Get Full Test Bank Downloads on testbankbell.

com

Test Bank for Clinical Calculations, 8th Edition,

Joyce LeFever Kee, Sally M. Marshall

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-clinical-
calculations-8th-edition-joyce-lefever-kee-sally-m-marshall/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more test bank from https://testbankbell.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Test Bank for Pharmacology: A Nursing Process Approach,

6th Edition: Joyce Kee

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-pharmacology-a-
nursing-process-approach-6th-edition-joyce-kee/

Test Bank for Medical-Surgical Nursing, 8th Edition:

Joyce M. Black

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-medical-surgical-
nursing-8th-edition-joyce-m-black/

Test Bank for Pharmacology A Patient-Centered Nursing

Process Approach, 8th Edition, Linda McCuistion, Joyce
Kee, Evelyn Hayes 148-8

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-pharmacology-a-
patient-centered-nursing-process-approach-8th-edition-linda-
mccuistion-joyce-kee-evelyn-hayes-148-8/

Test Bank For Roach's Introductory Clinical

Pharmacology, 10th Edition by Susan M. Ford MN RN CNE ,
Sally S. Roach

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-roachs-
introductory-clinical-pharmacology-10th-edition-by-susan-m-ford-
mn-rn-cne-sally-s-roach/
Test Bank for Pharmacology A Patient-Centered Nursing
Process Approach, 8th Edition, Linda McCuistion, Joyce
Kee, Evelyn Hayes, ISBN: 978-1-4557-5148-8, ISBN:
9781455751488
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-pharmacology-a-
patient-centered-nursing-process-approach-8th-edition-linda-
mccuistion-joyce-kee-evelyn-hayes-
isbn-978-1-4557-5148-8-isbn-9781455751488/

Pharmacology A Patient-Centered Nursing Process

Approach Kee 8th Edition Test Bank

https://testbankbell.com/product/pharmacology-a-patient-centered-
nursing-process-approach-kee-8th-edition-test-bank/

Test Bank for Drug Calculations Ratio and Proportion

Problems for Clinical Practice, 9th Edition: Brown

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-drug-calculations-
ratio-and-proportion-problems-for-clinical-practice-9th-edition-
brown/

Java Programming 8th Edition Joyce Farrell Solutions

Manual

https://testbankbell.com/product/java-programming-8th-edition-
joyce-farrell-solutions-manual/

Test Bank for Organizational Behavior: An Experiential

Approach, 8/E 8th Edition Joyce S Osland, David A.
Kolb, Irwin M Rubin, Marlene E. Turner

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-organizational-
behavior-an-experiential-approach-8-e-8th-edition-joyce-s-osland-
david-a-kolb-irwin-m-rubin-marlene-e-turner/
 Test Bank for Clinical Calculations, 8th Edition, Joyce
LeFever Kee, Sally M. Marshall
Download full chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-clinical-
calculations-8th-edition-joyce-lefever-kee-sally-m-marshall/

Chapter 07: Methods of Calculation for Individualized Drug Dosing

Kee: Clinical Calculations, 8th Edition

OTHER

Body Surface Area by Square Root

1. Order: cyclophosphamide 500 mg/m2 in 500 mL of normal saline solution (NSS) over 90
minutes
Patient height and weight: 5 ft 10 in, 142 lb
Drug available: cyclophosphamide 100 mg dilute with 5 mL of sterile water; yields 20 mg/mL

a. What is the patient’s body surface area (BSA) (m2)?

b. What is the total dose?
c. How many milliliters should you prepare?

ANS:

a.

b. 500 mg/m2 1.78 m2 = 890 mg

c. FE: 890 mg/100 mg 5 mL = 44.5 mL

OR

2. Order: cisplatin 50 mg/m2 in 500 mL of NSS intravenously over 90 minutes

Patient height and weight: 5 ft 6 in, 160 lb
Drug available: cisplatin 100 mg/100 mL
a. What is the patient’s BSA (m2)?
b. What is the total dose?
c. How many milliliters should you prepare?

ANS:

a.

b. 50 mg 1.84 m2 = 92 mg
c. FE: 92 mg/100 mg 100 mL = 92 mL

OR
 For the following questions, use the square root method and/or nomogram. Note
discrepancies between methods.

3. Give dacarbazine 250 mg/m2/day 5 days.

Patient height: 5 ft 10 in
Patient weight: 173 lb
What is the daily dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:

a.
250 mg/m2/day 1.97 m2 = 493 mg/day
 b. Height 70 in, weight 173 lb, intersects 2.02 m2
250 mg/m2/day 2.02 m2 = 505 500 mg/day

4. Give 5-fluorouracil 450 mg/m2/wk.

Patient height: 5 ft 6 in
Patient weight: 210 lb
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:

a.
450 mg/m2/wk 2.10 m2 = 945 mg/wk

b. Height 66 in, weight 210 lb, intersects 2.04 m2

450 mg/m2/wk 2.04 m2 = 918 920 mg/wk
2
5. Give leucovorin 200 mg/m /wk.
Patient height: 5 ft 6 in
Patient weight: 210 lb
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:

a.
200 mg/m2/wk 2.10 m2 = 420 mg/wk

b. Height 66 in, weight 210 lb, intersects 2.04 m2

200 mg/m2/wk 2.04 m2 = 408.00 400 mg/wk
2
6. Give cisplatin 30 mg/m /day 3 days.
Patient height: 70 in
Patient weight: 80 kg
What is the daily dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:
a. 80 kg 2.2 = 176 lb
 30 mg/m2/day 1.98 m2 = 59.4 59 mg/day

b. Height 70 in, weight 80 kg, intersects 2.08 m2

30 mg/m2/day 2.08 m2 = 62.4 62 mg/day

7. Give cisplatinum 80 mg/m2/wk.

Patient height: 6 ft 2 in
Patient weight: 186 lb
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:

a.
80 mg/m2/wk 2.09 m2 = 167.2 mg/wk

b. Height 74 in, weight 186 lb, intersects 2.10 m2

80 mg/m2/wk 2.10 m2 = 168 170 mg/wk
2
8. Give etoposide 120 mg/m /wk.
Patient height: 74 in
Patient weight: 70 kg
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:
a. 70 kg 2.2 = 154 lb

120 mg/m2/wk 1.91 m2 = 229.2 mg/wk

b. Height 74 in, weight 70 kg, intersects 2.06 m2

120 mg/m2/ wk 2.06 m2 = 247.2 250 mg/wk

9. Give Cytoxan 600 mg/m 2/wk.

Patient height: 70 in
Patient weight: 85 kg
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?
 ANS:
a. 85 kg 2.2 = 187 lb

600 mg/m2/wk 2.04 m2 = 1224 or 1225 mg/wk

b. Height 70 in, weight 85 kg, intersects 2.08 m2

600 mg/m2/wk 2.08 m2 = 1248 1250 mg/wk

10. Give Adriamycin 60 mg/m2/wk.

Patient height: 70 in
Patient weight: 80 kg
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:
a. 80 kg 2.2 = 176 lb

60 mg/m2/wk 1.98 m2 = 118.8 mg/wk = 119 mg/wk

b. Height 70 in, weight 80 kg, intersects 2.04 m2

60 mg/m2/wk 2.04 m2 = 122.4 mg/wk.
2
11. Give vincristine 2 mg/m /week.
Patient height: 62 in
Patient weight: 75 kg
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:
a. 75 kg 2.2 = 165 lb

2 mg/m2/wk 1.81 m2 = 3.62 = 3.6 mg/wk

b. Height 62 in, weight 75 kg, intersects 1.78 m2

2 mg/m2/wk 1.78 m2 = 3.56 3.6 mg/wk

12. Give mitomycin 15 mg/m2/week.

Patient height: 65 in
Patient weight: 64 kg
What is the weekly dose with
 a. square root method?
b. nomogram?

