Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat
Sarjakuvakustantamo	Mirage Studios (1984–2009) Image Comics (1996–1999) IDW (2011–)
Ensiesiintyminen	Teenage Mutant Ninja Turtles nro 1 (toukokuu 1984)
Luojat	Kevin Eastman Peter Laird
Tiedot
Tukikohta	New York
Perustajajäsenet	Mestari Tikku
Jäsenluettelo	Leonardo Raphael Donatello Michelangelo
Infobox OK

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (engl. Teenage Mutant Ninja Turtles, myös yksinkertaisemmin vain Turtles) on alun perin Mirage Studiosin ja nykyisin IDW:n sarjakuvissa esiintyvä sarjakuvaryhmä. Sarjakuvan ja siihen liittyvien lukuisten oheistuotteiden, televisiosarjojen ja elokuvien keskipisteessä ovat Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin luomat teini-ikäiset, antropomorfiset kilpikonnasankarit Leonardo, Raphael, Donatello ja Michelangelo sekä heidän senseinsä Mestari Tikku.

Kilpikonnanelikon seikkailut keskittyvät New Yorkiin, jonka viemäreissä heidän tukikohtansa sijaitsee. Neljä kilpikonnanpoikasta altistuivat pieninä oudolle kemikaalille, joka kasvatti heidät ihmismäisiksi kilpikonniksi. Mestari Tikun alkuperästä on kerrottu eri versioita muun muassa hahmoihin perustuvissa televisiosarjoissa. Alkuperäisessä sarjakuvakerronnassa Tikku oli kuitenkin Jalkaklaanin kunniallisen ninjan Hamato Yoshin harvinaisen älykäs lemmikkirotta, joka kykeni oppimaan ninjutsua isäntänsä taisteluliikkeiden pohjalta. Yoshi rakastui erääseen naiseen, mutta ajautui riitoihin Oroku Nagin kanssa, sillä molemmat yrittivät hurmata saman naisen itselleen. Nagi pahoinpiteli kyseistä naista, ja lopulta Yoshi tappoi Nagin, minkä jälkeen hän pakeni rakkautensa kohteen kanssa New Yorkiin. Jalkaklaanin ninjutsumestariksi pyrkinyt Nagin veli Oroku Saki kuitenkin vannoi kostoa veljensä kuoleman vuoksi ja löydettyään Yoshin New Yorkista hän surmasi tämän. Taistelun tuoksinassa Tikku pääsi pakenemaan häkistään kadulle ja ajautui elämään viemäreihin. Eräänä päivänä neljä pientä kilpikonnanpoikasta putosi vahingossa viemäreihin mystisen kemikaalin peitossa, ja kyseinen kemikaali niin ikään muutti kilpikonnat ja myös Tikun tavallista suurempiin ihmismäisiin mittoihin.

Kilpikonnien arkkivihollinen on Jalkaklaanin johtajaksi ryhtynyt Oroku Saki, joka myöhemmin otti käyttöönsä Silppurin identiteetin. Silppurin lisäksi heillä on liuta muita vihollisia, ja he pyrkivät pysäyttämään jokaisen pienen luokan rötöstelijän aina suurempiin rikollisneroihin asti. Vuosien mittaan sarjaan on tuotu myös joitain sivuhahmoja, joista pitkäikäisimmät ovat kilpikonnien ensimmäinen ihmisliittolainen, April O’Neil sekä alun perin Raphaelin kanssa eripuraan ajautunut oman käden oikeudella rikollisia rankaiseva Casey Jones.

Hahmojen pohjalta on tuotettu kymmeniä eri lelufiguureita, animaatiosarjoja ja sekä näyteltyjä että animoituja elokuvia.

