Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Armies of Deliverance: A New History of the

Civil War Elizabeth R. Varon

https://textbookfull.com/product/armies-of-
deliverance-a-new-history-of-the-civil-war-
elizabeth-r-varon/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

The New York Times Disunion : A History of the Civil War

1st Edition Ted Widmer

https://textbookfull.com/product/the-new-york-times-disunion-a-
history-of-the-civil-war-1st-edition-ted-widmer/

textbookfull.com

France and the American Civil War A Diplomatic History

Civil War America Stève Sainlaude

https://textbookfull.com/product/france-and-the-american-civil-war-a-
diplomatic-history-civil-war-america-steve-sainlaude/

textbookfull.com

A History of the Greek Resistance in the Second World War

The People s Armies 1st Edition Spyros Tsoutsoumpis

https://textbookfull.com/product/a-history-of-the-greek-resistance-in-
the-second-world-war-the-people-s-armies-1st-edition-spyros-
tsoutsoumpis/
textbookfull.com

Additive and Advanced Manufacturing, Inverse Problem

Methodologies and Machine Learning and Data Science,
Volume 4: Proceedings of the 2023 Annual ... Society for
Experimental Mechanics Series) 1st Edition Sharlotte L. B.
https://textbookfull.com/product/additive-and-advanced-manufacturing-
Kramer
inverse-problem-methodologies-and-machine-learning-and-data-science-
volume-4-proceedings-of-the-2023-annual-society-for-experimental-
mechanics-series-1st-ed/
textbookfull.com
Best of John Legend Songbook Legend

https://textbookfull.com/product/best-of-john-legend-songbook-legend/

textbookfull.com

Who Should Die?: The Ethics of Killing in War R. Jenkins

https://textbookfull.com/product/who-should-die-the-ethics-of-killing-
in-war-r-jenkins/

textbookfull.com

Great Salt Lake Biology A Terminal Lake in a Time of

Change Bonnie K. Baxter

https://textbookfull.com/product/great-salt-lake-biology-a-terminal-
lake-in-a-time-of-change-bonnie-k-baxter/

textbookfull.com

Innovations in Computer Science and Engineering

Proceedings of the Third ICICSE 2015 1st Edition H. S.
Saini
https://textbookfull.com/product/innovations-in-computer-science-and-
engineering-proceedings-of-the-third-icicse-2015-1st-edition-h-s-
saini/
textbookfull.com

Language, Normativity and Europeanisation: Discursive

Evidence from the Eurovision Song Contest 1st Edition
Heiko Motschenbacher (Auth.)
https://textbookfull.com/product/language-normativity-and-
europeanisation-discursive-evidence-from-the-eurovision-song-
contest-1st-edition-heiko-motschenbacher-auth/
textbookfull.com
Evaluating International Public Health Issues: Critical
Reflections on Diseases and Disasters, Policies and
Practices Mbuso Precious Mabuza
https://textbookfull.com/product/evaluating-international-public-
health-issues-critical-reflections-on-diseases-and-disasters-policies-
and-practices-mbuso-precious-mabuza/
textbookfull.com
i

Armies of Deliverance
ii
iii

Armies
of Deliverance
A New History of the Civil War
zz
ELIZABETH R. VARON

1
iv

1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2019

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Varon, Elizabeth R., 1963–​author.
Title: Armies of deliverance : a new history of the Civil War /​Elizabeth R. Varon.
Other titles: New history of the Civil War
Description: New York : Oxford University Press, [2019] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018028897 (print) | LCCN 2018029572 (ebook) |
ISBN 9780190860615 (Updf ) | ISBN 9780190860622 (Epub) |
ISBN 9780190860608 (hbk. : alk. paper)
Subjects: LCSH: United States—​History—​Civil War, 1861–​1865. | Slavery—​United States—​
Public opinion. | Secession—​United States—​Public opinion.
Classification: LCC E468 (ebook) | LCC E468 .V37 2019 (print) | DDC 973.7—​dc23
LC record available at https://​lccn.loc.gov/​2018028897

1 3 5 7 9 8 6 4 2

Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America

v

Contents

Acknowledgments  vii
Map x

Introduction: “We Are Fighting for Them” 1

PART ONE: Loyalism

1. March of Redemption: First Bull Run to Fort Donelson 23

2. Ripe for the Harvest: To Shiloh   48

3. Sacred Soil: Virginia in the Summer of 1862   78

4. The Perils of Occupation   119

PART TWO: Emancipation

5. Countdown to Jubilee: Lincoln’s Hundred Days   153

6. The Emancipation Proclamation   184

7. Fire in the Rear: To Chancellorsville   210

8. Under a Scorching Sun: The Summer of 1863   241

vi

vi Contents

PART THREE: Amnesty

9. Rallying Point: Lincoln’s Ten Percent Plan   285

10. Is This Hell? Fort Pillow to Atlanta   322

11. Campaign Season: The Election of 1864   356

12. Malice Toward None: The Union Triumphant   384

Conclusion: “Deliver Us from Such a Moses”:

Andrew Johnson and the Legacy of the Civil War   422

Notes 435
Index 489
vi

Acknowledgments

Of the many debts of gratitude I incurred in writing this book, none is

greater than my debt to the John L. Nau III Center for Civil War History at the
University of Virginia, and to the staff, colleagues, students, and interns who
make up the center’s uniquely supportive community. I am grateful, as always,
to my colleague and Nau Center founder and director Gary W. Gallagher.
He is a model of intellectual integrity and generosity, and it has been a priv-
ilege and joy to work with him. William Kurtz, the Nau Center’s managing
director and digital historian, has been a source of insight about nineteenth-
​century America and also about how our scholarship can engage with
the public. I have learned so much with and from our Civil War Seminar
participants—​students and former students including Frank Cirillo, Mikes
Caires, Tamika Nunley, Adrian Brettle, Willa Brown, Jack Furniss, Melissa
Gismondi, Jesse George-​ Nichol, Lauren Haumesser, Shira Lurie, Asaf
Almog, Clayton Butler, Stephanie Lawton, Brian Neumann, Katie Lantz,
Daniel Sunshine, Joshua Morrison, Brianna Kirk, and Stefan Lund—​and
I cherish them, as individuals and as a team. At the heart of our work is UVA’s
wonderful library system and its extensive collection of Civil War books,
manuscripts, and databases; I deeply appreciate the skill and helpfulness of
the library staff. And I deeply value the fellowship and scholarship of UVA
colleagues who work on early America and the nineteenth century, especially
Alan Taylor, Max Edelson, Justene Hill Edwards, Cynthia Nicoletti, Ervin
Jordan, Holly Shulman, Kirt Von Daacke, Carrie Janney, and Steve Cushman.
I am grateful to John L. Nau III for all he does to promote Civil War
scholarship. His remarkable archive of Civil War documents—including
thousands of unique, unpublished firsthand accounts by soldiers—​is a treas­
ure trove from which I drew much material for this book. The Nau Civil War
Collection’s curator, Sally Anne Schmidt, in Houston, Texas, was generous
with her time and expertise in navigating the collection.
vi

viii Acknowledgments

My friend Matt Gallman read the entire manuscript and offered invalu-
able advice for improving it. I very much appreciated the chance to workshop
parts of this book at Yale’s Gilder Lehrman Center for the Study of Slavery,
Resistance, and Abolition, and I thank David Blight for the invitation to
speak at its annual conference in the fall of 2017; I am also grateful to have
received feedback at the Harvard University conference, that same fall, in
honor of my treasured graduate school mentor Nancy Cott.
Oxford University Press has been wonderful throughout this process, and
my thanks go to Susan Ferber and Charles Cavaliere for their editorial steward-
ship, and mapmaker George Chakvetadze for his expert work. The anonymous
readers who vetted the manuscript for Oxford made many helpful suggestions.
I am fortunate to live in a family of writers, and I rely on all of them for
inspiration: my husband, best friend, and all-​time favorite historian, Will
Hitchcock; our kids, Ben and Emma, whose strong voices fill us with pride
and hope; my brother, Jeremy, with his fierce social conscience; my father,
Bension, whose productivity leaves us all in the dust; and my late mother,
Barbara, to whose standard we still aspire.
Nothing buoyed me more in the final stages of writing this book than the
experience of watching my nephew Arlo, a Brooklyn sixth-​grader, become a
Civil War buff. Like I did at his age, he has become fascinated by the voices of
the war. But he has been exposed by his teachers to a far wider range of those
voices, and a more nuanced treatment of the war, than I was. His newfound
passion for the study of the Civil War makes me optimistic for the future of our
field, and serves as a reminder that we should never underestimate the capacity
of young people to handle the complexity of history. This book is for Arlo.
E.R.V.
Charlottesville, Virginia
ix
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
x
xi
xi
xi

