Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Enjoyable Econometrics Philip Hans Franses

https://textbookfull.com/product/enjoyable-econometrics-
philip-hans-franses/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Econometrics Bruce E. Hansen

https://textbookfull.com/product/econometrics-bruce-e-hansen/

textboxfull.com

Econometrics 1st Edition K. Nirmal Ravi Kumar

https://textbookfull.com/product/econometrics-1st-edition-k-nirmal-
ravi-kumar/

textboxfull.com

Introductory Econometrics for Finance (R Guide) Wichmann

https://textbookfull.com/product/introductory-econometrics-for-
finance-r-guide-wichmann/

textboxfull.com

Introduction to Econometrics 3rd Edition James H. Stock

https://textbookfull.com/product/introduction-to-econometrics-3rd-
edition-james-h-stock/

textboxfull.com
MATLAB Econometrics Toolbox User s Guide The Mathworks

https://textbookfull.com/product/matlab-econometrics-toolbox-user-s-
guide-the-mathworks/

textboxfull.com

I Was Hitler s Pilot The Memoirs of Hans Baur Baur Hans

https://textbookfull.com/product/i-was-hitler-s-pilot-the-memoirs-of-
hans-baur-baur-hans/

textboxfull.com

Unobserved components and time series econometrics 1st

Edition Koopman

https://textbookfull.com/product/unobserved-components-and-time-
series-econometrics-1st-edition-koopman/

textboxfull.com

Using R for Introductory Econometrics 2nd Edition Florian

Heiss

https://textbookfull.com/product/using-r-for-introductory-
econometrics-2nd-edition-florian-heiss/

textboxfull.com

Principles of Econometrics: Theory and Applications 1st

Edition Mignon

https://textbookfull.com/product/principles-of-econometrics-theory-
and-applications-1st-edition-mignon/

textboxfull.com
Enjoyable Econometrics

Econometrics can at first appear a highly technical subject, but it can

also equip the practitioner with a useful skillset of smart ways to
formulate research questions and collect data. Enjoyable
Econometrics applies econometric methods to a variety of unusual
and engaging research questions, often beyond the realm of
economics, demonstrating the great potential of using such methods
to understand a wide range of phenomena. Unlike the typical textbook
approach, Enjoyable Econometrics follows in the footsteps of
Freakonomics by posing interesting questions first, before
introducing the methodology to find the answers. Therefore, rather
than equation-heavy sections based around complex methodologies,
the reader is presented with chapters on “Money” and “Fashion, Art,
and Music.” Franses writes in a way that will enthuse and motivate
the economics student embarking on the essential study of
econometrics. Indeed, the book shows that econometric methods
can be applied to almost anything.

philip hans franses is Professor of Applied Econometrics and

Professor of Marketing Research at the Erasmus University
Rotterdam. He is an elected fellow of the International Institute of
Forecasters, the Journal of Econometrics, and the Royal Netherlands
Academy of Arts and Sciences. He has published several books,
including A Concise Introduction to Econometrics (Cambridge
University Press, 2002), and more than 250 articles in international
journals.
Enjoyable Econometrics
philip hans franses
Erasmus University Rotterdam
University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre,
New Delhi – 110025, India
79 Anson Road, #06–04/06, Singapore 079906

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781107164611
DOI: 10.1017/9781316691137
© Philip Hans Franses 2018
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2018
Printed in the United Kingdom by Clays Ltd.
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Franses, Philip Hans, 1963– author.
Title: Enjoyable econometrics / Philip Hans Franses.
Description: 1 Edition. | New York : Cambridge University Press, 2018. | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018018449 | ISBN 9781107164611 (hardback)
Subjects: LCSH: Econometrics. | Econometrics – Popular works.
Classification: LCC HB139 .F7224 2018 | DDC 330.01/5195–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018018449
ISBN 978-1-107-16461-1 Hardback
ISBN 978-1-316-61647-5 Paperback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of
URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
To find your true path, you must be as free as possible to cast
adrift.
—Francis Bacon (painter)
 Contents

Preface page ix

1 Introduction 1

2 Correlation and Regression 15

3 Money 53

4 Financial Literacy and Numeracy 82

5 Postage Stamps and Banknotes 115

6 Fashion, Art, and Music 149

7 Academic Publications 180

8 Trends and Fads 217

9 The Takeaways 253

Notes 260
Index 280

vii
 Preface

The Wiki lemma of Econometrics (consulted February 28, 2017)

states:

Econometrics is the application of statistical methods to

economic data and is described as the branch of economics
that aims to give empirical content to economic relations.
More precisely, it is “the quantitative analysis of actual
economic phenomena based on the concurrent development
of theory and observation, related by appropriate methods of
inference.”

