Mynämäki
Mynämäki Virmo |
|
---|---|
sijainti |
|
Antikkalan kylä Mynämäellä. |
|
Sijainti | |
Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
Seutukunta | Turun seutukunta |
Kuntanumero | 503 |
Hallinnollinen keskus | Mynämäen kirkonkylä |
Perustettu | 2007 |
Kuntaliitokset |
Karjala (1977) Mietoinen (2007) |
Pinta-ala ilman merialueita |
522,32 km² 184:nneksi suurin 2022 |
Kokonaispinta-ala |
536,09 km² 209:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 519,82 km² |
– sisävesi | 2,50 km² |
– meri | 13,77 km² |
Väkiluku |
7 506 125:nneksi suurin 31.10.2024 [2] |
– väestötiheys | 14,44 as./km² (31.10.2024) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 15,0 % |
– 15–64-v. | 57,9 % |
– yli 64-v. | 27,2 % |
Äidinkieli | 2023 [4] |
– suomenkielisiä | 95,2 % |
– ruotsinkielisiä | 0,9 % |
– muut | 3,9 % |
Kunnallisvero |
9,10 % 106:nneksi suurin 2024 [5] |
Työttömyysaste | 9,2 % (2016) [6] |
Kunnanjohtaja | Carita Maisila[7] |
Kunnanvaltuusto | 35 paikkaa |
2021–2025[8] • Kesk. • PS • Kok. • SDP • Vihr. • Vas. • KD |
13 6 6 5 2 2 1 |
www.mynamaki.fi |
Mynämäki (ruots. Virmo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 7 506 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 536,09 km², josta 2,50 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 14,44 asukasta/km².
Mynämäen naapurikunnat ovat Aura, Eura, Laitila, Masku, Naantali (meritse), Nousiainen, Pöytyä, Rusko, Taivassalo (meritse), Turku ja Vehmaa.
1. tammikuuta 1977 Mynämäki ja Karjalan kunta liittyivät yhteen yhteisellä päätöksellä. Mynämäki ja Mietoinen yhdistyivät vuoden 2007 alusta alkaen. Uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki ja vaakunaksi otettiin Mietoisten vaakuna. Mynämäen entisiä naapurikuntia ovat Karjalan ja Mietoisten lisäksi Turkuun vuonna 1973 liitetty Paattinen, Ruskoon vuonna 2009 liitetty Vahto ja Pöytyään samoin vuonna 2009 liitetty Yläne.
Mynämäen historiallinen ruotsinkielinen nimi on Virmo.[9]
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mietoinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Entisen Mietoisten kunnan alueella sijaitsevat kylät[10]:
Aarlahti, Antikkala, Haijainen, Harainen, Heikkilä, Hietamäki, Hiippavuori, Hiivola, Hirmuinen, Hämäläinen, Kaivattula, Kaskinen, Katavainen, Karkoinen, Kaukurla, Kaulakko, Kauvainen, Kivivuori, Koivisto, Kumiruona, Kuneinen, Kurina, Kuuskorpi, Laukola, Lehtinen, Leinakkala, Mannuinen, Mietoinen, Nummi, Orkovakkinen, Palokylä, Pursila, Pyhe, Pyhäranta, Rantavakkinen, Raukkaa, Rauvola, Ravea, Runoinen, Ruonkallio, Saari, Soukko, Sukoinen, Sydänperä, Tavastila, Telkinmäki, Tervoinen, Tiirola, Tuokila, Uhlu, Valaskallio, Vähäkylä.
Mynämäki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aakula, Asema, Haapainen, Haloila, Halso, Huoli, Hurula, Ihalainen, Jutila, Juva, Kalela, Karhula, Karjakoski, Kasurla, Kattelus, Keijainen, Kintikkala, Kivikylä, Kivistönmäki, Korvensuu, Kukola, Kälälä, Laavainen, Lankkinen, Lemmettylä, Lepistö, Liuskallio, Majalainen, Maunula, Mielismäki, Munnuinen, Munttinen, Mustila, Myllykylä, Mäenkylä, Nakkila, Neuvoinen, Nihattula, Nihdeinen, Nukkila, Nuuskala, Pahikkala, Palolainen, Parsila, Pellilä, Perpoinen, Pursinen, Rahkola, Raimela, Ruotsinmäki, Ruutila, Seppälä, Sunila, Suorsala, Tammisto, Tapaninen, Tarvainen, Tiuvainen, Tursunperä, Vallainen, Vihtamäki, Värräinen
Lepistön kartta [11] vuodelta 1687 maanmittari Olof Mörtin tekemä.
