Romaaninen tyyli

Romaaninen Pyhän Andreaan kirkko Krakovassa.

Romaaninen tyyli on 1800-luvun alussa annettu nimitys noin vuosina 1000–1250 Euroopassa vallinneelle arkkitehtuurille, joka muistutti muodoiltaan ja materiaalivalinnoiltaan antiikin roomalaisten rakennustaidetta. Nimitys tarkoitti alun perin ”väärennettyä roomalaista”. Romaaniselle tyylille ovat ominaisia pyöreämuotoiset holvikaaret (vertaa gotiikkaan suippoine kaarineen), paksut seinät, pienet ikkunat ja kirkkosalin keskilaivan tynnyriholvi. Holvauksen avulla voitiin rakentaa aikaisempaa isompia yhtenäisiä suuria tiloja, minkä vuoksi romaaninen tyyli on selkeimmillään suurissa kirkoissa ja linnansaleissa. Arkkitehtuurin lisäksi tyyliin lasketaan kuuluvaksi tietyn tyyppisiä freskoja, verhoiluja ja käsikirjoituksia.

Romaaninen tyyli oli Rooman valtakunnan tuhon jälkeen ensimmäinen yleiseurooppalainen tyylisuunta, jonka edustajia näkyy eri puolilla maanosaa. Tämä heijastelee keskiajan ammattilaisten liikkuvuutta: kirkonrakentajat kulkivat maasta toiseen ja veivät vaikutteita mukanaan. Esimerkiksi Lundin tuomiokirkon rakentajat tulivat Ruotsiin Lombardiasta. Arkkitehtuurista vaikutteet levisivät kansantaiteeseen, puuhuonekaluihin ja jopa tekstaustyyleihin.

Tyylisuunta Italiassa

Firenzeläinen San Miniato al Monte, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1018.

Keisari Otto I Suuren Italian-valloitus johti yleisesti olojen vakiintumiseen madjaarien ja saraseenien hyökkäyksien jälkeen. Tämän myötä kaupunkivaltiot syntyivät ja kehittyivät ja talous elpyi, mikä johti kiihtyneeseen kirkkojen rakentamiseen ja uudelleen rakentamiseen 900-luvun lopulla ja 1000-luvun alussa. Konservatismi oli tuolloin muodissa, jonka takia uudet rakennukset saivat merkittävästi vaikutteita varhaiskristillisestä arkkitehtuurista ja rakennustyylistä. Vanhoja tyylejä kopioitiin jopa niin hyvin, että 1084 jälkeen uudelleen rakennettua San Clemente -kirkon on luultu myöhemmin olevan peräisin 300-luvulta.

Toscanan alueella romaanista tyyliä varioitiin omaperäisemmäksi, ja tätä on myöhemmin kutsuttu esirenessanssiksi. Varhaisin säilynyt tämän tyylin edustaja on San Miniato al Monten kirkko Firenzessä, muita taas ovat Battistero di San Giovanni sekä Pisan torni ja kastekappeli, joista jälkimmäiset oli muista eroten koristeltu ulkoapäin erilaisin tyylikeinoin. Esirenessanssiarkkitehtuurissa käytettiin pohjavärinä paljon valkoista marmoria sekä usein tiukan geometrisesti jäsenneltyä ja eleganttia muotokieltä. Valkoista marmoria oli käytetty paljon myös antiikin Roomassa.

Clunyn kolmannen luostarikirkon pohjakaava, Ranska, noin 1085–1100.

Tyylisuunta Ranskassa ja Saksassa

Ranskassa romaaninen taide ja arkkitehtuuri kukoistivat varsinaisesti 1000-luvun loppupuolella.

900-luvulla Kaarle Suuren valtakunnan hajoamisen jälkeen Ranska kärsi pahasti vieraiden kansojen ryöstelystä. Länsifrankkilaiset aateliset hallitsivat pieniä herttuakuntia, ja ainoa yhdistävä tekijä näiden välillä oli vahva kirkko. Sillä oli hallussaan paljon maata, ja se osallistui vahvasti myös maalliseen yhteiskuntavaikuttamiseen. Koska tämän toiminnan nähtiin olevan ristiriidassa luostarien hengellisen elämän kanssa, Clunyn ja Saint-Serninin luostarit haluttiin rakentaa itsenäisiksi voimiksi, riippumattomaksi kirkosta tai vallitsijoista. Puolustautuakseen ulkoisilta voimilta luostari rakennettiin tarkoituksella jykeväksi.

