huvila
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- alkuaan pienehkö omakotitalo tai vapaa-ajan asunto, nyk. suurehko vapaa-ajan asunto
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuʋilɑ/
- tavutus: hu‧vi‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huvila | huvilat |
| genetiivi | huvilan | huviloiden huviloitten (huvilain) |
| partitiivi | huvilaa | huviloita |
| akkusatiivi | huvila; huvilan |
huvilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huvilassa | huviloissa |
| elatiivi | huvilasta | huviloista |
| illatiivi | huvilaan | huviloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huvilalla | huviloilla |
| ablatiivi | huvilalta | huviloilta |
| allatiivi | huvilalle | huviloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huvilana | huviloina |
| translatiivi | huvilaksi | huviloiksi |
| abessiivi | huvilatta | huviloitta |
| instruktiivi | – | huviloin |
| komitatiivi | – | huviloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huvila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]huvi + -la; Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hirsihuvila, huvila-alue, huvila-asukas, huvila-asutus, huvilamurto, huvilapalsta, huvilateltta, huvilatontti, huvilavakuutus, huvilayhdyskunta, kesähuvila, loistohuvila, pitsihuvila, puuhuvila
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huvila Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 5173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).