Armies of Deliverance
xvi
1

Introduction
“We Are Fighting for Them”

In July 1864, in the fourth summer of the Civil War, the popular Northern
journal Harper’s Weekly featured an article entitled “Fighting for Our Foes.”
The article invoked the “terrorism under which the people of the rebellious
States have long suffered”—​the extortion, intimidation, and violence per-
petrated by elite slaveholders against the Southern masses in order to keep
“their white fellow-​citizens ignorant and debased.” The Union army, Harper’s
pledged, would bring liberation to the South:

Many of these wretched victims are in arms against us. But we are
fighting for them. The war for the Union and the rights secured by
the Constitution is a war for their social and political salvation, and
our victory is their deliverance. . . . It is not against the people of those
States, it is against the leaders and the system which have deprived
them of their fair chances as American citizens, that this holy war is
waged. God send them and us a good deliverance!1

A modern reader might be tempted to ask: could Harper’s Weekly have been
sincere? Surely Northerners had learned, after so much blood had been shed
on so many battlefields, that the Southern masses were diehard Confederates,
not unwilling dupes of slaveholding aristocrats. Surely Northerners had given
up waiting for Southern Unionism to come to the fore. Surely Northerners
no longer cherished the naive hope of changing Southern hearts and minds.
Of all the ongoing debates over the Civil War, perhaps none has proven
so difficult to resolve as the issue of Northern war aims. What was the
North fighting for? Some modern scholars emphasize Northerners’ bedrock
2

2 Introduction

commitment to saving the Union, seeing that as the central point of con-
sensus among the majority of Republicans and Democrats. Other scholars
emphasize the growing power and momentum of antislavery Republicans,
and their role in establishing emancipation as the defining purpose and
achievement of the war. Each of these interpretations focuses on only part of
the broad Northern political spectrum. This book takes a different approach,
by asking how disparate Northerners, who disagreed about the fate of slavery
and the future shape of the Union, managed to form a powerful Unionist
coalition and to defeat disunionism. The answer lies in the political theme of
deliverance.2
Northerners imagined the Civil War as a war of deliverance, waged to
deliver the South from the clutches of a conspiracy and to deliver to it the
blessings of free society and of modern civilization. Northerners did not
expect white Southerners to rise up en masse and overthrow secession. But
they did fervently believe that as the Union army advanced across the South,
Southerners, especially from the non-​slaveholding majority, would increas-
ingly welcome liberation from Confederate falsehood and despotism.
This belief in deliverance was not a naive hope that faded, but instead a
deep commitment that grew stronger over the course of the war.3 That is be-
cause the idea resolved the tensions within the Union over war aims. A dis-
tinct politics of deliverance—​a set of appeals that fused “soft war” incentives
and “hard war” punishments, and sought to reconcile the liberation of white
Southerners with the emancipation of enslaved blacks—​unified a pro-​war
coalition in the Union and sustained its morale. “As the guns of Grant and
Sherman shake down their idols and clear the air,” the Harper’s essay prophe-
sied, “these men, deluded fellow-​citizens of ours, will see that in this country
whatever degrades labor injures every laboring man, and that equal rights be-
fore the law is the only foundation of permanent peace and union.” Grant and
Sherman, symbols of hard war, also stood at the head of powerful armies of
deliverance.4

Setting the Stage: The Secession Crisis in the North

The image of the Confederate people as the deluded dupes of scheming leaders
tapped a deep vein in antebellum politics: the charge that a “Slave Power con-
spiracy” of ambitious planter-​oligarchs and truckling Northern Democratic
politicians exercised unseemly control over national politics, subverting de-
mocracy and imposing their proslavery agenda on the majority of Americans,
North and South. Abolitionists warned of such a conspiracy as far back as
3

Introduction 3

the 1830s, as slaveholders coalesced around an aggressive campaign to expand

slavery and to defend it as a “positive good” and a state’s right. The fledgling
Republican party took up and popularized the conspiracy theme in the mid-​
1850s, pointing to a series of proslavery victories, such as the 1850 Fugitive
Slave Law, the 1854 Kansas-​Nebraska Act, and the 1857 Dred Scott decision,
as proof that the Slave Power was ever more aggressive in its designs and
aimed at nothing less than nationalizing slavery, both spreading it westward
and reintroducing it in the free states. Republican politicians appealed to the
Northern mainstream by emphasizing slavery’s harmful effects on whites—​
the economic backwardness, lack of opportunity, and absence of free speech
in the South—​rather than by emphasizing the themes of racial justice and
equality. The party’s prescription for restoring majority rule was to restrict
slavery’s westward expansion while at the same time spreading the free labor
gospel in the South, so that white Southerners would gradually, over time, see
fit to dismantle the institution. Secessionist usurpers, so Republicans charged,
diverted history from its natural course, using fraud and violence to block this
peaceful evolution toward freedom and sectional harmony.5
Abraham Lincoln led the Republican party to victory in the 1860 election, a
contest in which Republicans capitalized on the recent split of the Democratic
party into Northern and Southern wings. In the free states, Lincoln prevailed
over his Democratic opponent and fellow Illinoisan Stephen Douglas, win-
ning 54 percent of the popular vote to Douglas’s 25 percent; two outlier
candidates, Southern rights Democrat James C. Breckinridge of Kentucky
and pro-​compromise John Bell of Tennessee, placed a distant third and fourth.
In the slave states, Breckinridge and Bell were the main attractions and Lincoln
and Douglas the outliers, with Breckinridge garnering 45 percent of the pop-
ular vote to Bell’s 40 percent; Douglas was third with 13 percent and Lincoln
a very distant fourth with only 2 percent of the Southern vote. Republicans
claimed a mandate based on the fact that Lincoln won more electoral votes
(180) than all the other candidates combined. But Deep South states, which
had been priming the pump for secession for the previous decade, rejected
Lincoln’s victory, seceded from the Union, and formed the Confederacy in
the winter of 1860–​61; four Upper South states followed them that spring,
while the four slaveholding border states (Kentucky, Missouri, Maryland, and
Delaware) remained in the Union.6
As Lincoln took office, he faced the challenge of uniting Northerners
arrayed across a contentious political spectrum. On one end of that spectrum
were abolitionists and Radical Republicans who believed the federal govern-
ment should play an active role in dismantling slavery and in promoting black
4