Karjala
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Entisen Karjalan kunnan alueella sijaitsevat kylät:
Haankylä, Haanperä, Kalela, Karjala, Karppinen, Ketelinen, Laajoki, Lemmi, Sairinen, Salavainen, Suojoki, Suutila, Tallola, Vehmalainen, Vuoloinen
Väestönkehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2017 lopussa Mynämäessä oli 7 838 asukasta, joista 5 079 asui taajamissa, 2 667 haja-asutusalueilla ja 92:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Mynämäen taajama-aste on 65,6 %.[13] Mynämäen taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken[14]:
# | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
---|---|---|
1 | Mynämäen kirkonkylä | 4 199 |
2 | Mietoinen (Mietoisten kirkonkylä) | 568 |
3 | Pyhe | 312 |
Kunnan keskustaajama on lihavoitu.
Koulut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mynämäen suurin koulu on Laurin koulu, joka sijaitsee Mynämäen keskustassa. Opetusta on luokille 1–9. Koulussa on noin 650 oppilasta ja 50 opetushenkilöä. Laurin koulussa voi oppia kuutta eri kieltä; pakollisina englantia ja ruotsia, valinnaisina espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää ja italiaa. Kunta osallistuu valtakunnalliseen vieraiden kielten opetuksen kehittämishankkeeseen Kielitivoliin. Laurin koulu koordinoi hanketta kunnassa. Lisäksi koululla on kerhotoimintaa, esimerkiksi bändejä. Kunnan muut koulut ovat Aseman, Karjalan, Pyhän, sekä Tavastilan koulu. Kunta tarjoaa myös toisen asteen opetusta Mynämäen lukiossa ja Mynämäen Käsi- ja taideteollisuusopistossa.
Nähtävyyksiä ja museoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnan alueella on useita pienimuotoisia nähtävyyksiä. Kenties huomattavimmat niistä ovat kunnan kolme kirkkoa. Keskustaajamassa sijaitsevat Mynämäen kirkko ja Mietoisten kirkko ovat keskiajalla rakennettuja kivikirkkoja, Karjalan puukirkko on puolestaan 1800-luvulta. Kunnassa on myös useita pieniä museoita. Karjalan kotiseutumuseo sijaitsee Karjalankyläntien varrella, Laajoella sijaitsee kylämuseo Vihtorin tupa ja Mietoisten keskustassa sijaitsee Maunu II Tavastin kotitilalle perustettu Tavastilan kotiseutumuseo.[15]
Yksi tärkeimmistä museo- ja kulttuuriympäristöalueista kunnassa on rakennussuojelulain nojalla suojeltu kulttuurihistoriallisesti arvokas Korvensuun voimalaitosalue ja Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseo, joka sijaitsee Laajoen ja Suuren Postitien yhtymäkohdassa. Alueen rakennuksiin kuuluu vanha vesivoimalaitosrakennus ja sen kanavarakenteet sekä useita muita rakennuksia, kuten konepaja, maalariverstas, asuinrakennus, kellari sekä talli ja puuvaja. Lounais-Suomen Sähkö Oy hankki 1900-luvun alussa perustetun tehdasalueen omistukseensa vuonna 1937, jonka jälkeen yhtiön uusima vesivoimalaitos oli käytössä vuoteen 1993. Aluetta ovat sen jälkeen kehittäneet museona kunta, kotiseutuyhdistys, maakuntamuseo ja yksityishenkilöt.[16][17] Konepajan tiloissa toimivassa museossa on muun muassa näytteillä tehtailija Frans Lindströmin rakennuttama ensimmäinen Suomessa valmistettu auto mallia Korvensuu 1913. Se valmistettiin Korvensuun konepajalla vuonna 1913.[18]
Mynämäen arvokkain luonnonnähtävyys on Kurjenrahkan kansallispuisto. Mynämäki on yksi niistä seitsemästä kunnasta, jonka raja kulkee kansallispuistossa sijaitsevan Kuhankuonon eli seitsemän kunnan rajapyykin kautta. Kuhankuono on Mynämäen itäisin piste.