ANS:
a. 64 kg 2.2 = 140.8 or 141 lb

15 mg/m2/wk 1.71 m2 = 25.6 or 26 mg/wk

b. Height 65 in, weight 64 kg, intersects 1.75 m2

15 mg/m2/wk 1.75 m2 = 26.25 26 mg/wk
2
13. Give mitoxantrone 12 mg/m /day 3 days.
Patient height: 5 ft 8 in
Patient weight: 150 lb
What is the daily dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:

a.
12 mg/m2/day 1.80 m2 = 21.6 or 22 mg/day

b. Height 68 in, weight 150 lb, intersects 1.85 m2

12 mg/m2/day 1.85 m2 = 22.2 22 mg/day

14. Give cytosine arabinoside 100 mg/m2/day 7 days.

Patient height: 5 ft 2 in
Patient weight: 130 lb
What is the weekly dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:

a.
100 mg/m2/day 1.6 m2 = 160 mg/day

b. Height 62 in, weight 130 lb, intersects 1.65 m2

100 mg/m2/day 1.65 m2 = 165 mg/day

15. Give methotrexate 3.3 mg/m2/day 7 days.

Patient height: 72 in
Patient weight: 82 kg
What is the daily dose with
 a. square root method?
b. nomogram?

ANS:
a. 82 kg 2.2 = 180.4 lb

3.3 mg/m2/day 2.04 m2 = 6.7 mg/day

b. Height 72 in, weight 82 kg, intersects 2.10 m2

3.3 mg/m2/day 2.10 m2 = 6.93 6.9 mg/day
2
16. Give prednisone 60 mg/m /day 7 days.
Patient height: 72 in
Patient weight: 84 kg
What is the daily dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:
a. 84 kg 2.2 = 184.8 or 185 lb

60 mg/m2/day 2.06 m2 = 123.6 or 124 mg/day

b. Height 72 in, weight 84 kg, intersects 2.10 m2

60 mg/m2/day 2.10 m2 = 126 mg/day

17. Give idarubicin hydrochloride 12 mg/m2/day 3 days.

Patient height: 60 in
Patient weight: 60 kg
What is the daily dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:
a. 60 kg 2.2 = 132 lb

12 mg/m2/day 1.59 m2 = 19.1 or 19 mg/day

b. Height 60 in, weight 60 kg, intersects 1.60 m2

12 mg/m2/day 1.60 m2 = 19.2 19 mg/day

18. Give cytarabine 100 mg/m2/day 7 days.

 Patient height: 64 in
Patient weight: 65 kg
What is the daily dose with

a. square root method?

b. nomogram?

ANS:
a. 65 kg 2.2 = 143 lb

100 mg/m2/day 1.71 m2 = 171 mg/day

b. Height 64 in, weight 60 kg, intersects 1.69 m2

100 mg/m2/day 1.69 m2 = 169 170 mg/day

19. Order: streptozocin 1000 mg/m2 in 100 mL D5W over 2 hours

Patient’s height and weight: 5 ft 2 in and 210 lb
Drug available: streptozocin 1 g powdered vial, reconstitute with 9.5 mL NS; yields 100
mg/mL

a. What is the patient’s BSA (m2)?

b. What is the total dose?
c. How many milliliters should you prepare?

ANS:

a.

b. 2.04 m2 1000 mg/m2 = 2040 mg

c.

20. Order: methotrexate 3 mg/m2 PO 2 weekly

Patient’s height and weight: 5 ft 2 in and 130 lb
Drug available: methotrexate tablets 2.5 mg, 5 mg, 7.5 mg

a. What is the patient’s BSA (m2)?

b. What is the total dose?

ANS:

a.

b. 1.6 m2 3 mg/m2 = 4.8 mg or 5 mg tablet twice a week

21. Order: sargramostim 250 mcg/m2/day, dilute in 50 mL and infuse over 2 hours
 Patient’s height and weight: 5 ft 10 in and 285 lb
Drug available: sargramostim 500 mcg/mL

a. What is the patient’s BSA (m2)?

b. What is the total dose?
c. How many milliliters should you prepare?

ANS:

a.
b. 2.52 m2 250 mcg/m2 = 630 mcg

c.

22. Order: clofarabine 52 mg/m2 daily and infuse in 250 mL D5W over 2 hours
Patient’s height and weight: 5 ft 4 in and 115 lb
Drug available: 20 mg/20 mL

a. What is the patient’s BSA (m2)?

b. What is the total dose?
c. How many milliliters should you prepare?

ANS:

a.
b. 1.53 m2 52 mg/m2 = 79.56 mg or 80 mg

c.
Another random document with
no related content on Scribd:
rupeaa se myöskin ellottamaan: elämähän on jo kauneimpana
kohdannut hänet hiljaisen Hirvikylän Saaressa ja odottaa häntä
edelleenkin. Sitäpaitsi: eikö juuri hän itse ole samanlaisen niin
sanotun elämän tulos.

Ja huulet puristuvat entistä tiukemmin yhteen ja kasvojen ilme käy

entistäkin totisemmaksi ja suljetummaksi.

*****

Yksi asia, mikä Sarkan Nikolaita vaivaa ja hermostuttaa, on se,

että hänen työpaikkansa ovat tilapäisiä, että hänen aina täytyy olla
varuillaan ja valmis hakemaan uutta. Kuitenkin pitäisi työn samoin
kuin palkan juoksunkin olla katkeamattoman. Tämä menee kyllä
vielä aikansa, muutaman kuukauden, mutta sitten ei saa
epämääräisyyttä eikä katkelmia esiintyä. Silloin ei nälkä uhkaa häntä
yksin, vaan kahta, ehkäpä kolmea.

Niku tuntee väristystä ja autuutta, kun hän ajattelee tätä aikaa,

joka ei enää ole niinkään kaukana, mutta hän pakottaa ajatuksensa
pysähtymään käsillä oleviin tosiasioihin. Hän ei ole oikeastaan
ammattimies millään alalla, joten vakinaisen työn saanti voi käydä
hyvinkin tukalaksi. Parhaiten hän ymmärtää puutöitä, joihin oli
kasvatuslaitoksella perehtynyt, mutta ne eivät häntä erikoisemmin
pysty viehättämään: ainainen liiman katku ja maalin haju, höyläin
sihinä ja sorvin surina, ne eivät menneet hänen luontoonsa. Mutta
voimakoneiden jyminä, höyryvasaran mojahdukset ja metalli, — ne
olivat toista. Niissä oli voimaa ja varmuutta ja korvissakin ne soivat
kuin peli ja musiikki. Ala oli hänelle mahdollisimman vieras, mutta
hän päätti koettaa. Iltaisin hän otti vapautta tunnin kerrallaan
korvatakseen sen varsinaisen työajan päätyttyä.
 "Oletteko ennen ollut konepajassa?" kysyi insinööri.

