leipä
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- /ˈleipæ/
Notatio
[+/-]A linguis Germanicis, cf. Germanice Laib.
Nomen substantivum
[+/-]leipä
- panis (-is masc.) ||
- 51 Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."
- 50 ego sum panis vivus qui de caelo descendi 51 si quis manducaverit ex hoc pane vivet in aeternum et panis quem ego dabo caro mea est pro mundi vita –Io 6
Declinatio
[+/-]| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | leipä | leivät |
| gen. | leivän | leipien leipäin raro |
| part. | leipää | leipiä |
| iness. | leivässä | leivissä |
| elat. | leivästä | leivistä |
| illat. | leipään | leipiin |
| adess. | leivällä | leivillä |
| abl. | leivältä | leiviltä |
| allat. | leivälle | leiville |
| ess. | leipänä | leipinä |
| translat. | leiväksi | leiviksi |
| instr. | leivin | |
| abess. | leivättä | leivittä |
| comit. | leipine- | |
Dictiones collatae
[+/-]Synonymum aut hyponymum
Hyponyma