4 Introduction

citizenship. On the other end were conservative Democrats who rejected ab-
olition and black citizenship and were content for slavery to persist indefi-
nitely. Across the middle of the spectrum were moderates of various political
stripes who, like Lincoln himself, believed in the superiority of the free labor
system and resented the power of slaveholders but had a relatively patient atti-
tude toward slavery’s demise, wishing for its gradual extinction instead of im-
mediate abolition. From the start, antipathy to elite slaveholding secessionists
was a strong source of Northern unity. Republicans had long scorned Slave
Power oligarchs; Northern Democrats, bitter at the fracturing of their
party, felt betrayed by the leadership class of Southern Democrats. As his-
torian Martha Hodes notes, Northerners imagined a “simplistically divided
Confederacy” and did not carefully differentiate among the various strata of
non-​elite whites. The ambiguous category of the “deceived masses” lumped
together the South’s landholding yeomen farmers and landless poor whites.7
Very quickly, in the first months of the Civil War, the Slave Power con-
spiracy idea took on a new cast and increased potency. Northerners began
to argue that the Confederacy was a “military despotism” that herded white
Southerners into its ranks, seized private property for the war machine, and
suppressed dissent. This was the theme of Lincoln’s first wartime message to
Congress, delivered on July 4, 1861, nearly three months after the Confederate
firing on Fort Sumter had initiated war. After “drugging the public mind of
their section for more than thirty years,” the leaders of the secession move-
ment had relied on “ingenious sophistry” (the false doctrine of state sover-
eignty) and on coercion (votes in which “the bayonets are all on one side
of the question”) to bring “many good men to a willingness to take up arms
against the government,” Lincoln insisted. A small band of conspirators had
seemingly cowed the South into submission. But how deep did support for
disunion really run? “It may well be questioned whether there is, to-​day, a
majority of the legally qualified voters of any State, except perhaps South
Carolina, in favor of disunion,” Lincoln speculated. “There is much reason
to believe that the Union men are the majority in many, if not in every one,
of the so-​called seceded States.” The Union fought to uphold the principle of
majority rule—​that ballots, not bullets, should settle disputes—​and did not
intend “any coercion, any conquest, or any subjugation, in any just sense of
those terms.”8
Claims that white Southerners were “ripe for their deliverance from the
most revolting despotism on the face of the earth,” as an influential newspaper,
the New York Herald, put it in May 1861, were standard fare in the Northern
press and among politicians in the early months of the war. Sometimes words
5

Introduction 5

such as “liberation,” “regeneration,” “redemption,” and “restoration” featured

in such rhetoric. But the core message remained the same. “The people of the
South are regarded as our brethren, deluded, deceived, betrayed, plundered of
their freedom of inquiry, of speech and of action; forced into opposition to
the Constitution and treason to the Union against their instincts, their sober
judgment and free volition, by bold bad men,” the New York Times editorial-
ized in June 1861, in a typical formulation.9
In Northern rhetoric, the treatment of anti-​Confederate Southerners
was a form of “terrorism.” While that word appears sporadically in ante-
bellum American political discourse, it became more prominent in 1861, as
Northerners accused secessionists of employing both force and intimidation
to get their way. An article entitled “Southern Terrorism” in the Milwaukee
Morning Sentinel, for example, quoted a U.S. army officer from the South
who had fled Virginia and who claimed to have seen citizens there “hung
for voting the Union ticket”: “He says there are thousands in Virginia, and
all through the South, who only wait to see Federal bayonets in order to
avow their loyalty.” Antislavery newspapers joined with mainstream papers
in publicizing the mistreatment of Southern Unionists as evidence of the
“terror which reigns in the rebel states.” The war was a “rebellion to extend
despotism—​despotism over white men’s minds as well as over black men’s
bodies,” the Liberator observed, in a May 31, 1861, article entitled “Slavery is
at the Bottom of It.” The border South, the New York Tribune opined in June,
was full of men who “will be ready to act when the hour of deliverance is
plainly at hand, but who dare not speak out at present.”10
In hindsight, Lincoln and other Northern political figures and writers
were clearly wrong about a Southern populace deceived and coerced into
supporting the secession movement. While evidence exists of the intimidation
and harassment of white Unionists, far greater evidence exists of the robust
support of white Southerners for secession on the eve of war. Unconditional
Unionism was in short supply among voters in the Deep South states during
the secession winter of 1860–​61; in the spring, the Lincoln administration’s
rejection of compromise proposals and willingness to use force against the
insurrection moved Upper South “conditional Unionists” off the fence and
into the Confederate camp.11
There were, nonetheless, clear military, political, diplomatic, and cultural
imperatives at work in Northerners’ emphasis on deliverance at the outset
of the war. The free states simply did not possess the military might or the
political will to conquer the Confederate South and impose a widespread
and lasting military occupation. The Union had considerable advantages in
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
6

6 Introduction

manpower (a population of 18.5 million in free labor states in 1861, and an-
other 3 million in the slaveholding border states, compared to a population of
9 million, 3.5 million of whom were enslaved, in Confederate states) and re-
sources (90 percent of American industrial capacity lay in the North). But the
vast size of Confederate territory—​larger than all of Western Europe—​made
the prospect of winning and holding territory daunting.
As for political considerations, although Lincoln’s Republican party won
a resounding victory in 1860, the Democratic party represented about 40 per-
cent of the Northern electorate, and about that same percentage of Union
soldiers. Democrats intended to hold Lincoln to his promise of fighting a lim-
ited war for Union, not a revolutionary war for black citizenship and racial
equality. At the start of the war only roughly one in ten Union soldiers was an
abolitionist, committed to black freedom as a war aim. The other 90 percent
shared an animus against the Slave Power conspiracy but not necessarily an
animus against slavery itself—​or any deep sympathy for the enslaved.
Proslavery Unionism was especially dominant in the slaveholding border
states of Kentucky, Maryland, Missouri, and Delaware; keeping them in
the fold was a major strategic priority for Lincoln. Very early on, the Union
resorted to hard war measures in Maryland and Missouri, where secessionist
minorities brazenly defied the will of Unionist majorities. The attack by a
secessionist mob on Massachusetts regiments passing through Baltimore to
Washington, D.C., on April 19, 1861, and the destruction by Confederate-​
sympathizing saboteurs of railroad bridges and telegraph wires in Maryland
were met with stern measures on Lincoln’s part, including the military arrest
of rioters, saboteurs, and even several secessionist legislators, and the placing
of Baltimore under martial law. In Missouri that May, Union forces captured
a unit of secessionists who planned to attack the Federal arsenal in St. Louis;
secessionists in that city rioted in protest, resulting in the imposition of federal
martial law. Lincoln and his allies justified the suppression of dissent on the
grounds that the unscrupulous secessionist elite must not be permitted to ma-
nipulate the border state masses the way it had manipulated the Confederate
masses. Clashes in the border states gave rise to a “tandem strategy,” as his-
torian Christopher Phillips has put it, in which the president used political
means, particularly disavowals of antislavery radicalism, to reassure border
state Unionists, while selectively “allowing discretion to Federal commanders
to apply the hard hand of war against civilians” whose loyalty was in question.12
Diplomacy was also a factor. Lincoln’s administration was loath to grant
the Confederacy status as a sovereign belligerent, empowered to make treaties
or alliances and entitled to respect as a member of the family of nations, lest
7

Introduction 7

European powers such as Britain and France openly take the Confederate
side. Union officials thus characterized secession as a “domestic insurrection”
within a sovereign nation and routinely referred to the seceded states as the
“so-​called Confederacy.” The deluded-​masses theory and emphasis on military
despotism were essential parts of the Union’s effort to cast the Confederates,
for an international audience, as usurpers rather than nationalists seeking
self-​determination.13
In nineteenth-​century Judeo-​Christian culture, the political meanings of
deliverance were inseparable from its religious meanings. The Old Testament
story of Israel’s exodus from Egyptian bondage was central to slave resist-
ance and to antislavery politics; so, too, were other biblical texts with deliv-
erance as their theme, such as the story of the year of jubilee from the Book
of Leviticus, in which slaves were proclaimed free. Antebellum abolitionists
such as Frederick Douglass and William Lloyd Garrison told the story of
the Israelites’ deliverance from Pharaoh as an “epic tale of liberation” and an
“ominous tale of divine judgment,” casting defenders of slavery such as John
C. Calhoun as modern Pharaohs. Once the war started, Northern preachers
applied biblical images to the redemption of the white South and of the na-
tion itself—​they described the white Southern majority as “crushed down
and silenced by an armed minority” and yearning for liberation from such
traitors, as the Reverend Horace Carter Hovey, a Massachusetts Presbyterian,
declared in an April 1861 sermon. Northerners’ biblical references often lik-
ened secessionists to satanic demons whose evil spell over the beguiled masses
must be broken.14
Deliverance rhetoric filled emotional needs, too, as it reflected the convic-
tion, pervasive among antebellum Americans, that the Union was designed
by the Founders to be “affective” and consensual rather than coercive—​“a po-
litical entity bound together not by force or interest, but by tender emotions
such as affection and love.” Americans associated the affective theory of
Union with Revolutionary forefathers such as George Washington and James
Madison and with antebellum heroes such as Andrew Jackson and Daniel
Webster, who in times of crisis had appealed to the strong emotional bonds
between American citizens. Bonds of affection were what made the Union
great, and beneficial, and indeed exceptional in the world: a shining beacon
of representative government, and of prosperity and progress. Secessionists
argued on the eve of war that political conflicts had broken the bonds of affec-
tion between South and North and that the Union could not persist without
such bonds. Unionists argued that they could reverse sectional alienation and
rekindle the mutual affection and respect of Northerners and Southerners.15
8

