Whigit

Whigit oli Britannian liberaalipuolue vuosina 1688–1859. Tuolloin puolueet olivat lähinnä ryhmittymiä ja toinen suuri ryhmittymä oli konservatiivipuolue ”toryt”.

Whig-puolue voitti vuoden 1705 parlamenttivaalit ja sai enemmistön Englannin parlamentin alahuoneeseen. Huolimatta kuningatar Annan vastustuksesta whigien edustaja Sunderlandin jaarli Charles Spencer pääsi hallitukseen joulukuussa vuonna 1706. 1800-luvulla puolue vastusti orjuutta ja vaati vapaakauppaa, äänioikeuden laajentamista ja parlamentin valtaa yli monarkin. Se vastusti itsevaltiutta ja kannatti perustuslaillista hallintoa, klassista liberalismia, radikalismia ja laillisuusperiaatetta.

Loppuvaiheessa whigien kannatus tuli muun muassa liike-elämältä, toryjen muun muassa aatelisilta maanomistajilta ja hovin piiristä.

Viljalakien (1815–1846) vastaisen taistelun seurauksena konservatiivipuolue hajosi ja sen vapaakauppasiipi liittyi vähitellen whigien ja vapaakauppaa vaatineen radikaaliryhmittymän kanssa yhteen Liberaalipuolueeksi, josta käytettiin ensi kertaa tätä nimeä vuonna 1839, vaikka sen virallisen perustamisen lasketaan tapahtuneen vasta 1859.

Puolueen synty

Whig-puolue syntyi vuoden 1688 vallankumouksen aikana, kun Stuartit karkotettiin ja valtaistuimen viholliset saivat pilkkanimekseen whig – gaelin karjan- tai hevosenajajaa tarkoittavasta sanasta whiggamor, jota käytettiin eräästä Länsi-Skotlannin talonpoikaiskapinallisten ryhmästä.

Whigit halusivat Yorkin herttuan kieltämistä valtaistuimelta, koska hänet yhdistettiin yksinvaltiuteen. Toryt puolestaan vastustivat tätä. Whigit olivat etupäässä suuraatelia, rikkaita kauppiaita ja ei-anglikaaneja, kun taas toryt edustivat maa-aatelia ja Englannin kirkkoa.

Whigit olivat vallassa vuosien 1688–1689 mainion vallankumouksen jälkeen sekä Yrjöjen aikana 1714–1761.

Katso myös

• whig-historia