Anyone who has a look at the content of an introductory textbook

of econometrics will surely agree that statistical methods are
important for econometrics, because most of these textbooks are
full of mathematical notation. So, at first sight, econometrics is
considered a highly technical subject that demands substantial
skills from its practitioners. At the same time, however, it is not
true that econometric methods are designed only for the sake of
creating ever more complicated tools. No, the techniques are help-
ful in many situations: for example, when it comes to forecasting
economic variables like gross domestic product (GDP) growth,
inflation, and unemployment or when it comes to policy evalua-
tion where the merits of educational programs and tax reform
programs can be evaluated.
A closer look at the empirical applications of econometric
methods, not only in textbooks but also in scientific articles in
international journals, suggests that most applications address issues
in macroeconomics and finance. These areas are usually characterized

ix
x preface

by the availability of an abundance of data, as national statistical

institutes and financial institutions collect a wealth of information
on an annual to a daily basis.
A first reason for writing this book is to emphasize that
econometric methods can also be applied to all kinds of settings,
where typically the practitioner has to collect his or her own data
first. Such collection can be done by carefully combining existing
databases, but also by holding surveys or running experiments.
A nice by-product of having to collect one’s own data is that doing
so helps make a proper and educated choice among the wealth of
potential methods and techniques to be considered later on. This
book therefore contains a range of datasets so that anyone can play
around with them, also perhaps to try out alternative methods
than those that I chose to use. All data are available via www
.enjoyable-econometrics.com.
A second reason for writing this book concerns the very
motivation to engage in applying econometric methods. A casual
glance at many econometric studies seems to suggest that most
practitioners have a solid view on their research questions.
Indeed, someone who needs an econometric model to create out-
of-sample forecasts usually knows that he or she wants a tool
that provides somehow accurate forecasts. And those who
evaluate policy programs want to answer the question of whether
a program is successful. However, there are many more (and also
perhaps slightly unconventional) research questions that also
benefit from using econometric methods, and in this book
I will address quite a few of those. Indeed, as you may have seen
in the table of contents, the chapter titles do not feature
econometric concepts, but they do reference a range of research
questions.
The two reasons for writing this book come together in the
single overall goal: to attract newcomers to the field by showing
 preface xi

that econometrics also involves smart ways of formulating

research questions and smart ways of data collection. So, while
people may shy away from the mainstream applications of
econometrics, it is hoped that this book full of other research
questions and innovative datasets will provide a motivation to
embark on a primer course of econometrics.

history

It is in this building in Rotterdam, the Netherlands, at the Pieter

de Hooghweg where it all began. The world’s first academic program
on econometrics was launched in 1956. Initiated by Jan Tinbergen and
Henri Theil, the Econometric Institute was founded and the first
students embarked on an econometrics bachelor program, which
bore many similarities with the one today. The library looked differ-
ent in those days, by the way.
xii preface

Since 1956, the Econometric Institute at the Erasmus

University Rotterdam has educated thousands of students, and several
of those have pursued academic careers. I am very proud today that
I can be a part of this wonderful institute and that I can work with my
superbly qualified colleagues and ambitious and very smart students.
 preface xiii

