Oskari Ikonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskari Ikonen
Oskari Ikonen vuonna 1913.
Oskari Ikonen vuonna 1913.
Kansanedustaja
2.2.1914–3.4.1917
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Mikkeli
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1883
Ilomantsi
Kuollut21. huhtikuuta 1938 (55 vuotta)
Petroskoi
Ammatti sähköttäjä, taloudenhoitaja

Oskar (Oskari) Ikonen (3. helmikuuta 1883 Ilomantsi – 21. huhtikuuta 1938 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1917. Hän loikkasi Neuvostoliittoon 1920-luvun lopussa ja teloitettiin myöhemmin Stalinin vainojen aikana.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin Kakonahossa syntyneen Oskari Ikosen vanhemmat olivat talollinen Juho Ikonen (1826-1904) ja Enosta kotoisin ollut Kaisa Airaksinen (1844-1895).[1] Hän oli Hammaslahden babtistiseurakunnan jäsen.[2] Käytyään viisi luokkaa Joensuun lyseota Ikonen työskenteli 1906–1912 Valtionrautateiden sähköttäjänä Viipurissa ja Varkaudessa.[1] Hänet erotettiin virastaan poliittisen toimintansa vuoksi.[3] Lehtitietojen mukaan lopullisena syynä oli osallistuminen sosialidemokraattien vappumarssille.[4] Vuosina 1912–1913 Ikonen toimi Suomen Tie- ja Vesirakennustyöntekijäin Liiton luottamusmiehenä Savonlinnassa, jonka jälkeen hän työskenteli Hiitolassa liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana.[2] Ikonen oli myös Viipurin osuuskauppapiirin johtokunnan jäsen ja tilintarkastaja. Lisäksi hän kirjoitti säännöllisesti Yhteishyvään ja useisiin työväenlehtiin.[5]

Yleislakko ja sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikonen oli kansanedustajana yhden vaalikauden 1914-1917.[1] Yleislakon aikana hän oli Hiitolan suurlakkokomitean sekä työväen järjestyskaartin esikunnan jäsen. Lakon jatkuessa Ikonen kävi tiedustelemassa tilanteen kehittymistä Viipurissa, josta hän palasi samalla junalla Heikki Kaljusen johtaman aseistetun kaartin kanssa. Kaljusen joukkio suoritti Hiitolassa elintarviketakavarikkoja, jonka ohella sitä syytettiin ryöstöistä ja väkivaltaisuuksista. Tammikuussa 1918 valkoiset valtasivat Hiitolan ja Ikonen vangittiin jo päivää ennen sisällissodan käynnistymistä. Ikonen vietiin aluksi Sortavalan vankileirille, josta hänet siirrettiin helmikuussa Kokkolan vankileirille. Ikosta syytettiin yleislakon aikaisesta kiihotuksesta sekä osallisuudesta Kaljusen joukkion omavaltaisuuksiin. Hän kiisti syytökset ja väitti sen sijaan vapauttaneensa useita Kaljusen vankeja sekä estäneensä heidän pahoinpitelyjään. Hiitolan suojeluskunnan lausunnon mukaan Ikonen oli ”erittäin vaarallinen jesuiitta ja punikki”.[2] Hänet tuomittiin valtiopetoksesta elinkautiseen, mutta armahdettiin jo vuonna 1920.[6]

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan Ikonen valittiin syyskuussa 1920 SDP:n Vaasan läänin itäisen vaalipiirin luennoitsijaksi.[7] Samana vuonna hän liittyi kielletyn SKP:n jäseneksi.[6] Vuosina 1922-1924 Ikonen toimi SSTP:n kiertävänä puhujana ja luennoitsijana sekä kuului puolueen Vaasan läänin itäisen vaalipiirin piiritoimikuntaan. Ikonen työskenteli myös Keski-Karjalan Osuusliikkeen varastonhoitajana Hiitolassa.[1][8] Vuonna 1923 hänet pidätettiin niin sanotun suuren kommunistijutun yhteydessä. Kesäkuussa 1924 Turun hovioikeus tuomitsi Ikosen 11 vuodeksi ja 2 kuukaudeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta.[9] Korkeimman oikeuden alennettua tuomion 1 vuoteen ja 3 kuukauteen Ikonen vapautui ehdonalaiseen Tammisaaren pakkotyölaitoksesta elokuussa 1926.[10][11]

Tammikuussa 1927 Ikonen loikkasi perheineen kanssa Neuvostoliittoon. Hän asettui Petroskoihin ja sai Neuvostoliiton kansalaisuuden vielä samana keväänä. Ikonen työskenteli aluksi Petroskoin postikonttorissa sekä Kalevalan piirin tiedonvälitysyksikön johtajana. Joulukuusta 1927 lähtien hän toimi matematiikan ja suomen kielen opettajana eri puolilla Neuvosto-Karjalaa. Vuonna 1937 Ikonen erotettiin opettajan virastaan väitetyn kansalliskiihkoilun johdosta. Erottamisensa jälkeen Ikonen oli sekatyöläisenä Onegan tehtaalla Petroskoissa, kunnes hänet pidätettiin helmikuussa 1938 vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettynä. Ikonen sai kuolemantuomion ja hänet teloitettiin huhtikuussa Petroskoin lähistöllä. Ikonen rehabilitoitiin vuonna 1958.[6]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oskari Ikosen puoliso oli Pukkilasta kotoisin ollut Alina Malberg (s. 1887), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1906.[1] Perheeseen syntyi poika ja kaksi tytärtä. Veikko Ikonen (s. 1909) vangittiin maaliskuussa 1938 Petroskoissa ja ammuttiin vakoilijana.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Oskari Ikonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 19.9.2007.
  2. ↑ a b c Valtiorikosylioikeuden akti 10647 – Ikonen, Oskar Juhonpoika Valtiorikosylioikeuden aktit. 16.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 15.2.2024.
  3. ↑ ”V. 1913 valittuja uusia edustajia”, Suomen työväen joulualpumi XVI : Uuden ajan kynnyksellä 1913, s. 5. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1913. Kansalliskirjasto.
  4. ↑ Puoluekantansa vuoksi erotettu virastaan. Mikkelin Sanomat, 23.5.1912, nro 57, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2024.
  5. ↑ Kuka Suomen tie- ja vesirakennustyöläisten liiton luottamusmieheks. Vapaus, 24.9.1912, nro 107, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2024.
  6. ↑ a b c d KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo (arkistoitu sivu) 2.12.1998. Karjalan tasavalta. Viitattu 19.9.2007.
  7. ↑ Puoluetoimitsijat. Työn Voima, 9.9.1920, nro 200, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2024.
  8. ↑ Työväenpuolue ja sen jäsenet hovissa. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 17.12.1923, nro 45, s. 1, 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2024.
  9. ↑ Turun hovioikeuden tuomio suuressa kommunistijutussa. Kansan Voima, 26.6.1924, nro 70, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2024.
  10. ↑ Suuri kommunistijuttu lopullisesti päättynyt. Turun Sanomat, 23.4.1925, nro 6438, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2024.
  11. ↑ Pakkolasta vapautuneita. Työn Ääni, 25.8.1926, nro 97, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskari_Ikonen&oldid=22192882”