8 Introduction

This belief system shaped Northern war aims. While Northerners

aligned themselves with the Founders’ ideals, it would be a mistake to see
their Unionism as nostalgic or backward-​looking. Northerners upheld and
defended a dynamic Union. For abolitionists and Republicans, that dyna-
mism was best represented in the moral and material progress of America—​
its railroads, factories, schools, newspapers, moral reform societies, and
other hallmarks of modernity. Republicans believed that they embodied the
nation’s free labor majority and free labor future. For Democrats the dyna-
mism was that of “Manifest Destiny,” of territorial expansion across the con-
tinent and beyond, spreading the agrarian ideal of Jefferson and Jackson.
Democrats believed that their party, which had long commanded support in
both North and South, was the nation’s bulwark against sectional extremism.
Visions of a loyal, regenerated South were at the heart of Northern nation-
alism during the war, and Northerners were engrossed with what Southerners
thought, how they felt, what they wanted. Northern nationalism was funda-
mentally didactic. To achieve victory, Unionists had to do more than effect
Confederate surrender: they had to teach the Southern rebels to trust them
and to love the Union again. Deliverance rhetoric, by distinguishing between
the guilty elite and the redeemable masses, permitted Northerners to main-
tain the “ideal of a consensual Union held together by heartstrings rather than
military coercion.”16
Northerners elaborated their visions of deliverance in the face of a relent-
less Confederate propaganda campaign aiming to show that the Union was
intent on the brutal conquest of the South, not its liberation. In secessionist
rhetoric, the North was in the hands of radical abolitionists who were com-
mitted to ruthless, remorseless war. “Blood, thunder, fire, smoke, rapine and
entire subjugation are now the favorite terms of the Northmen, who are bent
upon violence and extermination,” reported the Richmond Daily Dispatch in
early May 1861, adding, in a common trope, that Lincoln was mustering a
mercenary army of “cut-​throats, out laws, and vagabonds” motivated by greed
and bloodlust. Such rhetoric echoed among the Confederate-​sympathizing
“Peace Democrats” of the North, who, drawing on antebellum campaign tac-
tics, accused the Republicans of being abolitionist-​disunionists: the Lincoln
administration, they charged, never gave conciliation a chance, but instead
willfully alienated and provoked the South so that Republicans could im-
pose their radical social agenda on Southerners at bayonet point. These
“Copperheads” (as Peace Democrats came to be known) sought a return to
the status quo antebellum through a negotiated peace; some even accepted
the legality of secession and thought Confederate independence was better
9

Introduction 9

than Union on the Republicans’ terms. While this wing of the Democratic
party was in a decided minority in the early days of the war, its message—​that
emancipation would endanger the economic security and racial supremacy of
Northern whites as well as Southern ones—​served Lincoln notice that any
moves he took against slavery would meet with a fierce partisan backlash.17

Building a Wartime Unionist Coalition

Tracing the arc of the war from the first battle of Bull Run to Lee’s surrender
at Appomattox, this book will show that politics of deliverance contributed
materially to the Union’s military victory. Precisely because it could serve
so many ends, the theme of deliverance resonated broadly for Northerners.
Moderate Republicans who focused on disenthralling non-​ slaveholding
Southern whites from the domination of slaveholding oligarchs gradually
came to see the abolition of slavery as a means to that end, and they built
the argument that black freedom (defined as something less than full polit-
ical equality) should go hand in hand with amnesty to repentant Southern
whites. For abolitionists and Radical Republicans, the emancipation of the
enslaved was the key to the moral liberation of the South and the libera-
tion of the nation from the sins of slavery and racism; in antislavery rhet-
oric, African Americans, in resisting slavery and then joining the ranks of the
Union army, were agents of liberation, and true deliverance would bring black
citizenship and racial equality. For conservative “War Democrats,” the key to
reunion was rekindling the allegiance of conservative white Southerners by
disabusing them of the false notion that the Union was controlled by anti-
slavery extremists, and by reasserting the power of the Northern Democratic
party as a bulwark against radical change.
Northerners mobilized images of deliverance to refute the charge that
they were bent on subjugating the South. Crucially, they enlisted slave-​state
whites in making this case. Northerners saw the slaveholding border states as
Southern societies that the Union must wrest from the clutches of aspiring
secessionists; their redemption was proof that the politics of deliverance could
work. And so border state loyalists, such as prominent Kentucky Republicans
Cassius Clay and Robert J. Breckinridge, loomed large in Northern poli-
tics, as did border state victories, such as Maryland’s abolition of slavery in
November 1864. Pro-​war Northerners also relentlessly played up examples of
white Southern Unionism in the seceded states. White loyalists willing to risk
open defiance were a small minority of the population in the Confederacy.
But they, too, loomed large in Northern politics, as symbols of the potential
10

10 Introduction

return of the Southern masses to the national fold. The most ardent and influ-
ential of these Unionists, such as Andrew Johnson and William G. “Parson”
Brownlow of Tennessee, called loudly for hard war measures against the
Confederates, even as they maintained that the war’s primary aim was white
Southern deliverance.
Deliverance politics also proved essential to establishing broad support
for emancipation. Rather than conceding to Confederates or Copperheads
that the advent of emancipation signaled a shift to war without mercy,
Lincoln and his allies worked to harmonize the case for black freedom with
the case for white Southern liberation. Each of the acts and proclamations
that implemented emancipation contained inducements—​ grace periods,
incentives, and exemptions—​intended to encourage voluntary compliance by
slaveholders and to reassure nervous whites that the demise of slavery was a
military necessity and served the overarching aim of reunion. Over the course
of the war supporters of emancipation would assiduously build the case that
slavery, as the source of Southern terrorism and despotism, was the obstacle to
national reunion, and that emancipation and black enlistment would benefit
Northern and Southern whites alike, morally, politically, and economically.
“We must disenthrall ourselves, and then we shall save our country,” Lincoln
asserted in his December 1862 Annual Message to Congress, connecting
emancipation to the survival of democracy. “In giving freedom to the slave,
we assure freedom to the free—​honorable alike in what we give, and what we
preserve.”18
Black abolitionists such as Frederick Douglass and Frances Ellen Watkins
Harper made their own distinct contributions to deliverance discourse. They
were less inclined than whites to portray the Confederate masses as victims
or to imagine that Union victory in the war would bring swift sectional rec-
onciliation. Instead they emphasized the broad complicity of whites in the
system of racial oppression, and the depths of the hatred and mistrust that
system had sowed. On the eve of the war, blacks made up less than 2 percent
of the population in the free states and were relegated there to a second-​class
citizenship. The vast majority of African Americans lived in the South and
were enslaved, deprived altogether of citizenship and basic rights. In order
to imagine an interracial democracy, black abolitionists had to work on two
fronts: to reform the North and transform the South. They protested the
persistent inequity in the North even as they acclaimed the achievements of
free black communities—​the infrastructure of churches, schools, businesses,
and reform societies Northern blacks had built in the face of adversity.
Highlighting the crucial role of slave resistance and black enlistment in
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Sinä vaivaat päätäsi turhilla murheilla. Eihän kaikkea
mahdollista sovi peläten odottaa, sanoi Kerttu. — Kaipa meidän
yhteiset ponnistuksemme tulla paremmiksi ihmisiksi jotakin
merkitsevät tulevaankin polveen.

Aholassa olivat jo vieraat koolla. Emäntien teko-uskovainen seura,

ja isäntiäkin oli joukossa. Markku huomasi heti, ettei vielä ainakaan
oltu viinoja viljelty. Ehkäpä Kertun takia ovat jättäneet, kaipa
muutenkin. Voihan olla, ettei miehillä sattunut olemaan valmista.