thanks
A first word of thanks is to the editorial team of Cambridge University
Press. Phil Good has been very helpful in encouraging and in govern-
ing the publication process.
I am also thankful to the students who helped me with the data
collection; in particular, I would like to mention Wouter Knecht, Bert
de Bruijn, Stephanie Vermeer, Lotje Kruithof, Merel van Diepen,
Rogier Potter van Loon, Marjolein van Baardwijk, and Jeanine Kippers.
A special word of thanks goes to Eva Janssens for checking all
the computations and her help with the website and to Christiaan Heij
for his keen eye on the equations.
Since 2006, I have served as Dean of the Erasmus School of
Economics, a school with more than 6,000 bachelors and masters
students in economics and econometrics. Usually, when someone
becomes a dean, his or her research output will vaporize quickly, as
the administrative duties require much time. I was lucky though, in
the past years, to have a wonderful team to help me lead the school,
which made it possible for me to have some spare moments to work on
this book. I therefore conclude these words of thanks by expressing my
enormous gratitude to Harry Commandeur, Saskia Krijger,
Margaretha Buurman, Nine van Gent-van der Feltz, Bert de Groot,
Ben Schotpoort, Reino de Boer, Ivo Arnold, Casper de Vries, Shirley
May, Ylaise Herwig-Djojokarso, Ellen Baaij-van der Hoven, Ronald de
Groot, Charles Hermans, and of course Tineke Kurtz-Wierenga, who
has been my wonderful personal assistant for many years. Without all
of you, this book could never have been completed.
1 Introduction

Pleasure in the job puts perfection in the work.

—Aristotle

at a glance
This book deals with applications of econometric methods and tech-
niques to a variety of questions, often and on purpose outside the
realm of economics. Usually, econometric methods are considered
for questions in macroeconomics, labor economics, or finance,
among others. However, admittedly, when you are a novice to the
field, the examples and illustrations in econometric textbooks may
not be that entertaining, and hence the very fact that illustrations are
chosen as such may reduce your wish to master the methods your-
selves. Well, in plain English, several examples in textbooks do not
look very challenging.
At the same time, econometric textbooks also seem to have
some knowledge content that is difficult to grasp for a novice. These
books usually introduce a method and then they apply it, always with
great success, to a case at hand. Now, how did the authors know in
advance which method would work best for a certain question? And,
even more so, is it not the case that, first, there is a question and then
there is a method that could come in handy? And could it be that
someone first has tried a variety of methods and that then after some
time it is found that one method is more useful than another?
That brings me to the main idea of this book, and that is that
questions come first and econometric methods come next. As
a consequence and as you will see, the chapters in this book therefore
have a format opposite to the one that is commonly used. The main

1
2 introduction

text of each chapter discusses empirical questions, and each appendix

collects the relevant methods and techniques for these questions.
The questions collected in the chapters all have a topic in common.
Chapters therefore have titles like “Money” and “Fashion, Art, and
Music” instead of what you can commonly find like “Generalized
Least Squares” and “Autocorrelation.” Of course, this book will not
claim to be a general introduction to econometric methods and tech-
niques. The main claim is that this book hopes to arouse enthusiasm
for the application of those methods and techniques and in fact to
illuminate a little bit how econometric science proceeds. New meth-
ods have always been designed and developed just because someone
believed that a question or a type of data required a new method.
Textbooks usually turn it around, and there may be good reasons for
that. But, in this very introductory book, the ordering is first the
question and then the method.

more detail
This first chapter provides the motivation and a brief outline.
Econometric methods and techniques can often be applied in practice,
but they usually come in third place. First, there is a question. Then
there need to be data to be analyzed. Textbooks usually present an
overwhelming array of methods and techniques but rarely address
how to collect relevant data, let alone that the books provide creative
inspiration for the formulation of questions. This book seeks to pro-
vide some such inspiration by examining a range of questions, many of
which one perhaps would not have thought about in the first place,
and then to illustrate how relevant data can be acquired such that
basic econometric methods and techniques can be applied. It is not
difficult to make econometric methods more difficult. It is more
difficult to try to make matters easier.

Motivation
The title of this book may sound like an oxymoron. Wiktionary
(consulted March 11, 2016) gives for “enjoyable”:
 more detail 3

Enjoyable (comparative more enjoyable, superlative most

enjoyable)

1. Pleasant, capable of giving pleasure.

That was an enjoyable day; I had a lot of fun.