Luominen

Sarjakuvan hahmot ovat neljä mutatoitunutta kilpikonnaa, jotka ovat koulutettuja ninjutsun taidossa. Alkuperäinen Eastmanin ja Lairdin sarjakuva oli tietyllä kunnioituksella Marvel-sarjakuvia parodioiva teos, mutta myöhemmin Mark Freedmanin myötä mutanttikilpikonnien kaupallinen potentiaali ymmärrettiin, kun hän onnistui tekemään Playmates Toys -leluyhtiön kanssa sopimuksen lelujen tuottamisesta. Yhtiö kuitenkin suostui vain mikäli Turtlesista tehtäisiin animaatiosarja. Freedman otti yhteyttä muutamiin animaattoreihin ja sai Fred Wolfin tuottamaan aluksi viisiosaisen minisarjan. Vuotta myöhemmin Freedman suostutteli Archie Comicsin tekemään varta vasten lapsille suunnatun sarjakuvan. Sekä alkuperäinen että lapsille suunnattu sarjakuva on saatavilla suomeksi, ensin mainittu sarjakuvakirjana ja jälkimmäinen kuukausittain ilmestyneiden lehtien muodossa. Lapsille suunnattuun versioon lisättiin useita koomisia elementtejä kuten kilpikonnaveljesten mieltymys pizzaan. Varsinkin alkuperäisessä sarjakuvassa on paljon viittauksia Marvelin Daredevil-hahmoon (esimerkiksi Daredevilin käsiklaani on vaihdettu jalkaklaaniksi, ja myös mutanttien synty putkesta valuneen aineen seurauksena muistuttaa selvästi Daredevilin syntytarinaa).

Sarjan hahmojen nimet tulevat italialaisesta renessanssitaiteesta, ja kilpikonnien nimet ovat Leonardo, Donatello, Michelangelo ja Raphael (lapsille suunnatussa versiossa Rafaello). Kilpikonnien sensei on Tikku (Splinter, tulee Daredevilin hahmosta Stick, joka on suomennettu Kepiksi; Splinter on joissakin yhteyksissä suomennettu myös Säröksi). Kilpikonnien vihollisen Silppurin animaatiosarjassa esiintyneiden apureiden, Rocksteadyn ja Bebopin, nimet tulevat musiikin tyylisuunnista.

Hahmot

Päähenkilöt

• Leonardo on kilpikonnanelikon johtaja ja taistelutekniikoiltaan taitavin jäsen sekä maltillinen ja hiljainen. Vaikka hän on paljon rauhallisempi kuin veljensä Raphael, mutta myös hänkin voi joskus menettää malttinsa. Leonardo on kilpikonnista vanhin ja ahkerin harjoittelemaan. Hän on myös ihastunut Karaihin, arkkivihollisensa Silppurin adoptiotyttäreen. Hän käyttää aseinaan kahta katana-miekkaa, ja hänen huivinsa on televisiosarjoissa, elokuvissa ja myöhemmissä sarjakuvissa sininen.

• Raphael, joskus myös suomennettu muoto Raffaello tai Rafael, on kilpikonnista vahvin, synkin ja aggressiivisin. Raphael pitää tappelemisesta, mikä ajaa hänet toisinaan myös ei-toivottuihin tilanteisiin. Hänellä on myös usein riitaa Leonardon kanssa, koska he ovat veljeksistä vanhimmat ja kilpailevat johtajuudesta. Raphael on Leonardolle aika ajoin hieman kateellinen, koska kuvittelee Tikun pitävän tätä suosikkinaan. Hän on veljeksistä toiseksi vanhin. Hän käyttää aseinaan sai-tikareita, ja hänen huivinsa on punainen myös televisiosarjoissa, elokuvissa ja myöhemmissä sarjakuvissa.

• Donatello on ryhmän aivot, joka tietää elektroniikasta lähes kaiken. Hän on taitava tekemään erilaisia ajoneuvoja, joita kilpikonnat käyttävät. Hän on veljeksistä toiseksi nuorin. Donatello on myös ryhmän rauhallisin kilpikonna ja hoitaisi asiat mieluummin puhumalla kuin taistelemalla. Donatellon ase on bō-sauva. Hänen huivinsa on televisiosarjoissa, elokuvissa ja myöhemmissä sarjakuvissa violetti.