Heidät otettiin ystävällisesti vastaan, eikä Kertun vaatetustakaan

tällä kertaa tarkasteltu.

Kustaava valitteli, etteivät harmaalaiset sattuneet olemaan

toissapäivänä selityksissä koululla. Siellä oli ollut niin hyvä puhuja.

— Meiltä vie talous niin kovin paljon aikaa, sanoi Kerttu. — Ja

sitten ei ole halua kuulemaan saarnoja, joita saarnaajat eivät usko
itsekään. Kun kotonaan koettaa tehdä kaikessa oikein ja pyrkiä
ylöspäin, niin eiköhän se riitä.

Kustaava kiristi uhkaavasti huivinsa solmua.

— Kyllähän sitä… kun pääsee niin hyväksi kuin teilläkin, sanoo.

Kertulla on jo siihen säyseä vastaus valmiina, mutta Laara joutuu

hätään kahvineen ja vehnäsineen, jotka eivät oikein onnistuneet
hänelle, kun tytöt, heittiöt, eivät muka joutaneet niitä paistamaan.

Mutta kun vehnästä kehuttiin kilvan, hytkähti Laara hyvilleen. Siitä

puuskasta sai Kerttukin:
 — Siellä Harmaalassa oli silloin raittiusseuran kokouksessa kovin
hauskaa — Laara silmäsi Kustaavan suppua suuta — mukavaa,
hänen piti sanoman. Nuoret olivat siellä niinkuin kotonaan.

— Niin, eiköhän sopisi laittaa illanviettoa juhanusaatoksikin, virkkoi

Kerttu. — Miehet kai tekisivät kokon ja me naiset leipoisimme.
Ehkäpä siten jäisivät nurkkatanssit ja tavanmukaiset
juhannusryypiskelyt, joita meistä ei kukaan kannata.

Kerttu sanoi sen hyvin varmasti ja katsoi, mitä siitä isännät

ajattelivat.

Nämä katselivat sillanrakoja ja murahtelivat myöntävästi.

Kukapa sitä niin erikoisemmin kannatti, vaikka tulikin maisteltua.

Niin, ja juhannuksena varsinkin, kun se on tullut tavaksi.

Ja kun tässä ei ole totuttu muutakaan lystiä pitämään.

— Ja kun se hutikoissa oleminen on ollut olevinaan lystiä, hohotti

Niemen Herkko ja iski piipullaan saapasvarteensa. Ja Kertulle:

Sinun pitää keksiä meille muuta hauskaa, kun kerran uhkaat viinat
lopettaa.

— Niin keksitäänkin, mutta yhdessä, ja varmasti saadaan

syntymään paljon hauskempaa, kun viinat ovat tiessään.

— Kerttu istui isäntämiesten viereen vuorotellen kunkin ja

supatteli: »Niin me teemme, eikö niin? Sitten muulloin, mutta ei nyt
juhannuksena, eihän. Otti turpean kouran käteensä ja puristi. »Ja jos
näyttää, että joukolla saamme syntymään muuta lystimpää, niin ei
milloinkaan, eikö niin, niinhän?

Koko mato oli tämä Harmaalan emäntä taivuttelemaan kaarnasia

ja kovettuneita mieliä.

Niin, niin, saihan tuota koettaa.

Pitihän tuota… Kertun mieliksi. Ja kun tässä rukiitkin olivat käyneet

vähiin.

No ainahan niitä, viljoja… on pantu väliin siemenetkin likoon,

mutta kun tämä tässä nyt niin pyytää, niin…

— Ja sitten me laitamme teille juhannukseksi suussa sulavat

piirakat ja muut hyvä ja oikein mojovan oluen, eikö niin emännät?

— Jo toki laitetaankin.

Isännät katselivat hieman kysyvinä toisiinsa ja murahtelivat.

Saattaisi se olla juhannussaunan päälle muutama tuikku hyvinkin
mukava, mutta miten lienee? Jos tuo jäänee tällä kertaa, kun
viljatkin käyvät vähiin.

Ja kun Markkukin sitä esitteli, että jättää nyt kokeeksi, vaimoväen

mieliksi.

Laara tarjosi jo kolmansia kuppeja, ja kovin hyvillään miesten

lupauksesta sysäsi pannunsa kumoon, niin että Ellin piti mennä
kiireesti keittämään uutta.

Ne makeat piirakat luvattiin leipoa joukolla Harmaalassa ja

rakentaa nuottakalliolle kokko semmoinen, että näkyisi
naapuripitäjiin.

Miehet vilvoittelivat pihamaalla ja täyttelivät mietteissään

piippujaan. Tarkasteltiin syrjästä Markkua, joka näytti nykyään niin
terveeltä ja reippaalta… senkin vuoksi, että oli jättänyt ne väkevät
kokonaan.

Hittoko sen oikein ymmärsi, mikä tässä olisi parasta,

ryyppääminen vai raitistuminen.

Tosin tätä kylää jo sanomalehdessäkin haukuttiin, ja useita kertoja

oli jo saatu maksaa sakkojakin keittäjien puolesta.

Sekin kävi ajan pitkään kalliiksi.

Eihän näistä rukiista enää… ja sekin pirtu on niin kallista.

— Ja jos tosiaankin laittaisi oikein kurkkua repivän kaljan, niin siitä

saisi vain voimaa koipiinsa.

— Toista se olisi kuin sintu.

— Joo.

— Ennen kun erottiin, oli Kerttu saanut emännät kokonaan

puolelleen.

Kyllä se taisi todellakin olla niin, että naisista riippui hyvin paljon,
maistelivatko miehet vai ei.

Kustaavakin jo alistui ja sanoi koettavansa vaikuttaa Herkkoonsa

hyvillä puheilla. Samoin Laara, ja Ylisen Sohvi kivahti ja löi reiteensä:
 — Kyllä se vielä lähtee paha tästä kylästä. Minä ainakin käpsin
ukon kintereillä, ettei saa niitä puuhiaan pitää.

— Ei ole tässä osattu… nyt osataan.

— Kertun pitää ruveta meille johtajaksi, kun kerran omasta

miehestäänkin on saanut raittiin.

— Niin pitää.

— Sinulta kysytään, silloin kun ei osata.

Innostus hyvitti Kerttua. Oikeastaan hän ei ollut luullut näin

vähällä vaivalla saavansa heitä puolelleen.

— Mitäpä johtajaa siinä… kun vain jokainen koettaa hyvyydellä.

Ukon turilaat eivät siedä komentelua, sanoi Kerttu.

Harmaalan haltijat palasivat toiveikkaina Kustaan päiviltä.

12.

Miehet kaatoivat kaskea ja naiset taittoivat lehviä kylpyvastoiksi.

Aurinko lahjoitteli kultiaan. Oli oikea helle. Mäkirinteillä tuntui kuin

maa olisi huohottanut kuumuudesta.

Markku ja Ville olivat jääneet erilleen omaan nurkkaukseensa

kaskessa, toisten kiertäessä valoisampaan alalaitaan.

Kaataneet siinä aikansa lehteviä puita ja istuneet lepäämään.

 Villeltä oli aina ne omat mietteensä, niin työtä tehdessä kuin
levätessäkin. Niistä puhui Markulle, kuullakseen, mitä toinen sanoi
tähän, mitä tuohon.

— Minusta muutamat ihmiset, ja niitä taitaa olla paljonkin, eivät

käsitä tätä luonnon kauneutta, eivätkä siitä välitä.. Varsinkaan ne,
jotka elävät himojensa kanssa kahdenkeskisestä eivät näytä
näkevänkään, mitä luonnolla on näyttämistä. Niin sitä minäkin,
ennenkuin silmät avattiin…

Ville silmäsi, mitä tähän Markku sanoisi, ja kun näytti kuuntelevan,

jatkoi:

— Sitä on nyt minullakin, tällaisellakin, niin paljon näkemistä

luonnossa, ettei siitä loppua kuulukaan. Jokaisessa kivessä ja
kannossa, puun vesassa ja muussa semmoisessa on aina jotakin
uutta ja ihmeellistä — sinä taidat tälle nauraa, mutta — niin, mitä
minun pitikään…?