Uskonnolliset yhteisöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2018 aluejaon mukaan Mynämäessä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[19]:
- Mynämäen seurakunta
- Mietoisten kappeliseurakunta
Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä vaikuttaa paikkakunnalla ainakin evankelisuus[20]. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Mynämäen alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[21]
Entiset seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Mynämäen kunnan nykyisellä alueella[19]:
- Karjalan seurakunta (liitetty Mynämäen seurakuntaan 1977)
- Mietoisten seurakunta (liitetty Mynämäen seurakuntaan 2007)
Urheiluseuroja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mynämäen alueella puhutun kielen perustana on pohjoinen Lounais-Suomen murre. Mynämäen murre kuuluu Lounais-Suomen pohjoisryhmän Maskun alaryhmään. Mynämäellä, Karjalassa, Mietoisissa ja Askaisissa puhuttu murre muodostaa oman Mynämäen seudun alaryhmänsä Maskun alaryhmässä.[22]
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mynämäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla poffe eli vohveli sekä lehmän- tai kutunmaidosta tehtävä laurinjuusto, joka kuivatetaan kunnes sitä voi leikata saksilla esimerkiksi piimävelliin. Se voidaan myös savustaa suopursun avulla.[23]
Tunnettuja asukkaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johan Gadolin (1760–1852), suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi, jota pidetään Suomen kemiantutkimuksen isänä.[24]
- Mikko Immonen (s. 1950), kansanedustaja (vas.)[25]
- Lauri Junnila (1908–1988), teollisuusneuvos.[26]
- Daniel Juslenius (1676–1752), fennofiilien eli 1700-luvun suomalaisuuden tutkijoiden ja kansallistunnon herättäjien johtohahmo.[27]
- Pentti Kyrölä (1925–1999), keksijä
- Frans Lindström (1874–1918), tehtailija
- Antti Lizelius (1708–1795), Mynämäen kirkkoherra 1761–1795
- Emanuel Ramstedt (1881–1960), kansanedustaja (STPV)[25]
- Eemil Arvi Saarimaa (1888–1966), kielitieteilijä, suomen kielen opettaja, kielenhuollon asiantuntija sekä Aleksis Kiven teosten tekstikriittinen toimittaja.[28]
- Wilho Sipilä (1858–1917), kansanedustaja (suom.), kirkkoherra, lääninrovasti[25]
- Toivo Sukari (s. 1954), liikemies
- Maunu II Tavast (1370-luvun alku – 1452), Suomen kuuluisin keskiaikainen piispa[29]
- Toivo Tyrni (1890–1966), kansanedustaja (ed.), lääketieteen ja kirurgian tohtori, kunnanlääkäri[25]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Työllisyyskatsaukset - Varsinais-Suomi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
- ↑ Ojanen, Soila: Marttilan kunnanjohtaja Carita Maisila Mynämäen johtoon Yle Uutiset. 23.1.2023. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ Kuntavaalit 2021, Mynämäki Oikeusministeriö. Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Suomen ruotsinkieliset kuntien nimet Kotus. Arkistoitu 28.1.2013. Viitattu 22.9.2012.
- ↑ Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5
- ↑ Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Arkistoitu 11.4.2021. Viitattu 11.4.2021.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 18.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Museot ja Teatterit 27.3.2007. Mynämäen kunta. Arkistoitu 10.10.2007. Viitattu 18.10.2007.
- ↑ Elina Malkamäki: Korvensuun voimalaitosalue suojellaan. Turun Sanomat, 18.10.2007, s. 7. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Jukka Uotila: Korvensuu suojellaan rakennussuojelulailla. Vakka-Suomen Sanomat, 17.10.2007. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Anna Kuusela: Autovaari Korvensuu syntyi Mynämäellä. Turun Sanomat, 12.8.2001. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 7.11.2011.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 26. Helsinki: Patakolmonen Ky.
- ↑ http://kemianhistoria.luma.fi/johan-gadolin/ Suomen kemian historia. Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskus. Viitattu 20.11.2017.
- ↑ a b c d Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.
- ↑ Biografia-sampo: Lauri Junnila Viitattu 28.10.2021.
- ↑ http://www.helsinki.fi/museologia/arppeanumin_ikkunat/ylioppilaselamaa/juslenius.html Ylioppilaan elämää, Helsingin yliopisto. Viitattu 20.11.2017.
- ↑ http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=967 (Arkistoitu – Internet Archive) Hiidenkivi 2/2009. Viitattu 20.11.2017.
- ↑ http://www.arkkihiippakunta.fi/turun-tuomiokapituli/turun-piispat/katolisuuden-aika/maunu-ii-tavast-magnus-olavi/ (Arkistoitu – Internet Archive) Turun arkkihiippakunta. Viitattu 20.11.2017.