STS-7
| STS-7 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Lennon tilastotiedot | |||||||
| Avaruussukkula | Challenger | ||||||
| Miehistön määrä | 5 | ||||||
| Lähtöalusta | LC-39A | ||||||
| Laukaisu | 18. kesäkuuta 1983 11.33 UTC (14.33 Suomen aikaa) | ||||||
| Paluu Maahan | 24. kesäkuuta 1983 13.56.59 UTC (16.56.59 Suomen aikaa) | ||||||
| Lennon kesto | Kuusi päivää kaksi tuntia 23 minuuttia 59 sekuntia | ||||||
| Kiertoratojen määrä | 97 | ||||||
| Ympärikierto | 90,6 min | ||||||
| Kiertoradan korkeus | 296–315 km | ||||||
| Kiertoradan inklinaatio | 28,3° | ||||||
| Matkan pituus | 4 072 553 km (2 530 567 mailia) | ||||||
| Massa | Laukaisussa 113 025 kg, laskeutumisessa 92 550 kg; hyötykuorma 16 839 kg | ||||||
| Miehistön kuva | |||||||
 Vasemmalta: Ride, Fabian, Crippen, Thagard, Hauck. |
|||||||
| Navigaatio | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
STS-7 oli Nasan avaruussukkulaohjelman seitsemäs ja Challenger-sukkulan toinen lento. Laukaisu tapahtui 18. kesäkuuta 1983 kello 11.33 UTC-aikaa Kennedyn avaruuskeskuksesta. Lento päättyi laskeutumiseen 24. kesäkuuta kello 14.56 Edwardsin lentotukikohtaan.
Lennon viisihenkinen miehistö oli siihenastisista sukkulalennoista suurin. Challengerin komentajana toimi STS-1-lennon lentäjä Robert Crippen. Ensimmäisellä lennollaan olivat lentäjä Frederick H. Hauck sekä tehtäväspesialistit John M. Fabian, Norman E. Thagard ja Nasan ensimmäinen naisastronautti Sally Ride.
Hyötykuormana lennolla oli kaksi tietoliikennesatelliittia, kanadalainen Anik C2 sekä indonesialainen Palapa B-1. Sukkulan rahtitilassa oli myös länsisaksalainen SPAS-I-tutkimussatelliitti, joka irrotettiin RMS-robottikäsivarrella sukkulasta ja poimittiin lennon päätteeksi taas kyytiin maahan paluuta varten. Satelliitti sisälsi 10 tutkimuslaitteistoa, jotka suorittivat muun muassa materiaalitutkimusta[1], maapallon tarkkailua sekä spektrometriaa. Lisäksi astronautti Thagard suoritti lääketieteellisiä tutkimuksia avaruuspahoinvoinnista sukkulan keskikannella.
Lento oli ensimmäinen, jolla käytettiin hyväksi STS-6-lennolla laukaistua TDRS-tietoliikennesatelliittia sukkulan ja maa-asemien väliseen tiedonsiirtoon. Challengerin oli tarkoitus laskeutua tehtävän päätteeksi Kennedyn avaruuskeskuksen uudelle 4,5 kilometrin kiitotielle, mutta epäsuotuisan sään takia laskeutuminen tapahtui Edwardsin lentotukikohtaan.[2]
Media
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Challengerin laukaisu -
Challenger SPAS-1:n kameran kuvaamana -
SPAS-1-tutkimussatelliitti ja RMS-robottikäsivarsi -
Challengerin ikkunaan iskeytynyt mikrometeoriitti -
Ride Challengerin ohjaamossa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://exploration.grc.nasa.gov/fcarchive/media/micrex/exps/schw-007.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ STS-7 NASA, luettu 17.5.2009
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta STS-7 Wikimedia Commonsissa
- Astronautix.com: STS-7 (englanniksi)
- Spacefacts.de: STS-7 (englanniksi)
- NSSDC: STS-7 (englanniksi)
- Nasan video (Arkistoitu – Internet Archive) lennon kohokohdista astronauttien kommentoimana (16 min)
|
Edeltäjä: STS-6 |
Nasan avaruussukkulalennot | Seuraaja: STS-8 |