Sarkan Nikolai sai vähintään kymmenennen kerran vastata samaan

kysymykseen kieltävästi, ja hän otti jo lakin lähteäkseen.

"Onko teillä sitten erikoisempaa halua juuri konepajaan?" kuului

seuraava kysymys.

"Kyllä minulla on", vastasi Niku vilpittömästi.

"No niin, mutta onko teillä taipumuksia myöskin?"

Niku miettii aikansa.

"Eiköhän halu", sanoo hän viimein, "ole melkein samaa kuin

taipumus."

Insinööri hymähtää ja pyörittelee sormiensa välissä olevaa

harppia.

"Niinhän ne väittävät", myöntää hän sitten. "Mutta

ammattitaitoistakin väkeä on viljalti saatavissa. Kuinka on, oletteko
naimisissa?"

"En", vastaa Niku punastuen, "mutta aion kyllä lähiaikoina

mennä."

"Se muuttaa hiukan asiaa. Me tarvitsemme vakavaa, pysyvää

väkeä, ja minä tahdon antaa teidän koettaa."

Sillä se oli päätetty. Ja sinä iltana istuu Sarkan Nikolai taaskin sivu
puolen yön pöydän ääressä ja panee kokoon kirjettä Saaren Helmille.
Hän huomaa vähitellen tässä kirjeen kirjoittamisen taidossakin
edistyvänsä, sillä kun hän aamulla lukee kirjoittamansa, ei hän
käsitä, miten hän on saanut siihen mahtumaan niin paljon arkisia
asioita ja hellyyttä. Mutta se tunne hänellä on, että Helmi tulee
iloiseksi, kun hän sen kirjeen saa käsiinsä.

Sarkan Nikolai on nöyrä ja vaatimaton mies. Jotkut ovat kyllä

panneet merkille, ettei häntä ole hyvä mennä loukkaamaan ja että
hän voi saada äkkinäisyyden puuskia, jotka tosin menevät yhtä pian
kuin tulevatkin, mutta muuten hän on niitä kaikkein hiljaisimpia.
Ikävimmistä ja raskaimmista töistä hän ei kieltäydy, menee
nurisematta ylitöihin, jopa niihin tuppautuukin, jos vain saa siihen
tilaisuutta.

"Mitähän varten sekin noin", arvellaan. "Nuori, akaton mies."

"Mene ja sano, vaikka sillä hyvinkin olisi akanottomeiningit

mielessä."

"Mutta eihän se koskaan missään liikukaan."

"Tarvitseeko sen täällä ollakaan. On niitä tyttöjä muuallakin. Ja

parempia."

Tämä vain niiden kesken, jotka ovat Nikua lähinnä, sillä tehdas on
suuri ja miehiä on satoja. Mutta Nikun osastoa valvova insinööri
arvelee, että annahan ajan kulua, niin eikö kehitykin pojasta hyvä
ammattimies. "Sanovat, että se on niitä ryssän ajan tekeleitä.
Lieneekö sitten perää?"

"Kuka täällä niin varma on isästään. Mutta jos tahdot saada vasten
tomeloasi, joka ei ole kaksinen entuudestaankaan, niin mene siltä
kysymään asiaa!"

"Kysyn minä varsin."

 "Jos haluat saada selkääsi, niin kysy. Me maksamme yhteisesti
tohtorin, mutta jos arkku tulee kysymykseen, niin sen saa
hautauskassa pistouvata."

Sarkan Nikolai ällistyy äkkiä tehtyä kysymystä ja suutarin Tuomas

tulee hänen mieleensä. Mutta hän ei enää raivostu. Hän vastaa vain,
että hänen äitinsä kuoli heti hänet synnytettyään, mutta isästään
hän ei tiedä mitään.

"Saattaa hyvinkin olla ryssä. Mutta pirunkos minä sille mahdan!"

Eikä hän ollenkaan jää nauttimaan noloudesta, joka sanoja

seurasi, vaan jatkoi työtänsä niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.

*****

Koneiden jyrinä ja raudan räiske on huumaava ja Niku on vaipunut

työhönsä, mutta ajatukset askartelevat muualla. Hän on nyt tässä
paikassa aikansa, kunnes todellakin kehittyy hyväksi
ammattimieheksi ja rupeaa saamaan hyvän palkan, mutta sitten hän
muuttaa maalle. Sen ammatin, mitä maalla tarvitaan, luulee hän
osapuilleen osaavansa. Tällöin hän ei ollenkaan ajattele HirvikyIän
Saarta ja kaikkea, mitä siihen kuuluu, hän ajattelee vain niityn
vihreyttä ja metsän tummuutta ja ylimalkaan jotakin tönöä, jota
aikaa myöten voi parannella.

"Kyllä kai sellaiseen saa rahat kokoon", ajattelee hän ja jatkaa

ajatuksiaan: "Varmaan Helmikin näissä muurin lokeroissa ikävystyy,
kun ei ole tottunut kaupungeissa olemaan, ja minunkin on
päiväkaudet oltava poissa."
 Näin hän itsekseen suunnittelee ja sydän sykähtää innostuksesta,
mutta kädet puuhaavat edelleenkin ahkerasti työssä.

Vaan äkkiä hän kohottaa päänsä.

"Perhana!" sanoo hän itsekseen. "Sen minä olen kokonaan

unohtanut."

Asunto, asuntohan heillä luonnollisesti pitäisi olla. Sehän on selvä.

Kuinka hän tällaisen asian onkaan voinut jättää mielestään ja kuinka
ei
Helmikään ole siitä kertaakaan muistuttanut?

Sarkan Nikolai on kauan aikaa sitten unohtanut vitkastelemisen

taidon ja käy heti toimeen. Hän panee ilmoituksia lehtiin, hän
juoksee ja hakee ja laskee moneen kertaan rahansa. Jonkunlaisia
huonekaluja olisi tietenkin myöskin hankittava, ja ruokaan niiden sen
lisäksi oli riitettävä. Hän on tehnyt työtä liiaksikin ja kuluttanut
mahdollisimman vähän, mutta siitä huolimatta hänestä tuntuu kuin
olisi hänen pitänyt ansaita enemmän. Nikun ei auta muu kuin
koettaa lisätä työtuntejaan, vaikka rahoja kyllä on niin paljon kuin
tarvitsee ja hiukan enemmänkin.