• Michelangelo on nelikon optimistinen ja vitsien mestari joka rakastaa eniten pizzaa ja sarjakuvia. Hän on veljistään nuorin ja hyväsydämisin. Vaikka Michelangelo on usein hieman lapsellinen, epäkypsä ja arka, hän kasvaa ja oppii nöyryyttä, kurinalaisuutta ja vakavuutta vaarallisten tilanteiden edessä. Fyysisesti Michelangelo on kuvattu veljessarjan vikkelimpänä ja hänen on myös todettu olevan heistä lahjakkain jos vain käyttäisi potentiaaliaan. Michelangelo käyttää aseinaan nunchakuja, ja hänen huivinsa on televisiosarjoissa, elokuvissa ja myöhemmissä sarjakuvissa oranssi.

• Tikku on kilpikonnien sensei ja adoptioisä. Hän on rotta, joka löysi kilpikonnat viemäristä, kun nämä olivat saaneet mutanttigeenejä päälleen. Myös Tikusta tuli geenien vaikutuksesta mutantti. Hän on ninjutsun mestari ja opetti kilpikonnille taistelutaitoja. Tikun nimestä on muitakin versioita, kuten esimerkiksi Särö.

• April O’Neil on ensimmäinen kilpikonnien tapaama ihmisliittolainen ja ystävä. Hän työskenteli tietokoneohjelmoijana Baxter Stockmanille, mutta joutui pakenemaan saatuaan selville pomonsa varastavan rahaa pankeista uuden keksinnön avulla. Tapahtuman johdosta April tapasi Turtlesit viemärissä. IDW:n uudistetuissa sarjakuvissa April työskenteli harjoittelijana Stockmanin biomekaniikkayhtiössä, jossa hän nimesi kilpikonnat renessanssitaiteilijoiden mukaan.

• Casey Jones on kilpikonnien ystävä ja hänellä on samanlainen luonne kuin Raphaelilla. Hän onkin Raphaelin parhaimpia kavereita. Casey käyttää jääkiekkomaskia ja aseinaan hänellä on muun muassa pesäpallomaila, jääkiekkomaila ja golfmaila.

Viholliset

Turtlesilla on historiansa aikana ollut useita hetkellisiä vastustajia, joista harva on esiintynyt useammissa sarjakuvissa.

Turtlesin kuuluisimpia ja vaarallisimpina pidettyjä vihollisia ovat:

• Silppuri on Turtlesin arkkivihollinen, joka tappoi heidän senseinsä Mestari Tikun isännän Hamato Yoshin. Silppuri käyttää muinaisjapanilaista samuraihaarniskaa.

• Baxter Stockman on hullu tiedemies, joka käyttää nerouttaan mekaanisten laitteiden luomiseen. Hän muun muassa loi hiirirobotit, mouserit, joilla ryösti pankkeja. Sittemmin Turtlesin estettyä hänen aikeensa Stockman palasi takaisin kostamaan epäonnistumisensa.

• Rottakuningas on salaperäinen Turtlesin vastustaja, jolla on kyky hallita rottia telepaattisesti. Hän on useimmiten toiminut vihollisena mutta on ollut hetkellisesti Turtlesin liittolainenkin. Rottakuninkaan asu koostuu erilaisista likaisista räteistä ja erityisesti siteistä.

• Karai on Japanin Jalkaklaanin johtaja, joka on toiminut Turtlesin vihollisena sekä hetkellisesti liittolaisena. Hän on myös Leonardon ihastus.