At the same time, the Wikipedia lemma of “Econometrics” (also

consulted March 11, 2016) reads as

Econometrics is the application of mathematics, statistical methods,

and computer science, to economic data and is described as the
branch of economics that aims to give empirical content to economic
relations. More precisely, it is “the quantitative analysis of actual
economic phenomena based on the concurrent development of
theory and observation, related by appropriate methods of inference.”

Well, I know that this summary describes matters well, but I can
readily appreciate that it does not arouse much warmth and enthu-
siasm. For many students, academics, and practitioners, it therefore
may seem that the two words in the book title are disconnected.
The “econo” part of the second word seems OK, but the “metrics”
part makes the combined term somewhat daunting. One could won-
der whether “economics,” which to many people already seems like
an applied mathematics discipline, can be made even more quantita-
tive by adding even more metrics.
One cause for the seeming disconnection may be a cursory look
into an introductory textbook on econometrics, where one may bump
into “text” like the following:

The final expression for b is

Xn
ðx  xÞðyi  yÞ
i¼1 i
b¼ Xn
ðx  xÞ2
i¼1 i

With a ¼ y  bx, you can now compute the residuals

ei = yi − a − bxi
4 introduction

with their variance

1 X n
s2 ¼ e2
n  2 i¼1 i

and
Eðs2 Þ ¼ σ2 :

Now, what could this possibly mean? And, notably, this kind of text
usually comes in one of the first chapters, while then there still are
hundreds of pages to come in a textbook. So, why do we need all this?
Another possible cause for the felt disconnection can be that
most textbooks on econometrics typically focus on economic relations
in the macroeconomic world or in finance. So, the focus often is on
gross domestic product, unemployment, and inflation or on the
New York Stock Exchange and the Nikkei index. In the present book,
where the intention is to give meaning to the title, this second potential
cause for believing enjoyable econometrics is an oxymoron is addressed
in a particular way. As you may have seen in the table of contents, some
of the questions that I will address are not the very standard ones.
Clearly, anyone who has a glance at the content of an introduc-
tory textbook of econometrics will surely agree that mathematics is
important for econometrics because most of these textbooks are full of
mathematical notation. In fact, also in the forthcoming Chapter 2,
some of such notation will be used too, although the intention is to
keep it to a minimum. So, at first sight, econometrics is considered
a highly technical subject, which demands substantial skills from those
who practice it in real-life situations. At the same time, it is not true
that econometric methods are only designed for the sake of creating
ever more complicated tools. No, in many situations the techniques are
really very helpful, for example, when it comes to forecasting economic
variables like, indeed, gross domestic product (GDP) growth, inflation,
and unemployment or when it comes to evaluate, for example, the
merits of educational programs or tax reform programs.
 more detail 5

Yet a closer look at the empirical applications of econometric

methods, not only in textbooks but also in scientific articles in inter-
national academic journals, also reveals that many applications appar-
ently address issues in macroeconomics and finance, with some
exceptions concerning labor economics or microeconomics. These
areas are usually characterized by the abundant availability of data,
as national statistical institutes and financial institutions collect
a wealth of information on a daily to an annual basis.
This suggested abundance of accessible data is not common in
all economic areas, and in many cases students and practitioners have
to collect their own data. And then rarely it is told in the textbooks
how one should collect such data. How do you start? Which data are
the proper ones? How many do you need?
Now, here is the key idea. The collection of data is preceded by
a question. Students may believe that the model comes first because
textbooks seem to only discuss the ins and outs of models, but in the
real world it does not work that way. In fact, in the real world it starts
with a question. It is important that people learn to formulate such
a question. Textbooks usually assume that there was a question from
the onset and then start with methods to find some apparently rele-
vant estimates. Examples of questions for macroeconomics and
finance could be “Is turmoil on American stock markets contagious
for European stock markets?” or “Do lower inflation levels spur eco-
nomic growth?,” but seldom are they formulated in this way.
When a question is well articulated, the next step is to collect
the relevant data, and then only at the end does an econometric
method or model come into play. Sometimes these data are available
in a clean and nice format (again in macro and finance), or they are
available in a messy and noisy format (discourses on social media, the
mentioning of the word “recession” in Google Trends), but quite often
they are not available at all. Or worse, there are data collected but for
another purpose or inappropriately, and then the subsequent analysis
could be impossible or difficult.
6 introduction