Ville kaatoi hulikosta piimää tuohilippiin, ja sen ryystettyään

kehitteli ajatuksiaan.

— Niin, sitähän minun piti, että eivätköhän semmoiset ihmiset

liene kaikkein onnellisimpia, jotka näin luonnon kanssa…?

Ville pyyhki hikeä naamastaan hurstisella hihallaan ja katsoi

sirrittävillä silmillään, mitä tuo tästä…

Miesten jalkain juuressa, puun varjossa, nosti vanamo ja

metsätähti päätään, kurjenpolvi vähän tuonnempana ja kämmekkä
haavan juurella, joka ilman hengessä liikutteli lehtiään.
 — Varmasti ovat, virkkoi Markku. — Ja kun ihminen pääseekin
oikein lähelle luontoa, niin ei häneen paha enää pystykään.

— No niin minustakin. Ja kun pääsee, niin ei henno enää

erotakaan. Siinä jää kaikki turhat ajatukset ja mieliteot. Mutta
harvatpa siihen, tähän luontoonkaan… Hävitetään ja raiskataan. Tätä
nyt en sano. — Ville viittasi kaskea kädellään, — vaikka tuntuukin
niinkuin jokainen puu kaatuessaan valittaisi. Nouseehan tästä uusi
metsä, entistä ehompi.

Markun kasvoilla väikehti hymy.

Siinä on entinen Riitun Ville, viinojen viljelijä ja haalaaja, nyt

luonnon ihailija ja hiljainen tutkiskelija. Ei olisi uskonut, että ihminen
niin muuttuu.

Ja Ville itsekin hymähtää.

— On se somaa, että minustakin, himojen syömästä lahokannosta,

tulee kuin uusi ja niin vähällä ja väleen. En olisi itsekään uskonut.

— Eipä sitä Villeä enää entiseksi tuntisikaan, jos ei tietäisi, sanoo

Markku. — Niin, luonto parantaa, joka antautuu sen avuille.

— Niin, ja sitäkin minun piti tässä, että mitenkähän monetkin

ihmiset saattavat elää niin kokonaan vasten luontoa, huonoissa
mieliteoissaan, vaikka elävät ja käyskelevät joka päivä sen keskellä.

Ville ottaa kovasimen, hioo kirveensä ja laskee sen sitten viereensä

valmiiksi. Nuoren haavan lipatusta kuunnellen ja seuraten silmillään
muurahaisten retkeilyä maassa, sanoo Ville vielä, kuin itsekseen:
 — Minä kokoankin näitä luonnosta kuulemiani ja näkemiäni kuin
saituri aarteita ja säilyttelen pilvisien päivien varalle. Ne nuo ovatkin
ainoita aarteita minulla, ja sitten emäntäsi hyvyys, joka lämmittää
lahoa olentoani kuin tuo päivä tätä maata.

Hänen kauttaanpa ja avullaan tähän luontoonkin…

Ville ottaa kirveensä ja kaataa muutamia puita ympäriltään.

Haavan juurelle seisahtaa ja sipaisee sen runkoa känsäisellä
kourallaan.

— Eiköhän anneta tämän tässä lipattaa, pitää hiljaisia puheitaan,

sanoo hän Markulle. — Orvoksi se siihen jää, mutta näkeepä se jo
parin vuoden perästä ympärillään uutta elämää.

— En minäkään hennoisi haapoja kaataa, vaikka metsäin jalostajat

niitä niin vihaavat, sanoo Markku. — Jääköön siihen
linnunlaulupuuksi.

Päivällisajaksi tulee Kerttukin kaskeen. Tuo mukanaan nuoret

kalakukot ja vasta kirnutut voit. Löytyy varjoisa paikka,
lehdesrykelmä, johon kannetaan eväät ja aterioidaan.

Toiset asettuvat ruokalevolle, mutta Ville käpsii metsään,

tekemään huomioitaan ja kiskomaan tuohinauhaa uuteen koppaan,
jonka on sanonut emännälle tekevänsä.

Kerttu ja Markku lepäilevät hekin siinä lehdeskasalla, vähän

erillään muista, hiljaa haastellen.

— Tokkohan vieläkään uskovat, että sellaisestakin kuin tuosta

Villestä voi tulla ihminen, vieläpä aivan erikoinen, pelkästään hyvällä
kohtelulla, sanoo Markku. — Villestä on tullut luonnon ihailija ja
palvoja… sieltä löytää huvinsa ja nautintonsa.

— Kyllä kaikki Villenlaisct seuraisivat hänen esimerkkiään, kun vain

olisi käännyttäjiä. Naisille se kuuluisi, mutta… no, en sanokaan.

Kerttu naurahti, tuli jälleen totiseksi ja näytti miettivän.

— Sanonpahan minä, että oikeita naisia on niin kovin vähän.

Muotilehdistä leikattuja, jotka vetävät miehiä vain alaspäin.

— Olet oikeassa, myönsi Kerttu.

*****

Kiemuroivia karjapolkuja palataan kaskesta kotiin. Laskeva päivä

kultaa puiden latvoja, tiputtelee tynnyrilintu ja visertelee rastas. Maa
odottaa vilvoittavaa yötä, saadakseen juoda kasteesta.
Notkanteeseen ilmestyvät jo ensimmäiset kirkkaat pisarat ja
kämmekkä ja metsätähti nostavat päätään.

Markku kävelee siinä Kertun rinnalla mietteissään. Hänen

onnentunteeseensa ei voisi enää mitään lisätä, vaikka kaikki onkin
mennyt toisin kuin hän on suunnitellut.

13.

Juhannusaatto. Aamuaurinko nousi ja kurkisteli Harmaalan kylän

korpeen, näkyisikö siellä mitään erikoista. Ei muuta kuin lukematon
joukko kämmeköitä, jotka olivat viime yönä koettaneet jouduttautua
kukkaan ja leyhyttelivät nyt ennen keskipäivän hellettä voimakkaasti
tuoksuaan.

Korvessa oli melkein hiljaista. Rastaat olivat lentäneet rantamaille

ja tynnyrilintu sai yksinään tiputella säveleitään.

Ihme oli tapahtunut. Korvessa ei näkynyt yhtään kyyneltehdasta

käynnissä.

Synkimmän näreikön keskellä tuntui kirpeä haju, joka voitti

kämmeköiden tuoksunkin. Näkyi levälleen lyötyjä astioita ja maahan
laskettua rankkia. Riitun Villen kanki ja kirves oli siellä heilunut
eilispäivänä. Omistaja tuli astioineen, näki hävityksen ja kirosi
haikeasti. Koko kylän väkeen oli nähtävästi mennyt piru. Kun hän
haastoi isännille tavanmukaisista juhannusviinoista ja jo riemuitsi
juhannusyön melskeestä talojen kamareissa, niin nämä pahukset
vain murahtelevat, kynivät korvallisiaan eivätkä sano sitä eivätkä
tätä. Niemen isäntä valittaa viljan puutetta ja pälyy emäntänsä
liikkeitä. Akka pitää ukkoaan silmällä, ei laske lähettyviltään. Hän
aikansa odottaa ja lähtee kiroten.

Ylisessä jurottaa isäntä huonotuulisena. Sielläkin pitää emäntä

varalta, ettei isäntä pääse hänen kanssaan aittaan. Hän näkee,
kuinka ottaa avaimen pirtin naulasta ja solauttaa sen esiliinansa
taskuun. Samalla kutsuu isäntää imelällä äänellä kahville, mutta
vieraalle ei virka mitään.

Isäntä tulee kohta kamarista ja sanoo hiljaa:

— Ei siitä nyt tule mitään, kun tuo akka ei anna avainta. Ovat
tehneet liiton. Ei taida saada Kaiterestakaan jauhoja.
 — No kun ei, niin ei. Piruakos tänne kutsuit. Maksat kai
käymäpalkan?

Hän saa kympin isännän liivintaskusta ja heittää sen sille vasten

naamaa.

— … tässä olla sinun lappujesi vaivaisia.