Asunnon hän viimein saa. Se on kaupungin syrjäpuolilla ja siihen

kuuluu vain vaatimaton kamari ja keittiö, mutta se saa riittää halvalle
työmiehelle. Enempää hän ei tarvitse, ja aurinkoa he tulevat
saamaan riittämiin ja taivasta he saavat katsella niin paljon kuin mieli
tekee. Mutta puolen vuoden vuokran hän tahtoo suorittaa etukäteen,
ettei heti tule murhetta ja vaivaa sen kanssa.

Huone- ja talouskalujen ostaminen on Nikulle ylivoimainen asia,

mutta hän saa tehokasta apua asuntopaikkansa emännältä, ja
huonekalukauppias on lipilaari mies, joka osaa asiansa.

"Laitetaanko kahden maattava sänky", kysyy hän, "vai pannaanko

vain tavalliset yhden hengen sängyt ja yöpöytä väliin? Nykyään
käytetään enimmäkseen viimemainittuja."

Niku ei ole selvillä tämäntapaisista asioista ja vastaa totisesti:

"Pankaa vain kahden hengen. Joutilaana se toinen sänky kuitenkin

enimmäkseen tulisi olemaan."
XVIII

Kerran Sarkan Nikolai poikkesi musiikkikauppaan ja osti hanurin. Hän

oli maakuntia kierrellessään oppinut hiukan käsittelemään mainittua
soittokonetta ja arveli, että saahan tuolla joskus iltaisin vedellä.
Tulevat sitten mieleen kesä ja metsät ja tanssipaikat. Juuri niin,
metsät ja niityt, — Helmikin oli aina seisahtunut kuuntelemaan, kun
kuuli soitettavan, vaikkapa sitten etäälläkin.

*****

"Nyt niitten päivien sitten pitäisi alkaa vähitellen lähestyä."

Niku ei tahdo enää viihtyä työpaikassaan eikä hän myöskään

viihdy niissä huoneissa, jotka tulevat hänen kodikseen. Hän on aina
liikkeessä, aina hän keksii muuttelemista ja järjestelemistä.

"Älä tule tänne", oli Helmi kirjoittanut, "minä tulen ilman muuta,
kun aika tulee. On hyvä, että olet niin järjestellyt."

Se oli ollut helmikuussa. Senjälkeen oli Niku kirjoittanut niinkuin

ennenkin, mutta vastausta ei ollut tullut, ja Niku arvasi, että Helmiä
vartioitiin, kun oli huomattu, millä mallilla asiat olivat Lieneekö edes
saanut hänen kirjeitäänkään, elleivät vain nekin liene joutuneet
toisten käsiin. Sitten hän rupesi ajattelemaan, miten Helmi mahtanee
päästä lähtemään. Eiköhän tyttöparka liene tehty aivan
neuvottomaksi ja rahattomaksi. Silloin Sarkan Nikolai meni
postikonttoriin ja kysyi millä tavalla rahat varmimmin joutuvat
vastaanottajan omiin käsiin. Siellä vastattiin, että
vastaanottotodistuksella. Ja Niku lähetti.

Jonkun päivän kuluttua hän sai takaisin vastaanottotodistuksen ja

tunsi paikalla Helmin käsialan. Muuatta päivää myöhemmin tuli
postikortti, johon hätäisellä käsialalla oli kirjoitettu:

"Kiitoksia. Ne olivat tarpeen. Helmi."

Seuraavat päivät Sarkan Nikolai kulki onnellisena ja kuin unessa.

*****

Aivan kuin itsestään tuli kevät. Niku sen tuloa ei ollut huomannut.
Lumi oli kadonnut maasta, silmut puhkesivat puihin, ihmiset
vaihtoivat talvipukunsa kevätvaatteisiin. Ja eräänä päivänä Sarkan
Nikolai aivan kuin herää siihen, että puistoissa soitellaan. Mitä, ei
suinkaan kesä vielä ole tullut? Ei, mutta se on kylläkin pian
alkamassa.

"Nyt, nyt sen päivän pitäisi pian valjeta."

Mutta päiviä kuluu eikä sitä odotettua päivää valkene. Auringon

valo käy yhä lämpimämmäksi ja ihmisten kasvot alati
tyytyväisemmän näköisiksi, mutta Sarkan Nikolai kalpenee ja
kuihtuu. Hän ponnistelee päivät otsansa hiessä, mutta yö ei suo
hänelle lepoa. Pienimmästäkin risahduksesta hän havahtuu ja rientää
avaamaan oven, mutta vastassa on vain autio eteinen.
 "Ei suinkaan Helmi ole — kuollut?"

"Ei, sen verran kai ne olisivat inhimillisiä, että antaisivat

jonkunlaisen tiedon hänellekin. Jotakin, jotakin tässä täytyy olla, —
mutta kyllähän Helmi siitä kirjoittaisi. Odotetaan, odotetaan Herran
nimessä."

Sarkan Nikolai katselee huoneita, joita hän on ajatellut heidän

yhteiseksi kodikseen. Eivätkö ne kelpaisi, ainakin aluksi. Kenelläkään
niistä tovereista joiden luona hän on käynyt, ei ole niinkään hyvin.

Toisinaan hänen tekee mieli hakea käsiinsä suutarin Tuomas,

ryypätä ja unohtaa, mutta hän heittää sen asian mielestään heti sen
tultua. Eihän se kuitenkaan mitään hyödyttäisi. Toinen asia olisi
mennä itse Hirvikylään ottamaan selko asioista, mutta Helmi oli
siitäkin aikoinaan kirjoittanut, että se niitä vain pahentaisi. Ei muuta
kuin odota, odota!

Hivuttava, kalvava levottomuus kasvaa vähitellen, mutta varmasti

kuluttavaksi tuskaksi. Hän ei muista aikaa eikä paikkaa, hän
laiminlyö velvollisuutensa ja saa muistutuksia työnjohtajiltaan, mutta
he huomaavat, että hänessä on jotakin epäkunnossa ja hän
puolestaan nielee huomautukset kärsivällisesti, tietäen, että hänessä
se vika on.

Näin kuluvat päivät.

*****

Muuan kirkas, auringonpaisteinen aamu tuo selvyyden.

Niku on menossa työpaikkaansa ja kiiruhtaa portaita alas, kun

postinkantaja tulee häntä vastaan. Työntää kirjeen kouraan ja
menee sitten matkoihinsa, mutta Nikusta tuntuu kuin olisi se
katsellut häntä tarkkaavaisemmin kuin tavallisesti.

Kirje taas, pitkästä aikaa! Niku riemastuu, hän unohtaa työhön

menonsa ja unohtaa kaiken muun ja harppoo jälleen portaita ylös.
Mutta samalla hän havahtuu ja häntä alkaa jäädyttää, kauan aikaa
kalvanut levottomuus saa taas ylivallan, ja kun hän sormielee kirjettä
auki, vapisevat hänen kätensä. On niinkuin harmaja sumu laskeutuisi
hänen silmiensä ja paperin väliin, ennenkuin hän voi lukea, mutta
sitten hän kokoaa kaikki voimansa ja lukee.

"Hyvä Niku!