A typical response of students is that everything seems to work

well in those nice and shiny textbooks, but, and I quote one of my own
undergraduate students, when “I analyze my data, nothing seems to
work.” Another response is that the nice and simple regression model
(more on that in Chapter 2) never adequately fits the data; there always
seems to be a problem with the data. So, here is the challenge!
Combining technical mathematics with data that do not work
well and perhaps also questions that are less interesting to the novice
can make people to feel that econometrics can hardly be enjoyable.
This book intends to change this perspective by doing a couple
of things. First, Chapter 2 outlines the two main tools of econo-
metrics, that is, correlation and the regression model. We do need
these two tools, as almost everything proceeds from there. With
various illustrations, I will show that basic tools can already be quite
handy for interesting research questions, even such a basic tool as an
average value of various numbers. One such question is at what age
creative individuals make their best work. It seems that, on average,
novelists, composers, and painters make their best work around the
age of 40, but that is not so interesting, in particular because various
artists have already died by that age – think of Jimi Hendrix and Amy
Winehouse. So, perhaps a more interesting figure is not the absolute
age but the relative age, that is, at which fraction of their lives did
these creative individuals make their best work? There is a surprising
outcome to this question, and join me later on to have a look in
Chapter 2 at what it is. An illustration of correlation in that chapter
concerns the link between fouls and yellow cards in football. When all
fouls would be punished with a yellow card, then this correlation
would be equal to 1, right? Well, is that the case? We will see.
A third illustration in Chapter 2 concerns the regression model and
seeks to answer the question of whether men and women could
possibly run the marathon in less than two hours, sometime or ever
in the future. We will see that this might happen for men, but it most
likely will take a while, and we will have to wait for a few more
Olympics or championships.
 more detail 7

Chapter 2 concludes with a lucid discussion of what else is

in econometric textbooks by mainly using very simple notation.
Correlation and regression will always be useful, but the form of the
tools will change depending on the question and on the properties of
the data. In all further chapters, I will put some of those adapted
versions in the appendix so that you can get an impression of how
that works. If you decide to skip each appendix, it is perfectly fine, as
the main text can be read without the appendix. On the other hand,
the appendices do give you an indication how questions and data help
to shape econometric models and methods. The level of mathematics
is always at a high school level, as it basically involves the operators
“adding up,” “subtracting,” “multiplying,” “dividing,” and “raising
to the power.”
The key message of this book is, with emphasis, that it all starts
with asking a question. Thus, this book will be full of questions. As is
evident from the just-mentioned Chapter 2 questions, the questions
will not be the mainstream questions that one typically encounters in
econometric articles and books. Deliberately, questions will be con-
sidered that sometimes may seem awkward, and it is hoped that this
partly may help to introduce the joy into applying econometric meth-
ods. Indeed, who does not want to know if hemlines have any pre-
dictive value for the economic cycle? Well, Chapter 6 will show that
they do not, by the way, but it is good to know anyway. This book also
highlights the subsequent collection of relevant data. It is important
for anyone applying econometric methods to make, so to speak, dirty
hands. This means, for example, to collect data and then to find out
that there are all kinds of issues with the data (typos and missing data).
To have personal practical experience is very relevant because it helps
to learn how and when basic tools need further refinement.
When you look at textbooks, it seems that the ordering is
“method,” “data,” and “illustration.” That is, here we have a model,
and let us illustrate it on the following data. This sequence obviously
suggests that the model or method comes first. Of course, in reality,
8 introduction

the ordering is “question,” “data,” “model,” and “answer to the ques-

tion,” and this is what I follow here too.
A potential consequence of the first ordering of “method, data,
and illustration” is that students and practitioners may believe that
more complicated methods also require more sophisticated questions.
If the econometric method is highbrow, so should be the question,
right? Well, I can tell you that this is not necessarily the case. In fact,
usually when models get more complicated, it is because the data have
certain features. For example, sales data typically obey an S-shaped
pattern; that is, first the innovators take a try with the new product,
then an early majority, which makes the sales levels take off, and way
at the end there is a group of laggards who adopt the product when it
has almost disappeared from the stores. Such an S-shaped pattern does
suggest an upward trend in the data, and a trend that does not move on
forever and eventually dies out. We will see that econometric models
exist that allow for this feature and that these models are a little more
involved than the simple regression model. So, features of the data can
suggest new models and methods.

