puolia – suvi-illan lyriikkaa, joka sulautuu yhteen raitilla laulettujen kansanlaulujen kanssa, runsaasti vilkasta ja leppoisaa kansanelämää – mutta päällimmäinen vaikutelma on hutilointi ja vastuunoton puute.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koskenkylän laulu Elonet.
- ↑ Koskenkylän laulu Elonet. Muut tiedot. Viitattu 9.5.2012.
- ↑ Koskenkylän laulu Elonet. Lehdistöarviot. Viitattu 18.6.2013.