Kyllähän itse ymmärrät, että se kaikki silloinen oli vain

lapsellisuutta ja suurta erehdystä. Ja ymmärrät senkin, etteihän
meistä olisi voinut mitään tulla. Minulla on jo mies, joka sopii
minulle paremmin. Meidät vihittiin jo kuukausi sitten. Kyllä sinäkin
sopivamman löydät. Älä kiusaa itseäsi enää äläkä kirjoita minulle.
Hyvästi. Älä muistele minua pahalla.

Helmi."

Sarkan Nikolai istuu kuin tylsistynyt. Paperi, jonka kirjaimet ovat

tanssineet hänen silmissään putoaa lattialle, ja vasen käsi riippuu
kuin herpaantuneena sivulla. Aurinko paistaa huoneeseen ja siinä
hän istuu tunti tunnilta.

"Sopivamman", mutisee hän itsekseen, ja: "Vihitty kuukausi

sitten."

Mutta sitten hän karkaa ylös, silmät seisovat päässä, hän lyö
raivostuneena edessään olevan kahvikupin lattiaan ja karkea
kirosana pääsee hänen huuliltaan.

"Jumaliste!" kirjoittaa hän. "Vielä kerran minä tulen."

Hänellä on raivon kiire viedä rivinsä postiin, mutta hänen

askeleensa on horjuva ja hänen kasvonsa ovat kuoleman valkeat.

Eikä hän sinä iltana tullut takaisin niihin huoneisiin, jotka oli
kodikseen sisustanut.
XIX

"No nyt, Tuomas, jos sinulla on sitä viinaa, niinkuin silloin kerskuit,
niin ala kantaa framille."

Sarkan Nikolai retkahtaa väsyneenä, valkeana ja lyötynä sohvan

kulmaan ja ummistaa silmänsä. Hän ei muista, missä hän on
vuorokauden kuljeskellut. Hän on nähnyt metsää, merta ja kallioita,
mutta ennen kaikkea katuja, suoria, yksitoikkoisia katuja ja kiimaisia
sokkelokatuja, joilla kuhina alkaa vasta puolen yön jälkeen. Mutta
hän on vain kulkenut, kulkenut ja järjettömästi ajatellut. Ja nyt hän
on väsynyt.

Suutarin Tuomas katselee häntä haalein, veristävin silmin.

"Onks sull rahaa ja?" kysyy hän.

"Onks sull? On. Kysy sitä vielä. Vaan pitääkö sinulle näyttää?"

"Ei ole väliä. Saamasi pitää niin, että nyrkit ovat savessa."

"Tuossa on. Ota se nyt ensi aluksi. Lisätään sitten kun se aika
tulee."

"Kylläpä sinusta on tullut aika porvari."

 Tuomaan silmät välähtävät, kun hän pistää setelin liivintaskuun ja
menee asialleen. Mutta Sarkan Nikolai kätkee lompakkonsa
varmimpaan taiteensa. Hetken kuluttua Tuomas tulee.

"Kuule", kysyy hän, "mitä varten sinä tuota hanuria mukanasi

kiikutat?
Oletko sinä ruvennut pelimanniksi?"

"Onko minulla hanuri?"

"Siinähän se on vierelläsi. — Hä, oletko sinä ollut hummaamassa?"

"Ei, en minä koskaan ole ollut niissä hommissa, ellen ala

vähitellen."

Silloin Niku muistaa, että hän tullessaan on poikennut kotonaan ja

jostakin päähänpistosta ottanut hanurin kainaloonsa.

"Alkuaan minä ajattelin soitella tällä muutamalle tytölle, mutta nyt

on sama, vaikka soittelisin sinulle. Mutta naukataan ensin."

"Kippis vaan. Eikö se olekin ryssillä se musiikinpuoli niinkuin

veressä?"

"Sitä ne hokevat. Tanssi ja musiikki. Kuule, Tuomas, oletko sinä

koskaan rakastanut naisihmistä?"

"Montakin."

"Ja onko kukaan sinua jättänyt?"

"Jokainen on jättänyt heti kun on tullut tarkemmin tuntemaan.

Mutta kukaan ei niin nopeasti kuin sinua."
 "Hä! Mitä sinä meinaat?"

"Äitisi jätti sinut saatuaan tuskin sinua kunnolla valmiiksi."

"Saatana, Tuomas, jos henkesi on sinulle kallis, niin…"

Sarkan Nikolai kavahti seisomaan, puukko välähti hänen

kädessään ja suutarin Tuomas peräytyi huulet vavisten ja kalpeana.
Minuutin näytti siltä kuin miesmurha olisi tulossa. Mutta sitten Niku
pisti puukkonsa tuppeen ja istuutui raskaasti huoahtaen. Hän näytti
aivan selvinneeltä.

"Älä kiusaa minua, vaan ole hyvä kaveri ja juo!" sanoi hän
rauhallisesti. "Ja anna äitivainajan maata rauhassa kankaassaan. Se
kuuluu lopultakin olleen hyvä ihminen."

"Minulla tahtoo tuo suuvärkki olla niin kärkäs laulamaan", virkkoi

Tuomas anteeksipyytäen, "tiedäthän sen jo vanhastaan. Mutta
ryypätään pois vaan."

Huoneeseen tuli raskas, painostava hiljaisuus Vain lasit kilahtivat

tuon tuostakin ja savupilvet kävivät paksummiksi. Sarkan Niku
humaltui, mutta hän ajatteli samalla kertaa äitiään ja Saaren Helmiä
ja tuli siihen johtopäätökseen, että jos äitivainaja syntinsä takia oli
tuomittu helvettiin, niin kyllä hän kernaasti tällä kertaa olisi samassa
paikassa.

"Kohtalo kiertyy, kiertyy kuin kiertyykin, perkele vie", sanoi hän

enemmän itselleen kuin toiselle "Ryssä ei koettanutkaan korjata
erehdystään ja pääsi sen enemmittä, minä tein, minkä ihminen voi ja
saan silti kärsiä. Minä en tiedä, rakastiko ryssä, mutta minä rakastin.
Ja äiti sai kärsiä ja kuolla sen takia, että oli piika ja vähän
huorahtanut, mutta Helmi kulkee pää pystyssä siksi, että se on talon
tyttö ja vihittiin kuukausi sitten. Mutta se onkin minun Helmini. —
Sanotko sinä vielä, piru, ettei kohtalo kierry? Hä?"

Toinen kuuntelee ihmetellen ja silmät harallaan.

"Mitä sinä oikein itsekseni turiset?" kysyy hän. Nikolai havahtuu.

"Sitäkö se sinuun kuuluu!" tiuskasee hän. "Juo. Niin, minä aioin

kysyä sinulta, että kun tyttö sinut jättää, mitä sinä silloin teet?"

"Minä ajattelen, etteipä tuo ainoa ole maailmassa, ja haen toisen."

"Reippaasti toimittu. Mutta mistä minä tähän reikään haen toisen

ja sopivan?"

"Ellet sinä siihen pysty, niin minä hommaan. Minä sanon, jukukliut,
että kun minä sen tuon tähän paikkaan, niin, kun sinä vain sen
näetkin…"

"Älä helkkarissa! Mitähän minä sitten teen?"