chapters 3 to 8
The six chapters after Chapter 2 all address topical questions, all
arranged in chapters with a specific theme. Chapter 3 deals with
money, quite literally in fact. In early 2002, something happened in
Germany that triggered some of my questions in this chapter. What
happened was the exchange of a banknote of 300 euros for payment at
a gas station, where the customer received 250 euros in notes of 100
and 50 in return. The euro had just been introduced, and people
apparently needed time to adjust to the new notes, and certainly that
one of 300 euros. Well, as you might have guessed, there is no such
thing as a 300-euro banknote! This smart but illegal construction,
however, triggered me. Why do we have 10, 20, and 50 on our bank-
notes and not 30 or 40? And how do we make payments anyway? What
is it that we do when we want to make a cash payment and look into
our wallets to make a choice among the available notes and coins?
 chapters 3 to 8 9

In Chapter 3, we will also ask ourselves whether we suffer from

money illusion, that is, does it matter if we have banknotes of 10 or of
10,000, for example? Next we move to the issue of how we pay with
cash. I will show that, even before data are collected, it helps to think
deeply about the choice process when you look into your wallet and
make a decision. You may of course always choose the largest bank-
note, if it is available, but after some transactions, you will always end
up with a wallet containing smaller notes and coins. And what do you
do when some notes are missing? That is, what happens if only notes
of, say, 10 and 50 are available and no notes of 20? And, rounding, does
that matter? Anyway, Chapter 3 has lots of very practical questions.
In a sense, Chapter 4 continues with money, but now about
money in the future, possibly with interest. In our daily lives, we
have to make decisions about current situations, like the choice
among coins in our current wallet, but in many other cases, we have
to make decisions that have consequences that persist for a long time
in the future. For example, we can choose to pay the full amount for
a new television set now, but we may also decide to postpone our
payments by resorting to a scheme of monthly payments during the
next few years. Therefore, we pay 480 USD now for a television set, or
we pay 25 USD per month for the next two years. Both options have
their benefits, but beware that the second option can mean that you
still have to pay for the old television when you may have already
purchased a new model. This example by the way does involve inter-
est rate payments. Usually, when payments are postponed, the one
who receives the money in the future wants to have some interest on
his or her money. Now, a notoriously difficult exercise concerns
computations with interest rates. This is because you need quite
some numerical skills to solve interest rate equations. Such skills
are usually summarized under the header of financial literacy and
numeracy, which gives the title of Chapter 4. With some simple
ways of data collection and with the use of two new econometric
models beyond those of Chapter 2, I will show how questions on
numeracy can be answered simply. Data collection is key here, and
10 introduction

the examples give you some idea how this works in practice. The two
new econometric tools are multiple regression and the logit model,
both of which are highlighted, as promised, in the appendix.
We stay close to money in the next chapter, as Chapter 5 deals
with banknotes and postage stamps, where now the focus is on their
potential use as collectibles. At times, people wonder what are the
best ways to invest money and to have some returns at a later stage,
perhaps to be used as savings for a rainy day. In economics, it is usually
assumed that people invest in companies buy holding stocks or coun-
tries by having bonds, but people can also invest in art or in rare
collector’s items. Stocks and bonds have various specific features,
and one of them is that their prices may suddenly go up, in a race to
the top, and after that show a price nadir of substantial size. These
patterns are usually called bubbles, and the most famous ones are the
Tulip Bubble in seventeenth-century Netherlands and the South Sea
Bubble in early eighteenth-century England. In Chapter 5, it is asked
whether postage stamp prices also face bubbles and what might cause
these bubbles. It turns out that scarcer stamps keep on having their
high investment value, whether there are bubbles or not. Now, how
can we estimate which stamps are more rare than others are? And how
does this work for banknotes? Some banknotes were issued only for
a short while, and perhaps these are scarce? As there may be a link
between inflation rates and the values on banknotes, would there be
any relation between these, that is, does inflation make the number of
zeroes to go up, or is it the other way around? Chapter 5 introduces, yes
again in the appendix, a multi-equation version of the simple regres-
sion model. This model is called a vector autoregression, and it is very
often used in practice because it is simple to apply. This model can
also prevent finding spurious relations across two or more variables.
The appendix to Chapter 5 shows how that works.
Chapter 6 addresses a range of quite different questions. The first
question deals with a well-known urban legend. It is said – or, better, it
is believed – that the current state of the economy is visible from the
length of a woman’s dress. When the economy is doing well, skirts get
 chapters 3 to 8 11