Luostarikirkkojen mittasuhteita määräsivät raskaat kiviholvit: päälaivan tynnyriholvi oli vahvistettu vyökaarilla siinä missä esimerkiksi Pisan romaanisissa kirkoissa käytettiin puista tasakattoa. Kiviholvit olivat sekä paloturvallisia että juhlavampia, ja lisäksi niissä oli parempi akustiikka gregoriaaniselle kirkkolaululle. Kirkot rakennettiin itä-länsisuuntaan, jolloin itäpäädyssä oli kuori ja pääalttari, kun taas länsipäätyyn rakennettiin kaksoistornit. Itämuuriin rakennettiin pieniä apsiksia, joissa papit saattoivat pitää messuja, sillä jokaisen papin kuului tuolloin pitää päivittäinen messu. Pyhiinvaelluskirkkojen tapauksessa apsiksissa saatettiin säilyttää myös pyhäinjäännöksiä. Tällaisia kirkkoja oli matkalla Santiago de Compostelan katedraalille, joka oli suosittu pyhiinvaelluskohde.

Kiviholveja kehiteltiin romaanisella aikakaudella eteenpäin sekä paloturvallisista että esteettisistä syistä. Tynnyriholvit kuitenkin todettiin epätyydyttäviksi, sillä ne vaativat raskaita pilareita ja paksuja seiniä, jotka tulivat rakennuskustannuksiltaan kalliiksi. Tällöin huomattiin ristiholvin edut. Niitä käytettiin ensimmäistä kertaa päälavan kattamiseen Reininmaalla Speyerin tuomiokirkossa (uudistettu 1082–1106). Siellä holvien tueksi tarvittiin kuitenkin vielä vyökaaria, mutta pian tämän jälkeen alettiin käyttää diagonaalisia ruoteita, joiden väliin jäävät holvivaipat täytettiin vasta asennuksen jälkeen. Tällöin ei tarvittu jättimäisiä puisia rakennustelineitä, ja rakennuksien ilmettä pystyttiin myös keventämään. Myöhemmin ristiholvi yhdistettiin suippokaareen, minkä voidaan nähdä ennakoivan gotiikan ylöspäin suuntautuvaa kaipuuta.

Ranskalainen kuvanveisto

Ranskan romaanisen kuvanveiston kukoistuskausi oli 1100-luvun alussa. Ensimmäistä kertaa Rooman keisarikunnan kukistumisen jälkeen alettiin tehdä suurikokoisia kiviveistoksia. Veistokset olivat kuitenkin lähinnä rajoittuneet pylväiden kapiteeleihin ja kirkkojen eksteriöörien pääsisäänkäynteihin. Tunnettu veistostyyppi oli romaaninen portaali: ovenkaminan päällä lepäävä suuri puoliympyrän muotoinen tympanon, jonka keskelle oli sijoitettu Kristus, jota pienemmät hahmot ympäröivät. Yleisin aihe oli viimeinen tuomio. Tympanonit oli aikoinaan maalattu kirkkain värein.

Yksityiskohta Renier de Huyn kastemaljasta, 1107–1118.

Romaanisella aikakaudella kuvanveistoon ilmestyi aivan uusi ala: kastemaljojen koristelu. Ensimmäinen tunnettu koristeltu kastemalja on Belgian Liègestä, ja sen oli tehnyt Renier de Huy. Se oli valettu pronssiin ja koristeltu kastekohtauksin. Hahmot on esitetty plastisesti ja selkeän klassisesti, ja heidän hiusmuotinsa noudattaa antiikin Kreikan hiusmuoteja. Tämä esitystapa eroaa selkeästi tympanonien hahmojen haavoittuvammasta esitystavasta.

Esimerkkejä

Kirkkoja

• Santiago de Compostelan katedraali, Espanja
• Clunyn luostari, Ranska
• Pyhän Trofimuksen kirkko, Ranska
• Saint-Serninin luostari, Toulouse, Ranska
• Durhamin katedraali, Englanti
• Hildesheimin katedraali sekä Mikaelinkirkko, Saksa
• Speyerin tuomiokirkko, Saksa
• Jomalan kirkko, Ahvenanmaa

Alkukirjain R Pyhän Gregoriuksen romaanista tyyliä edustavasta teoksesta Moralium in Iob, vuodelta 1111.

Seinävaatteita ja käsikirjoituksia

• Bayeux’n seinävaate
• Moralium in Iob -käsikirjoitus

Lähteet

• Honour, Hugh & Fleming, John: ”Euroopan keskiaika”, Maailman taiteen historia. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-16753-7

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Romaaninen arkkitehtuuri Wikimedia Commonsissa

• El Portal del Arte Romanico (Arkistoitu – Internet Archive), Círculo Románico (espanjaksi)