"Sulat, sulat siihen paikkaan. Ihan seisoallesi."

Sarkan Nikolai hörppäsi lasistansa.

"Kuulehan nyt, Tuomas", sanoi hän vakavasti. "Sinä puhut näistä

rakkauden asioista niinkuin… niinkuin elukka."

"En muista nähneeni hevostakaan kuin pikku kakarana. Mutta

enhän minä tietenkään osaa rakastaa niinkuin ryssä rakastaa. Se
kuuluu niillä olevan erikoinen konsti."

Sarkan Nikolai hörppäsi uudemman kerran, kakisteli ja irvisti.

 "Minä tarkoitan oikein tosissani", puhui hän sitten, "että jos sinä
olisit rakastanut kaikesta sydämestäsi ja mielestäsi, — muutenkin
kuin noin vain, että on saanut maata vierekkäin ja niin poispäin, —
jos te joskus olisitte aikoneet mennä yhteen ja teillä olisi lapsikin,
sinä hommailisit ja puuhailisit, minkä hengestä lähtee, ja hän sitten
äkkiä menisikin naimisiin toisen kanssa. Pirunko silloin tekisit?"

"Minä veisaisin kiitosvirren siitä, että pääsisin maksamasta

ruokkoa."

"Vaan entä ellei se olisi sinun ruokkosi vaivainen?

"Sitten on naisessa vika."

Niku vetää kulmakarvansa yhteen. Tätä puolta asiassa hän ei ole

tullut ajatelleeksi. Ei, se ei voi olla mahdollista.

"Ja", jatkaa toinen päätään huojutellen, "voisin minä tehdä senkin,

että menisin ja työntäisin veitseni miehen rintaan." Silloin Sarkan
Nikolai hypähtää ylös. "Perhanan poika!" huudahtaa hän, pudistaen
Tuomaan kättä. "Sinäpä, sinäpä sen sanoit."

Hän seisoo siinä ympärilleen katsellen ja aivan kuin paikalla aikoisi

lähteä, mutta sitten hän taas horjahtaa sohvalle istumaan.

"Ei, ei", mutisee hän itsekseen. "Murhasta on suuri rangaistus,

vaikkei suinkaan minun kanssani ole väliä. Mutta minä mietin, minä
mietin…"

Sitten hän tarttuu hanuriinsa ja alkaa sillä vedellä pitkäveteisiä,

surumielisiä kappaleita.
 Päivä onkin jo loppuunkulunut, alkaa hämärrellä ja tulee ilta.
Sarkan
Nikolai istuu pää riipuksissa ja alkaa olla aivan valmis.

"No, Nikolai", sanoo Tuomas virkistyen, "otapas siitä itsellesi täräys

ja aletaan miettiä sitä neitosta."

"Mitä perhanan neitosta?"

"Sitä, jonka oli määrä korvata se Helmi, tai mikä sen nimi nyt oli."

"Anna sinä vain niitten ilotyttöjesi olla ja…"

"Minä vannon sinulle…"

"Älä vanno yhtään mitään. Kyllä minä sinun huorasi ellen tiedä,
niin aavistan, enkä minä niistä välitä penninkään edestä."

"Kylläpä sinä nyt…"

"Joo, minulta ne eivät hyödy penniäkään eivätkä mitään

muutakaan. Älä yritäkään. Vaan ota minua käsikynkkään, saata
kotiin ja pidä ryyppy huomisen varalle. Tai voithan sen jo ottaa
mukaasi."

"Onko sinulla oikein kotikin?"

"Tule ja katso."

Kulku käy läpi öisten katujen ja hämäräperäisten kujien ja viimein

päädytään Sarkan Nikolain kotiin. Tuomas hämmästyy, kun hän
astuu sisään. "Ketä varten sinä tämän olet laittanut?"

"Kerroinhan jo sinulle."
 "Taivasten tekijä! Nyt minun järkeni lamppu vasta sai valon."

Mutta Nikun silmä havaitsee lattialla paperikaistaleen. Se on

Helmiltä viimeksi tullut kirje. Hänen ensi ajatuksensa on repiä se
kappaleiksi, mutta hän muuttaakin päätöksensä, laittaa sen vapisevin
sormin entisiin laskoksiinsa ja kätkee sen huolellisesti povitaskuunsa.
Sitten hän heittäytyy kahden hengen vuoteelle ja alkaa itkeä.

Ja se itku on vain puoleksi juopuneen itkua. Toiseksi se on pienen

lapsen.
XX

Tytön nimi oli Elli, jos se nyt ensinkään oli hänen nimensä. Niin hän
ainakin oli ilmoittanut. Mutta hänellä oli avoin, sininen katse,
pyöreät, mehukkaat huulet ja lämmin, pehmeä ruumis. Se sai riittää.
Viisauksia hän ei puhunut, ellei juuri tyhmyyksiäkään, mutta hän oli
nöyrä ja alistuvainen ja kiitollinen kaikesta, mitä hänen osakseen tuli.
Hänen vanhempansa, joilla oli suuri lapsilauma, olivat kiitollisia, kun
näinkin olivat päässeet hänestä erilleen. Ehkäpä he hyvinkin aikaa
myöten menevät naimisiin Sarkan Nikolai ja tyttö. Nikulla on nyt vain
sellainen välipää, arvelivat he, ja kylläpähän se siitä saattaa piankin
tasaantua. Tyttö teki parhaansa tasaannuttaakseen Nikua ja oli
hänelle hyvä.

Tytön nimi oli siis Elli, ja eräänä aamuna hän hiljaa tyrkkäsi Nikua
kylkeen.

"Niku!" kuiskaa hän hiljaa. Mutta Sarkan Nikolai on raukea ja

väsynyt ja hikinen. Vuoteessa on peite epäjärjestyksessä ja kuinka
sattuu, ja lakana on kurttuinen ja pilkkuinen. On myöhäinen
myöhäiskesän aamu ja aurinko paistaa huoneeseen.

"Nikolai!" kuiskaa tyttö toisen kerran ja tällä kertaa lujemmin.

 "Pankaa sille nimeksi Nikolai", murisee Niku unissaan, mutta sitten
hän raottaa silmiään: "Häh?"

"Joko minä nousen keittämään sinulle kahvia?"

"Mitäs siitä kyselet! Nouset jos nouset."

"Minä vain ajattelin, että jos sinä tahtoisit…"

Tyttö nousee vilkkaasti, vetää alushameen ylleen ja rientää

keittiöön.

Nikolailla on vuoteensa vieressä emaljimuki, jossa on

pirtusekotusta. Hän ottaa siitä pitkän kulauksen, virkistyy, nousee
istumaan ja sytyttää paperossin.

"Joko se kahvi alkaa pian joutua?" huutaa hän keittiöön.

Tyttö on jo pessyt kasvonsa, mutta hän ei ole kunnollisesti

pukenut ylleen ja hän kiiruhtaa huoneeseen kahvitarjotin käsissään.

"Tässä sitä olisi."