shorter (where somehow people have the roaring twenties and the
hippy sixties in mind), and when the economy is going down, dress
lengths increase. This phenomenon is called the hemline index, and it
regularly gets attention in popular media and also in professional
media. Well, one day I decided (together with a student) to collect the
data and to put the urban legend to an econometric test.
In Chapter 6, we also return to the peak years of creative artists.
There the focus is on whether people who peak later also get older.
That would make sense from an experience point of view, but is there
also some evidence for that?
Going back to the sixties and seventies of the twentieth century
brings up an interesting question about music. Being over 50, I notice
myself sometimes saying to students that “many things were better in
the past,” and then I usually refer to music. I mention Pink Floyd,
Queen, the Rolling Stones (never was very fond of the Beatles, by the
way), Led Zeppelin, and the like, and then they usually gaze at me
with this misty look like “What is he talking about?” Well, for a long
time, these rock bands dominated the charts, and to many these days,
these bands are still the main favorites. In the Netherlands, there is,
each year, a chart called the Top2000, and it features the 2000 most
favorite songs, as indicated by and voted for by the Dutch public.
Often this list is called a list for old men (where, for students, old
means over 40), as for many years now, those bands mentioned have
topped the lists. So, the question is, is older music better indeed?
Looking at many years of data in the Top2000 lists should somehow
provide an answer. In part, the analysis relies on an alternative econo-
metric model, which is a model that allows for S-shaped patterns,
a model that is introduced in the appendix.
In Chapter 7, the move is toward the academic process itself.
Scientists are expected to publish their work in academic journals,
usually in the format of a paper. Papers can range from 5 to 40 printed
pages in those academic journals, and there is a ranking of the quality
of these journals. A publication in a top journal can advance one’s
career, and such publications usually mark the start of a successful
12 introduction

career. Now, getting one’s work published is one thing, but to have
colleagues and the media pay attention to your work is quite another
thing. Among other numbers, one number that I will present in this
chapter is the fraction of my own articles that effectively were ignored
completely. I will not give away the fraction yet, but if I would have
known it in advance, I could have saved more than 1500 pages of
typing. Anyway, sometimes articles do receive attention, and it
would be interesting to know which features these successful articles
have. So, one question to be addressed is which types of econometrics-
based articles get the most attention? Is it new data? Is it a new
econometric method, or is it the research question itself? And does
it help to be more productive, as an academic? Does the writing of
more articles lead to more attention for those articles? And, as one part
of the publication process involves judgment and suggestions by
reviewers, do the implemented modifications based on their sugges-
tions lead to more citations? In the technical appendix, I will present
another model for S-shaped data.
To end this book, there will be chapter on trends and hypes.
In economics, when we think of trends, we consider trends in eco-
nomic prosperity, in populations, in prices, and in, for example, pro-
duction. Often, the trends go up, and the question typically is whether
these trends will go up forever and whether events can change recent
trends and make the trend wander away in another direction. In the
appendix to Chapter 8, I will address a few simple econometric models
for trends, and I will discuss how to choose between these models, if
one wishes to do so. Much academic research in econometrics in the
past few decades has addressed this seemingly simple issue because
it was found to not be simple. In the appendix, I will direct some
attention to the underlying reason why this is the case. And, because
common trends are such an important and Nobel Prize–worthy topic,
the appendix contains a concise discussion on those.
Otherwise, Chapter 8 will try to answer various other questions
about trends. Trends in the climate, for example, are a hotly disputed
topic. But is local or global warming equally distributed throughout
 to conclude 13