Idean synty

Pitkän työpäivän päätteeksi Laird ja Eastman viettivät aikaa rentoutuen Lairdin luona katsoen televisiota ja piirrellen. Kaksikko alkoi piirtää huvikseen piirroshahmoja ja iltaa kohden Eastman piirsi kaksijalkaisen kilpikonnan, jolla oli nunchakut kiinnitettyinä molempiin käsivarsiin. Hän kutsui piirrostaan ”ninja turtleksi”. Huomattuaan piirroksen Laird kysyi Eastmanilta, miksei sen nimi voisi olla teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna. Tämän idean myötä kaksikko alkoi työstää ideaansa vihkoihin. He kirjoittivat syntytarinan, joka parodioi kaksikon suuresti kunnioittaman Frank Millerin tekemiä sarjakuvia Daredeviliä ja Roninia.

Yhdestä kilpikonnasta luotiin lopulta yhteensä neljä kilpikonnaa, jotka toimivat ryhmänä. Heillä oli isähahmona mutatoitunut rotta nimeltä Tikku, joka toimi myös ninjutsu-senseinä. Laird ja Eastman myös kehittelivät kilpikonnille eri asuja, mutta päätyivät piirtämään kaikille samanlaiset asusteet. Hahmojen nimeämisessä he puolestaan eivät halunneet käyttää japanilaisia nimiä, koska kaksikko oletti niiden olevan liian kummallisia amerikkalaisille lukijoille. Tämän myötä he päättivät käyttää eurooppalaisia nimiä ja koska molemmat olivat opiskelleet taidehistoriaa, he päättivät nimetä hahmot renessanssiaikaisten taiteilijoiden mukaan; Raphael, Donatello, Leonardo ja Michelangelo. Tuolloin he kirjoittivat Michelangelon nimen väärin muodossa Michaelangelo. Sittemmin uusimmissa painoksissa nimi on korjattu. Tarinan valmistuttua kaksikko alkoi kuvittaa sarjakuvaa, ja koska molempien piirrostyylit olivat hyvin samankaltaisia, he kykenivät vaihtamaan kuvittajan ja värittäjän rooleja.

Kaksikon saatua sarjakuvansa valmiiksi he päättivät etsiä lehden julkaisijaa, mutta eivät löytäneet ketään, joka olisi ollut halukas ottamaan sarjakuvan tuotantoon. Lopulta kaksikko päätti julkaista itse sarjakuvansa Eastmanin saatua veronpalautuksesta 500 dollaria. He lainasivat vielä Eastmanin sedältä 700 dollaria ja käyttivät rahat tehdäkseen 3 000 kopiota mustavalkosarjakuvastaan. Heillä jäi vielä sopiva määrä rahaa mainostamiseen ja he ostivat mainospaikan silloisesta suositusta sarjakuvauutislehdestä Comics Buyer's Guide. Tämä myös kannatti, sillä kaksikko sai puheluja useilta sarjakuvien levittäjiltä, jotka olivat valmiita ostamaan kaikki kopiot. Ensimmäinen numero tulostettiin 1. huhtikuuta 1984 ja se saatiin valmiiksi juuri ennen New Hampshiren Portsmouthissa 5. toukokuuta pidettyä sarjakuvatapahtumaa, jossa Eastman ja Laird esittelivät tulostimen vuoksi tavallista suuremman sarjakuvan.

Kuukautta myöhemmin kaksikko päätti nimetä Turtles-sarjakuvia julkaisevan yhtiönsä Mirage Studiosiksi. Tuolloin heillä ei kuitenkaan ollut varsinaista studiota, jonka vuoksi he pitivät nimeä Mirage (suomeksi harha) sopivana nimityksenä. Lisäksi Lairdilla oli työkokemusta sanomalehdestä ja hän teki sarjakuvan päätarinasta ja kuvituksesta nelisivuisen niin sanotun mediakortin, jonka he lähettivät 180 televisio- ja radioasemalle. Tämä auttoi myös suuresti sarjakuvan mainostamisessa, sillä muun muassa useat paikalliset sanomalehdet kirjoittivat pitkän tarinan Mirage Studiosista ja heidän luomuksestaan Turtlesista. Myös PBS-radiokanava teki viiden minuutin ohjelman, jossa kerrottiin kaksijalkaisista kilpikonnista. Todellisen uutislevikkeen onnistui tekemään UPI, jonka tarina levisi koko Yhdysvalloissa useille eri sanomalehdille. Tämän myötä heidän sarjakuvansa sai suurta kiinnostusta ja kaikki 3 000 kopiota myytiin hyvin nopeasti. Lokakuussa julkaistiin toinen numero, jonka kaikki 15 000 kopiota myytiin myös hyvin nopeasti, sekä maaliskuussa 1985 julkaistun kolmannen numeron 35 000 kopiota.

