Siirry sisältöön

hyväily

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hyväily (2)

  1. se, että hyväillään; hyväileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhyʋæi̯ly/
  • tavutus: hy‧väi‧ly

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyväily hyväilyt
genetiivi hyväilyn hyväilyjen
hyväilyiden
hyväilyitten
partitiivi hyväilyä hyväilyitä
hyväilyjä
akkusatiivi hyväily;
hyväilyn
hyväilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi hyväilyssä hyväilyissä
elatiivi hyväilystä hyväilyistä
illatiivi hyväilyyn hyväilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyväilyllä hyväilyillä
ablatiivi hyväilyltä hyväilyiltä
allatiivi hyväilylle hyväilyille
muut sijamuodot
essiivi hyväilynä hyväilyinä
translatiivi hyväilyksi hyväilyiksi
abessiivi hyväilyttä hyväilyittä
instruktiivi hyväilyin
komitatiivi hyväilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hyväily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]