"Ota se pullo sieltä kaapin takaa ja pane hiukan sekaan."

"Näinkö jo aamulla?" kysyy tyttö melkein hätääntyneestä

"Niin. Asia vaatii sitä."

Tyttö tottelee nöyrästi ja sanaa puhumatta, mutta hänen

silmäluomensa rävähtävät. Sarkan Nikolai ei ollenkaan ole ollut
tietoinen siitä, mikä asia nyt "vaatisi" lujan napauksen heti vuoteella,
mutta hän on katsonut olevansa Ellille jonkun selvityksen velkaa. Ja
hän juo väkevän aamukahvinsa kakistellen ja irvistellen.
 Sitten hän alkaa ajatella. Hän on tämän tytön kanssa asunut
yhdessä jo alun kolmatta kuukautta, ja tyttö katselee häntä
kunnioittavasti ja luottavasti. Luuleekohan se, että hän sen nai?

Syrjästäpäin hän tarkastelee tyttöä. Sen vartalon viivat ovat

kiehtovat ja kutsuvat ja sen ihonväri on lämmin ja puhdas. Miksei,
miksei se voisi olla mahdollista muuten, mutta…

Nikun mieleen tulee jotakin, hän kiroaa puoliääneen ja kaataa

itselleen ryypyn. Sillähän hän oikeastaan on elänytkin ja käynyt
harmajaksi ja tutisevaksi. Voi sinua, Saaren Helmi, kyllä tämän vielä
tunnet!

"Tuo tänne lompakkoni", komentaa hän.

Niku tarkastelee sen perin pohjin ja hänen katseensa synkkenee.

"Siinä ei todellakaan ole kovin paljon jälellä", sanoo hän itsekseen

ja lisää: "Siinä on monta hikipisaraa, ja kaiken tämän minä kokosin
Helmiä varten."

"Jos sinun jo pitäisi hakea itsellesi työtä", virkahtaa tyttö

viattomasti.

"Työtä!" toisti Sarkan Nikolai kolkosti. "Sinä olet korea ja

hemaiseva.
Mene sinä kadulle. Se on helpompaa. Ja tuottaa paremmin."

Tyttö kalpeni ja katseli häntä säikähtynein silmin.

"Niin!" huudahti Niku jyrkästi. "Tai ellet halua mennä kadulle, niin
saat sinä tuoda tännekin. Me tulemme elämään kuin prinssit."
 Vaan nyt tyttö parahti itkemään ja kätki kasvonsa käsiinsä.

"Voi, Nikolai rakas", hoki hän, "älä puhu niin, älä toki puhu niin."

Sarkan Nikolai puri huultansa.

"Minä olen huorilapsi ja rakkaudessa petetty ja puhun kuin

huorilapsi ja ryssän sikiö. Tiedätkö sinä, Elli, että minä olen ryssän
sikiö, jossakin kadun solassa tai huusin takana tehty?"

"Ei, en minä tiedä. Mutten minä sinua petä. Vaikka muut

pettäisivätkin, niin en minä ainakaan."

"Niin, sinä et ole talontyttö, ja minun on sinut joka tapauksessa

elätettävä. Hm… joo… niin se puhui Saaren Helmikin. Ja minä
uskoin."

"Älä hyvä ihminen aina puhu siitä."

Tyttö on jo rauhoittunut, mutta hän itkeä tihuuttelee edelleenkin.

Niku katselee häntä aikansa ja äkkiä hänet valtaa hellyyden puuska.
Hän hyppää vuoteeltaan, sulkee tytön syliinsä ja suutelee hänen
värisevää suutansa ja kyyneleisiä silmiä.

"Älä itke, Elli", sanoo hän tyynnytellen ja sylkyttelee tyttöä

sylissään kuin pientä lasta. "En minä ollenkaan tarkoittanut sitä, mitä
sanoin. Ilman vaan, katkeruudessani ja häijyydessäni. — Haepas nyt
esille minun pyhäpukuni ja puhtaat alusvaatteet. On kai minulla
puhtaita alusvaatteita?"

"Kyllä niitä on", vastaa tyttö ja nousee.

 Sarkan Nikolai peseytyy ja ajaa huolellisesti partansa. Sitten hän
muuttaa alusvaatteensa ja pukee pyhäpuvun ylleen. Tyttö istuu
hänen lähellään ja seuraa jokaista hänen liikettään.

"Kuule", sanoo Niku äkisti ja katsoo tyttöä terävästi. "Eivät kai

sinun asiasi vaan ole huonosti?"

"Ei", vastaa tyttö varmasti.

"Mutta jos sittenkin olisi varminta käydä lääkärin luona."

"Ei tarvitse. Kyllä minä tiedän."

Itsetiedoton hymy valaisee Nikun kasvoja ja hän ottaa kynän

käteensä ja kirjoittaa.

"Käy todistuttamassa tuo vahtimestarin puolella", sanoo hän ja

ojentaa paperin tytölle, joka sanaakaan virkkamatta menee.

"Hyvä on", puhuu hän tytön tultua takaisin. "Katsopas, kun minä
tulin tänne, niin minä tein töitä kuin hullu ja ansaitsin melko paljon,
— niinkuin tiedät. Kaikki nämä huonekalut ovat minun ja huoneista
minä äskettäin maksoin vuokran etukäteen tämän vuoden loppuun.
Ymmärrätkö?"

"Ymmärrän."

"Ja velkaa minulla ei ole kenellekään. Mutta minä lahjoitan nyt

nämä mööpelit ja oikeuden näihin huoneisiin sinulle. Tässä on sinulle
lahjakirja, ettei kenelläkään ole mitään turisemista."

"Mutta, hyvä ihminen, mitä sinä aiot tehdä?"

 "En yhtään mitään. Ensin aioin antaa kaikki
kasvatusvanhemmilleni, mutta he tulevat kyllä toimeen ilmankin.
Tässä on heille kuitenkin kirje. Sen panet postiin viikon kuluttua."

"Jaha, viikon kuluttua. Mutta, rakas ystävä, etkö sitten tule

takaisin!"

Sarkan Nikolai naurahti — huolettomasti, niinkuin näytti.

"Sure sinä, lapsi, menneentalvista lunta", sanoi hän. "Ehkäpä

tulenkin.
Mutta istahda nyt minun syliini ja suutele minua."

"Pikku, rakas tyttö", lausui hän sitten puristaen tyttöä itseään

vasten. "Jospa me olisimmekin tavanneet aikaisemmin… Mutta lupaa
minulle yksi asia: se, ettet missään tapauksessa enää mene kadulle."

"Herra Jumala, lupaan tietenkin, lupaan totisesti. Minä odotan vain

sinua."

"Koeta odottaessasi löytää itsellesi joku sopiva ammatti. Minulta

liikenee enää vain näin vähän rahaa sinulle, mutta tulet sinä toimeen
jonkun aikaa. Niin, ja noita minun vaatteitani voit myydä, minä
hankin uusia."

Elli rupesi taas itkemään.

"Mitä sinä oikein aiot?" nyyhki hän.