Menestyksen myötä Turtles-sarjakuvat laajenivat myös muihin projekteihin. Palladium Books muun muassa tuotti paperilla pelattavan roolipelin. Dark Horse Miniatures puolestaan tuotti peliin päähahmoista pelinappulat. Samalla sarjakuvien suosion vain kasvaessa lisenssoija agentti Mark Freedman huomasi sen potentiaalin menestyä muissakin projekteissa nähtyään Palladiumin Turtles-roolipelin. Hän otti yhteyttä Eastmaniin ja Lairdiin, joille hän vakuutti saavan laajemman suosion. Freedman otti yhteyttä pieneen leluyhtiöön, jotka olisivat valmiita tuottamaan poikien toimintafiguureja, sillä isommat yhtiöt eivät välttämättä ottaisi suurta riskiä. Hän sai solmittua sopimuksen Playmates Toys -yhtiön kanssa, joka suostui tuottamaan figuureja, mikäli konseptista tuotettaisiin televisio-ohjelma. Freedman sai herätettyä Murakami • Wolf • Swenson -animaatioyhtiön kiinnostuksen tehdä viiden jakson mittaisen minisarjan televisioon. Sarjan suosion myötä siitä tuotettiin vuodelle 1988 useampia jaksoja ja samalla Freedman sai Archie Comicsin julkaisemaan sarjaan perustuvan värillisen sarjakuvan, joka oli tarkoitettu alkuperäisen sarjakuvan sijasta lapsille. Menestyksen myötä alkuperäisten sarjakuvien myynti kasvoi suuresti ja yhden numeron kopioita myytiin noin 125 000.

Elokuvat

Turtlesista on tehty neljä näyteltyä elokuvaa ja lyhytkestoinen näytelty televisiosarja Ninja Turtles: The Next Mutation (1997–1998). Maaliskuussa 2007 ilmestyi uusi Turtles-tietokoneanimaatioelokuva, jonka pohjalta Ubisoft julkaisi TMNT-konsolipelin kaikille pelikonsoleille sekä PC:lle. Vuonna 2009 julkaistiin viides elokuva. 2010-luvulla on tehty kolme uutta elokuvaa, joista viimeisin julkaistiin 2019.

Elokuvat

• Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (1990)
• Teinimutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuus (1991)
• Teinimutanttininjakilpikonnat 3 (1993)
• TMNT (2007)
• Turtles Forever (2009)
• Teenage Mutant Ninja Turtles (2014)
• Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows (2016)
• Batman vs. Teenage Mutant Ninja Turtles (2019)
• TMNT: Mutant Mayhem (2023)

Animaatiosarjat

Vuoden 2012 TMNT-sarjan logo.

Kilpikonnista on tehty neljä animaatiosarjaa, joista ensimmäistä Turtles – mutanttikilpikonnat -sarjaa tehtiin vuosina 1987–1996. Uudelleenkäynnistys sarjan tekeminen aloitettiin vuonna 2003. Vanhempi on lapsille suunnattu versio, uudempi on uskollinen lähdemateriaalilleen. Vanhemmassa Turtles-hahmot saivat ensimmäistä kertaa eriväriset naamiot, kun alkuperäisissä sarjakuvissa kaikilla hahmoilla oli punaiset naamiot.

