kirjo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kirjo (1)
- (fysiikka) spektri
- värien kirjo
- (kuvaannollisesti) ilmenemismuodot, moninaisuus, vaihtelevuus
- erilaisten kulttuurien ja tapojen kirjo
- (yhdyssanan alkuosana) kirjava, monivärinen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkirjo/
- tavutus: kir‧jo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirjo | kirjot |
| genetiivi | kirjon | kirjojen |
| partitiivi | kirjoa | kirjoja |
| akkusatiivi | kirjo; kirjon |
kirjot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirjossa | kirjoissa |
| elatiivi | kirjosta | kirjoista |
| illatiivi | kirjoon | kirjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirjolla | kirjoilla |
| ablatiivi | kirjolta | kirjoilta |
| allatiivi | kirjolle | kirjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirjona | kirjoina |
| translatiivi | kirjoksi | kirjoiksi |
| abessiivi | kirjotta | kirjoitta |
| instruktiivi | – | kirjoin |
| komitatiivi | – | kirjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirjo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Johdos sanasta kirja, joka on alun perin merkinnyt ’kuviota’. Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Gandanderin sanakirjassa 1786 merkityksessä ’kirjava hevonen’.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]autismin kirjo, jakauma, kirjava, kirjoa, poliittinen kirjo, vaihtelevuus
Yhdyssanat
[muokkaa]kirjoahven, kirjoantilooppi, kirjoeväsimppu, kirjograniitti, kirjohylje, kirjokansi, kirjolehti, kirjolohi, kirjomaasälpä, kirjoneule, kirjopeippi, kirjopesu, kirjopillike, kirjopyykki, kirjosieppo, kirjotähti, kirjovehka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kirjo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana kirjo.