Otto Kumenius
| Otto Kumenius | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. joulukuuta 1912 Turku |
| Kuollut | 9. lokakuuta 1996 Alaró, Espanja |
| Ammatti | poliisi |
Otto Vilhelm Kumenius (22. joulukuuta 1912 Turku – 9. lokakuuta 1996 Alaró, Mallorca, Espanja[1]) oli suomalainen päämajan vastavakoilun parissa sotavuosina 1940–1944 työskennellyt tiedustelumies.
Kumeniuksen isä Uno Kumenius oli suomenruotsalainen ja äiti Maren norjalainen. Koulun käytyään hän suoritti asevelvollisuutensa Uudenmaan Rakuunarykmentissä 17-vuotiaana ja hakeutui sen jälkeen poliisikouluun. Hän oli poliisina vuodesta 1932 ja toimi ylietsivänä Uudenmaan rikospoliisissa aina talvisodan syttymiseen saakka 1939. Kumenius oli aluksi valtioneuvoston komendantin alaisen hallituksen henkivartioryhmän päällikkönä mutta halusi sitten siirtoa armeijan palvelukseen. Saatuaan vastavakoilukoulutuksen Päämajan valvontaosaston pääosastolla Mikkelissä Kumenius toimi 1940–1944 osaston Helsingin alatoimistossa vastavakoilu-upseerina. Kumenius oli mukana niin Hella Wuolijoen kuin Kerttu Nuortevan kaltaisten vakoilijoiden pidätyksissä ja kuulusteluissa ehtien osallistua sotavuosien aikana ja niiden jälkeen kaikkiaan viiden eri valtion vastavakoiluoperaatioihin.[2]
Syyskuun lopulla 1944 Kumenius järjesti Suomessa oleskelleiden 5 500 virolaisen pakolaisen kuljetuksen Ruotsiin Rauman kautta.[3] Kumenius pelkäsi operaation päätyttyä pidätystä sekä luovutusta Neuvostoliittoon, ja niinpä hän pakeni myös itse perheensä kanssa Ruotsiin. Kumenius teki Ruotsissa töitä Ruotsin tiedustelupalvelulle.Ruotsissa asuessaan Kumenius auttoi myös suomalaisia asekätkijöitä pakemaan Etelä-Amerikkaan[1]. Hän muutti 1950-luvun puolivälissä pysyvästi asumaan Espanjaan[1]. Hän asui ensin Barcelonassa[1] ja muutti myöhemmin Mallorcalle[1]. Kumenius omisti Mallorcalla hotellin ja hän piti myös Tres Coronas -nimistä ravintolaa joka oli myös suomalaisten turistien suosiossa[1]. Hän myi ravintolan vaimonsa kuoleman jälkeen jonka jälkeen hän toimi kiinteistövälittäjänä[1].
Kumenius oli myös ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa Stig Berglingin paljastamiseen Neuvostoliiton vakoilijana vuonna 1977[1].
Hän julkaisi myöhemmin kaksi muistelmateosta omista vaiheistaan ja vastavakoilun toiminnasta sotavuosina.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Det spioneras i Helsingfors: en dramatisk skildring från det finska kontraspionagets kamp. Ocean, Stockholm 1945 (salanimellä Pekka Salonen)
- Viiden rintaman vastavakoilija ; ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta Kontraspion i Finland och Sverige suomentanut Kauko Kare. Alea-kirja, Helsinki 1969, 2. painos 1970, 3. täyd. painos nimellä Tiedustelu-tehtävä yli rajojen : viiden rintaman vastavakoilija muistelee ja kertoo ; suomentaneet Olavi Laine ja Kauko Kare. Alea-kirja 1983
- Kontraspion för fem nationer. Atlantis, Stockholm 1984 (ilmestyi Seppo Heikinheimon suomentamana nimellä Vastavakooja. Gummerus 1989)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Minne katosi natsien miljoonakassa Helsingistä? Ilta-Sanomat 8.2.2012[vanhentunut linkki]
- Anbytarforum : Kumenius, Otto - äventyrare
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Vastavakoilun legenda Otto Kumenius Helsingin Sanomat. 26.10.1996. Viitattu 25.1.2017.
- ↑ http://www.istv.fi/kotimaa/vid-1288447668343.html
- ↑ http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikosjutut-1944-tokerot-vaarentajat-ja-oudot-rikostapaukset/3337914 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Betaville Historia och forskning : Utdrag ur boken Det spioneras i Helsingfors (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