Isossa-Britanniassa vanhemman sarjan nimi muutettiin muotoon "Teenage Mutant Hero Turtles", koska ohjelmien lapsille soveltuvuutta valvovat viranomaiset tulivat siihen tulokseen, ettei lapsille tarkoitetun ohjelman nimessä saa käyttää japanilaisiin salamurhaajiin viittaavaa ninja-sanaa. Samasta syystä Michelangelon nunchakut hävisivät sarjan kolmannen kauden jälkeen, ja niiden tilalle tulivat köyden pätkät.

Ensimmäistä animaatiosarjaa ei ole näytetty Suomessa televisiossa 1990-luvun jälkeen. Sitä näytettiin aikanaan englanninkielisenä, mutta sarjan jaksoja dubattiin suomeksi VHS-videoille 1990-luvulla.

Vuonna 2012 Nickelodeonilla alkoi kolmas animaatiosarja, Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, joka on ottanut sekarotuisesti elementtejä alkuperäisistä sarjakuvista, 1980-luvun sekä 2000-luvun sarjoista.

Animaatiosarjat

• Turtles – mutanttikilpikonnat (1987–1996)
• Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (2003–2009)
• Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (2012–2017)
• Rise of the Teenage Mutant Ninja Turtles (2018–)
• Tales of the Teenage Mutant Ninja Turtles (2024–)

Video- ja tietokonepelit

Kuvakaappaus Teenage Mutant Hero Turtles: The Coin-Op! -pelin Commodore 64 -versiosta.

Turtlesista tehtiin paljon tietokonepelejä. Alun perin kolikkopelinä ilmestyneitä tappelupelejä ilmestyi kolme kappaletta, ja näitä ehkä vielä tunnetumpi oli alun perin NES:ille vuonna 1989 Konamin julkaisema toimintaseikkailu Teenage Mutant Ninja Turtles, joka sai hyvät arvostelut alan lehdissä. Kaikki pelit käännettiin lukuisille eri laitteille. Myöhemmin 1990-luvulla ilmestyi vielä Tournament Fighters -peli, jossa taisteltiin yksi yhtä vastaan.

2000-luvulla Turtles-pelejä on tuotettu lisää uuden televisiosarjan myötä. Lisäksi vuonna 2007 julkaistiin samannimiseen elokuvaan perustuva TMNT-peli. Kaksi vuotta myöhemmin Turtlesin 25-juhlavuoden kunniaksi julkaistiin syksyllä 2009 Teenage Mutant Ninja Turtles: Smash-Up.

Omistus

Sarjakuvan perustivat Eastman ja Laird, jotka toimivat yhdessä sarjakuvan parissa aina vuoteen 1995. Tämän jälkeen sarjakuva koki taantuman ja kaksikko piti taukoa sarjakuvan tekemisestä. Image Comics tarjoutui jatkamaan Turtlesin sarjakuvan tekemistä vuosina 1996-1999. Tuona aikana Eastman keskittyi enemmän toiseen projektiinsa Heavy Metaliin. 1. kesäkuuta 2000 ilmoitettiin Lairdin ja heidän yhtiönsä Mirage Studiosin ostaneen Eastmanin omistusoikeudet. Hän sai edelleen taloudellisesti saatuja tuloja. Myöhemmin 1. maaliskuuta 2008 Laird osti Eastmanin loput oikeudet. Jo seuraavana vuonna Turtlesin 25. juhlavuotena 21. lokakuuta 2009 Peter Laird ilmoitti myyneensä Viacomin omistuksessa olevalle Nickelodeonille kaikki omistusoikeutensa Turtlesiin. Laird kuitenkin saisi vielä tehdyn sopimuksen myötä julkaista 18 Turtles-sarjakuvaa vuodessa. 2. huhtikuuta 2011 IDW Publishing julkisti WonderCon tapahtumassa ostaneensa Turtlesin sarjakuvaoikeudet. Eastman palasi kaupan myötä tekemään uudistettua Turtles-sarjakuvaa.

Aiheesta muualla

• Virallinen TMNT-sivusto