"Älä itke, ei se pahaa ole. Puhun vain muuten, varmuuden vuoksi,

kun sinä vielä olet niin nuori ja lapsellinen. Ja sinä olet kaunis. Sinä
voit vielä saada hyvinkin hyvän miehen, mutta katsokin vaan, että se
on kunnollinen…"
 "Älä viitsi puhua sellaisia!"

Niku vaikenee hetkeksi. Toiset ajatukset saavat taas hänessä

ylivallan.
Mutta sitten hän ratkaisevasti pudistaa päätään.

"Ja sen kanssa te voitte olla hyvinkin onnellisia", jatkaa hän. Sitten
hän puristaa tytön pään vielä lujemmin rintaansa vastaan ja Hänen
äänensä alenee kuiskaukseksi:

"Te voitte saada pojankin, usko pois. Mutta lupaa minulle yksi asia.
Vielä yksi asia."

"Minähän lupaan sinulle mitä tahansa. Vaan, voi Luoja, kun sinä
kiusaat minua tuommoisilla."

"Se", sanoo Niku hiljaisesti, "että panette sille nimeksi Nikolai."

*****

Hetkistä myöhemmin Sarkan Nikolai kiiruhtaa portaita alas ja

häntä seuraavat Elli-tytön tukahdutettu nyyhkytys ja itkettynyt,
vetinen katse.
XXI

Kesä alkaa jo vähitellen painua syksyksi ja pelloille on ilmestynyt

lyhteitä ja kuhilaita; yöt ovat pimeät ja tähtiset, mutta päivisin
paistelee aurinko kylläkin kirkkaasti ja heleästi.

Yksinäinen mies painelee pitkin maantietä. Hänen pukunsa on

moitteeton ja hyvässä kunnossa, joskin välillä hiukan pölyyttynyt ja
menettänyt laskoksensa. Eikä hänellä, niinkuin kulkijoilla ylimalkaan,
ole mitään selkäreppua eikä muutakaan kantamista. Kun hänet
valtaa nälkä tai väsymys, poikkeaa hän tien varrella oleviin taloihin
syömään ja nukkumaan ja maksaa mukisematta, mitä vaaditaan. Se
onkin kohtuullisinta, mitä maantien kulkijalta voi vaatia. Joskus hän
vetää povitaskustaan esiin kirjeen, lukee sen läpi tarkasti ja mustia
kulmakarvojaan rypistäen, mutta pistää sen takaisin taskuunsa ja
hymähtää jotakin itsekseen.

Ihmiset ovat hänet tuntevinaan, mutteivät ole siitä aivan varmoja.

Hänen kasvonsa ovat kovin kuluuntuneet ja laihat ja silmissä on
poissaoleva, tuijottava katse. Saattaisi luulla, ettei hänen päässään
ole jokainen kaira aivan paikallaan, mutta kyllä ne sentään sitä ovat,
sillä hän vastaa kysymyksiin selvästi, vaikkakin vältellen.
 "No, mutta herran pieksut! Eikö se ole Niku?"

Mies rypistää kulmiaan ja katselee edessään seisovaa pyylevää

piika-ihmistä.

"On kylläkin", vastaa hän. "Onko se Hilja, vai erehdynkö minä?"

"Et erehdykään. Minä olen ollut täällä jo toukokuusta asti."

"Vai et sinä Saaressa enää olekaan?"

Niin, näkihän sen, mutta pitihän sitä jotakin sanoa.

"No, kuinkas Saaressa jaksetaan?"

"Kysy sitä vielä! Siellä on nyt vävy isäntänä, et ole tainnut

kuullakaan."

"Mistäpä minä… vai vävy?"

"Joo, Suontaan Heikki, oikein niitä isollisia."

"Isollinenpahan oli Helmikin."

"No olipa tietenkin. Vaan etpä usko: vaikka olivat sellaisia kuin
olivat, niin eivät oikein kunnollisesti vihille ehtineet, kun jo tulee
poika. Että oli se Heikki varansa pitänyt ja intekningin ottanut."

Sarkan Nikolai tuskin kuuntelee. Kulmakarvat vetäytyvät vielä

lähemmäksi toisiaan ja huulet puristautuvat yhteen.

"Mikäs sen pojan nimi on?" kysyy hän.

"Henrikki, Henrikkipä tietenkin, isänsä kaima."

 "Vai niin", vastaa Niku ja huokaisee.

"Mutta nyt tulee kummallisin juttu koko asiassa", jatkaa suulas

tyttö. "Kun sillä on ruskeat silmät. Eikä kummankaan suvussa
muisteta olleen ruskeita silmiä."

"Sehän voi olla joku luonnon oikku", sanoo Niku yksikantaan. "No
kuinka
Helmi jaksaa?"

"Sitä se rovastikin oli sanonut, että luonnonoikku, mitä lie atav…

atav… en häntä nyt muistakaan. Niin, Helmistäkö? Arvaathan
tietenkin, että se on iloinen, niin että syrjäinenkin sen huomaa.
Vähemmästäkin olisi."

"Niinpähän vainenkin."

Niku tekee jo lähtöä. Mutta sitten hän kääntyy ympäri ja kutsuu

Hiljan luokseen.

"Sinä, joka olet sellainen hiljainen ihminen, jonka takana

salaisuudet pysyvät", kuiskaa hän, "ethän vaan kerro, että me silloin
kesällä Helmin kanssa puuhailimme jos mitä."

Tyttö lyö kätensä yhteen.

"En totisesti. Ette suinkaan te vaan…"

"Ole hiljaa. Ethän kerro."

"No en!"

Niku jatkaa hymyillen keskeytynyttä matkaansa ja Hilja kertoo jo

navetassa salaisuuden palvelustoverilleen.
 Ensi pyhänä sen jo tietää koko kylä, — jos tulevat tietämään
muutenkin.
XXII

Syksyinen yö on pimeä ja taivas on pilvessä, mutta Hirvikylän Saaren

parista ikkunasta vilkkuvat vielä tulet. Kenties ikkunaverhojen takana
vielä liikkuu varjoja, kenties kaikki ovat jo asettuneet levolle, mutta
isäntä tahtoo vielä sängyssä lukea päivän uutisia. Sitten hän
sammuttaa tulet ja kääntyy, niinkuin pitääkin, Helmiin päin.

Sarkan Nikolai seisoo maantiellä, katselee vilkkuvia tulia ja puree

yhteen hampaitaan.

"Tuleen, liekkeihin koko Saari!"

Mutta samalla hän malttaa mielensä. Äidin oli käynyt vielä

huonommasti, eikä hän ollut yrittänyt saada maailmaa liekkeihin, ja
tuo toinen tuolla tulen ääressä, se oli järjestänyt asiansa hyvin.
Oikein hyvin! Se oli niin iloinen, että "syrjäinenkin sen huomasi".
Vaan hän, Sarkan Nikolai, kulki täällä ja odotteli. Nyt hän oli tullut!

Häntä jäädyttää niinkuin ei milloinkaan ennen. Tuolla oli Saaren

vaaleankeltainen päärakennus ja sen takana oli lutti… Perkele
sentään!