Lähtee siitä Aholaan.

Ei näy isäntää, ja Laara muljauttaa kuin härkä silmiään. Kysyy,

mitäs on asiaa. Ja kun hän sanoo, ettei ole akoille asiaa, niin akka
siihen:

— Ei ole ukoillekaan… tästä lähtien.

Kustaa tulee siihen melkein samassa ja laskee kolahuttaen

kirveensä sängyn alle. Sama paha tuuli näyttää häntä vaivaavan kuin
toisiakin isäntiä. Tulee penkille ja alkaa haastaa ilmoista.

Piruakos hän niistä. Näkeehän sen, että aurinko paistaa ja rankit

kyllä vuorokaudessa happaneisivat liikaakin…

— Ne pitäisi nyt ne jauhot…

Kustaa muljauttaa altakulmainsa emäntäänsä ja yrisee:

— … taida tulla mitään, kun ei mylly eilen eikä toissapäivänäkään

pyörinyt. Jauhoja kun rieskaan tahtoi… tuo akka…

Akka ja akka vain joka paikassa.

— Pitää ottaa salaa akalta. Tuo metsään, minä menen

vahtaamaan.
 — Se tuo Laara siinä… kintuilla… pitää silmällä… tehneet liiton
nämä kylän akat, ettei juhannusviinoja ollenkaan…

-— Piru sitten sitä liittoa siunatkoon, sanoo vieras ja lähtee.

Kaitereessa sama peli kuin toisissakin taloissa. Kun hän astuu

tupaan, niin akan lihavassa naamassa alkavat silmät pyöriä ja kiiltää
kuin kissalla. Isäntä loikoo sängyssä ja vetää sikaaristaan tuimia
savuja.

Vääntyy istumaan ja aloittaa sekin ilmoista. Hän sen viereen ja

hiljaa korvaan:

— Nyt se syntyy, kun tuot vain vankasti jäätä.

— Sitäpä sitä tässä… muttei taida siitä syntyä. Amalian taskussa

on jauhoaitan avain.

— Tule viemään vasikanjuomista, sanoo emäntä uunin kupeelta

Lassille, käsi korvon korvassa.

Lassi, lähtee haukotellen.

Vieras saa siinä istua ja aikailla, eikä kuulu koko miestä takaisin..

Kun tulee, niin syljeksii, tämäkin Lassi, kuivia sylkiä.

— No, mitenkä se jauhoasia?

— Tuota… ei taida pyöriä tuo mylly tänäänkään… jauhoja ei ole

kuin juhannusrieskaan… tuokin Amalia siinä häärää…

— Ovat taitaneetkin akat muuttua isänniksi tässä kylässä, sanoo

hän ja nauraa semmoisille isännille.
 — Eihän se ihme, kun akoilla on oppimestari, tämä Harmaalan
uusi emäntä, sanoo Lassi ja naurahtaa väkinäisesti.

— Vai se… no, hauskapa juhannus tästä sitten miehille koituikin.

— Ja on se muutenkin viljat käyvät vähiin, kun sitä tässä on

yhtämittaa tuhrattu… Ne sakotkin tulevat niin kalliiksi, kun niitä pitää
joskus maksaa kuitenkin.

— No hauskaa juhannusta sitten, sanoo vieras purevasti ja lähtee.

Laittaa rankin omistaan, mutta joku löytää sen ja lyö astiatkin

hajalle. Voi sarvipää sentään! Se on kaikki tämä sen Harmaalan
punaposkisen ja leveälanteisen akan työtä.

*****

Aurinko ylenee ja eteläinen vetää juovia tyveniin vesiin, huojuttaa

hedelmöiviä ruispeltoja ja rientää edelleen.

Harmaalassa noustaan virkeinä ja lapetaan nuotta veneeseen.

Juhannuskalat on saatava kylän yhteiseen illanviettoon, joka on
Nuottakalliolla.

Puolisilta lopetetaan työt ja miehet tuovat kantamuksittain koivuja

metsästä. Markku pystyttelee niitä Villen kanssa pihamaalle, luhdin
eteen ja kuistien porraspäihin.

Kylän emännät olivat tulleet auttamaan leipomisessa Kerttua,

niinkuin oli puhuttu. Valtavia kakkuja piirasvuoria kasaantui
ruokakamariin.
 Aholan Laara ei malttanut olla ylpeilemättä siitä, mitä oli saatu
aikaan täksi juhannukseksi:

— Jäipäs pontikat valmistamatta. Kyllä ukot väänsivät niskaa kuin

vihaiset sonnit, mutta eipä auttanut.

— No, ei kehuta… saattavat vielä joskus toiste käydä hankkimaan,

mutta kun houkuttelee ja laittaa heille muuta ajanvietettä, sanoi
Kerttu.

*****

Tällävälin oli Markku katselemassa ruispeltoaan. Hän kiersi

jokaisen ojan varren ja hyväili kädellään korsia. Tähkät alkoivat jo
kasvattaa jyvää. Oli ihme, että laiho niin paisui, vaikka muokkaus oli
viime syksynä puutteellinen.

Kerttu kuului pihassa laulahtelevan. Markku meni häntä

pyytämään mukaansa pelloille.

— Ei oikein joutaisi, mutta kun sinä tahdot, niin…

— Katsohan, miten tähkät ovat pitkiä ja olki vahvaa. Me saamme

tästä paljon yli oman tarpeen. Minä melkein uskon, että sinä olet
siunannut ruispellonkin, sanoi Markku innoissaan.

— Älä höpsi. Enhän minä siihen ole ajanut kakarettakaan lantaa.

— Ja nyt sen antama sato käytetään vain leiväksi. Mitä luulet,

Kerttu, päästäänkö siihen kylän muissa taloissa?

Minä ainakin luulen niin. Tämä juhannus on jo varmaankin aivan

raitis tässä kylässä, sanoi Kerttu taitellen ruiskukkia korsien seasta.
 — Kunpa siihen päästäisiin kaikkialla. Muuten sinun vankka uskosi
siitä on tarttunut minuunkin, enkä enää sano sitä kokonaan
mahdottomaksi.

Odoteltiin isäntäväkeä. Ei vielä saunan jälkeenkään näkynyt

ainoatakaan
Harmaalassa.

Se ei ennustanut hyvää. Emännät olivat jättäneetkin ne pahukset

yksin, tulemaan. Saattaisi mennä koko puuha myttyyn.

Siitä puhuttiin ja arveltiin Harmaalan keittiössä.

Kaitereen Amalia kiristi huivinsa solmua ja pisti kätensä ronkilleen:

— Silloinpa, hiisvie, minä väännän ukolta niskat nurin. Kun tämä

akka kerran suuttuu, niin on leikki kaukana.

Rustaava valitteli, että oli jäänyt evankeliumijuhlat tämän puuhan

takia.

— Ja se oli vahinko.

— Tämä Kertun maallisuus tarttuu, nauroi Laara. — Onhan tuota

kuljettu seuroissakin, jos koettaa vaihteeksi muutakin. Eivätpä ne
ukot niistä saarnoista talttuneet.

— No, olihan sillekin Tittulierille, joka viime kesänä kulki

saarnaamassa, kelvannut korpiviina. Oli vain sanonut miehille, että
saahan sitä joskus maistaa, kun ei aina…

— Siltä olisi pitänyt kysyä, että missä se on miehillä raja, kun

alkuun pääsevät.
 — Niin, ja että ihminen saa kyllä katumalla anteeksi, jos välistä
syntiin, näihinpä viinoihinkin, retkahtaa.

— Vankilaan pitäisi teljetä sellaiset saarnamiehet. Tekevät

enemmän pahaa kuin hyvää, sanoi Kerttu.

*****

Kylän nuoret rakensivat kokon, ja yksikään ei jäänyt syrjästä

katsomaan. Iso kahvipannu ja valtavat piirakkakasat vetivät.

Ja sitten Harmaalan emännässä oli se selittämätön vetovoimansa.

Kylän emännät olivat sitä tuominneet, mutta nyt he jo ymmärsivät.
Juuri sellainen piti olla, jos aikoi tätä miesväkeä käännyttää.

Tulivathan sieltä isännätkin vähitellen, pahantuulisen näköisinä,

murjotellen.

Naiset heille kahvia ja mikä mitäkin.

Ja jos he sitten laittaisivat tämän kalakeiton, kun se kuitenkin…'

rantakeitto, syntyisi heiltä paremmin kuin naisväeltä.

— Lepyttelevät, hymähti Aholan Kustaa.

— Taitavat meitä nämä pahukset vain mielistellä, naurahti

Kaitereen ukko kovasti hikoillen, auringon laskiessakin kun oli ilma
vielä hiestävää.

Niemen ukko otti kulauksen väkevää kaljaa ja alkoi asetella pataa

kivien väliin.

— Tehkööt nyt mitä tahansa, mutta tämä ei synny akoilta. Ka,

ovatpahan saaneet lahnoja, ja suuria kuin hirrenpäitä. Pätiipä näistä
keittää. Pojat, tuokaapa kuivia puita.

Siitä vähitellen jo sulivat toisetkin. Oikeastaan tämä oli mukavaakin

vaihteeksi näin. Varsinkin, kun sattui näin kaunis ilma. Tästä
juhannusyöstä ei ole ennen tiettykään, kun on ryypitty ja reuhattu.

Nuorilla oli kylliksi puuhaa tahollaan, vaikkei oltu varattu mitään

ohjelmaakaan. Kirkkaan sinisessä vedessä ja punertavissa pilvissä
taivaalla oli kylliksi katselemista, vihannoivissa metsissä ja sitten —
pojilla tyttöjen silmissä ja punaisissa huulissa — ja tytöillä, kuka
pojista näyttäisi reiluimmalta ja minkä mikin aikoi ottaa täksi illaksi
itselleen.

Siinä oli sekaisin talollisen ja pikkuviljelijän ja mäkitupalaisen

tytärtä, palvelijoita. Kerrankin näyttivät kaikki taipuvan
samanarvoisiksi ja leikki kävi hilpeästi.

Tanssi ei käynyt kalliolla, jo kokon riutuessa hiillokseksi saivat

nuoret lähteä Harmaalan isoon tupaan tanssimaan.

Ja ukot istuivat kalapatansa ympärillä, ja heillä oli yhtä hauskaa

kuin muinakin juhannusöinä ja taisi, hittovie, olla hauskempaakin…
Tarinoitiin vanhoja kaskuja ja niistä lähti ehtymätön naurun aihe.

Kustaava ristii kätensä ja huokaa tyytyväisenä; Jumalan kiitos, että

se kävi näin hyvin. Ja kun ukot kuitenkin olivat olleet niin hirveän
vihaisia.

Harmaalan haltijat eivät huokaa mitään, vaan ovat tyytyväisiä, että

pienikin voitto on saatu. Sitä varmasti seuraa toinen ja kolmas, kun
ei hellitetä.
 14.

Harmaalassa on jo heinänkorjuu lopetettu. Sänki tuoksui

syksykesää.
Tänään on viimeiset korjattu latoon ja työväki on jo käynyt levolle.

Markku kävelee vielä pellon ja pihamaan vaiheilla ja antaa

kuluneen ajan, äsken menneitten päivien vaeltaa ohitseen. Silmä
seuraa yhtä ja toista, tyventä järveä peltojen alla ja auerta ilman
rannoilla. Pihassa kävelee vielä joku, istuu luhdin kynnykselle ja jää
hänkin järvelle katselemaan.

Se on Ville siellä. Ei henno hänkään mennä maata, kun kaunis ilta

pitää niin lumoissaan.

Markku käy siitä rantaankin ja palaa takaisin. Kertulla on vielä

jotakin tehtävää maitohuoneessa, ja hän tässä odotellessaan antaa
ajatusten viivähtää kuluneessa.

Ei vielä vuotta väliä ja kaikki on muuttunut, hänessä itsessään ja

talossa. Se toisaalta tuntuu ihmeeltä, mutta kun katselee toiselta
puolen, niin aivan luonnolliselta. Hän ja talo ovat joutuneet hyvien
henkien hoivattavaksi, oikeastaan yhden, joka nytkin siellä puuhaa,
lepoa muistamatta.

Ja koko kylä alkaa vähitellen muuttua.

Päivällä oli hän osuuskunnan kokouksessa ja näki ihmeekseen

miehet raittiina, toimekkaina parannuksia ja uusia yrityksiä
suunnittelemassa.

Joku kertoi virne viikkojen kokemuksistaan:

 — Tiukalle se väliin ottaa, mutta kun ei ole väkeviä saatavilla, niin
ei tule enää vartavasten puuhatuksi. Tuntuu olo kuitenkin näin monin
verroin paremmalta, kun työinto palaa ja voimat kasvavat, joka
päivä.

Markku kävelee pihamaalle, korjaa renkipojalta jääneen tadikon

vajaan ja käy Villen luokse.

— Joko sitä huomenissa ruista kynnätät maihin? kysyy Ville.

— Eiköhän. Johan tulee aikakin. Villeä ei taida nukuttaa, koskapa

valvoo?

— Ei. On tämä ilta niin kovin mukava. Ja sitten on tässä

miettimistäkin yhtä ja toista.

— Taitaa Ville sitä samaa, mitä minäkin.

Markku istuu pihakivelle ja hengittää nauttien saunakukan

voimakasta tuoksua.

— Mitäs tuota sinä… minä vain sitä samaa, monet kerrat jo ennen
mietittyä, että tulipas meistäkin ihmisiä.

Ville naurahtaa ja katsoo, mitä Markku tähän…

— Sitäpä samaa minäkin. Kun on tämä talokin minusta ihan kuin

toinen, vaikka onkin vanha Harmaala, sanoo Markku.

— Niinpä niin. Ja nuokin saunakukat tuossa pihamaalla… eivätkö

nekin ole sinusta rehevämpiä ja tuoksuvampia kuin ennen?

Ja vastausta odottamatta jatkaa Ville:

 — Minusta on, vaikka kyllähän ne oikeastaan samoja, mutta kun
ne nyt näkee aivan uutena, niinkuin on itsekin uusi.. Se siinä on.

— Niin, ja kylästäkin kuuluu nyt pelkkää hyvää, sanoo Markku.

— Vai jo sieltäkin.

— Pitävät nyt jo pahana juopottelua ja koettavat päästä siitä

kaikin voimin eroon…

— Hyväpä, että huomasivat… Niitä pitäisi nyt vain auttaa ja tukea.

Minusta ei ole, mutta sinä kun olet nuorempi ja parempi ihminen,
niin yhdessä vaimosi kanssa…

— Tehtävä on mitä vain voi.

Hänkin, huonoin ja heikoin kaikista, oli päässyt vaimonsa avulla

oikealle tielle, ja sille oli nyt toisiakin pyrkimässä. Jospa hänen
kätensä olisi oikein voimakas ja varma, niin hän mielellään ojentaisi
sen toisille, mutta hyvän toverin avulla kyllä hänkin…

Ville toivottelee hyvää unta ja menee aittaansa, Markku kävelee

vielä karjapihalle, vie heinätukon Mustalle ja palaa pihaan, jossa
Kerttu odottaa.

Onnellisina vaieten, veteen kuvastelevaa ukkospilveä katsellen

kävelevät he kasteiselle peltotielle.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HARMAALAN
EMÄNTÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1
with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information
 about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who

notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt
that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg™ License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend

considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for

the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim
all liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH
1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK
OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL
NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT,
CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF
YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving
it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by
sending a written explanation to the person you received the work
from. If you received the work on a physical medium, you must
return the medium with your written explanation. The person or
entity that provided you with the defective work may elect to provide
a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work
electronically, the person or entity providing it to you may choose to
give you a second opportunity to receive the work electronically in
lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may
demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted
by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation,

the trademark owner, any agent or employee of the Foundation,
anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with
the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or
any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission

of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers.
It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and
donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a
secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help,
see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project

Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,

Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to

the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can
be freely distributed in machine-readable form accessible by the
widest array of equipment including outdated equipment. Many