the year, or could it be that only winters are getting warmer? Anecdotal
evidence and personal memories about summers in the Netherlands do
not suggest that summers are getting warmer.
Another trend can be found in prescribing medication, in particular
for attention deficit hyperactivity disorder symptoms. Recent years have
seen a tremendous growth in the use of methylphenidate and atomox-
etine, in particular in young children. Are these trends going to persist?
The prices and salaries of top football players are on the rise too.
In 2016, Paul Pogba came to Manchester United for 105 million euros,
and one may wonder: Where will this end?
Finally, sometimes a trend turns out to be hype. By the late
1990s, there was much buzz about a phenomenon called “The New
Economy.” One feature of this was the declared and foreseen end of
unemployment. Well, with a recent worldwide crisis just recently
experienced and the rise of unemployment fresh in our memory, one
may wonder: Was it hype? Moreover, if it was, when will we stop
talking and writing about it?

to conclude
One motivation for writing this book is to emphasize that econo-
metric models and methods can also be applied to more unconven-
tional settings, which are typically settings where the practitioner has
to collect his or her own data first. Such collection can be done by
carefully combining existing databases but also by holding surveys or
running experiments. A nice by-product of having to collect one’s own
data is that this helps to make a proper and educated choice among the
wealth of potential methods and techniques to be considered.
Another motivation for writing this book concerns the recom-
mendation to engage in applying econometric methods. A casual
glance at many econometric studies seems to suggest that most
practitioners have a solid view of their research questions. Indeed,
someone who needs an econometric model to create out-of-sample
forecasts usually knows that he or she wants a tool that somehow
provides accurate forecasts. And those who evaluate policy programs
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
Lehot täynnä lehmäsiä,
Warsinkin on vuohisia.
Appi ainoa isäntä,
Anoppi ainoa emäntä,
Kytyjä on kyllältäsi,
Natosia on kosolta.

Hyvä ompi ollaksesi,

Kaunis koaputellaksesi,
Wain ei niinkuin ison koissa.
Toisin ovet ulvasevat,
Toisin naukuvat saranat.
Appi haukkuu ahkioksi,
Anoppi vesihavoksi,
Kyty kynnysportahaksi,
Nato naisten rynttäriksi.
Illat istut ikkunoissa,
Keski-illat kellarissa,
Puolipäivät porstuassa,
Wiikkokauet veräjän suussa,
Kuukauet kujan perässä.
Itkeä hyryttelet,
Kuuntelet kujan perässä.
Ammuuko anopin lehmät,
Navon lehmät naukaseeko,
Winkuutko isännän siat,
Hirnuuko kyvyn hevoset?
Katsahat isos kotihin,
Enemmän emosi luokse.
Sanot: tuolla näkyy kotini,
Kujan katto kuumottaapi.
 Isän ikkunat näkyvi,
Emon sauna lämpiääpi.
Woi poloinen päiviäni,
Ikäviin inehmon lapsi,
Oli ennen aikanahan
Siskoilla siliä sintsi,
Weikoilla vene punainen
Wain ei nyt tätä nykyä.

*****

Paitsi näitä häärunoja löytyy Itä-Karjalassa vielä toisenlaisia

runoja, joita kansa käyttää häissä ja hautajaisissa, n.s. itkuvirret.
Itkuvirret eivät seuraa mitään runomittaa. Niissä on vaan
huomattava alkusointu ja kerto. Itkuvirsien ominaisuuksiin kuuluu
myös deminutiivisten sananmuotojen runsas käyttäminen.

Itkuvirsien laulaminen on aina naisten tehtävä. Ne lauletaan, tai

paremmin sanellaan, itkunsekaisella äänellä. Keskellä runoa joutuu
itkijä viimein itse niin mielenliikutuksen valtaan, että hän todellakin
itkee nyyhkyttää. Henkeään vetämättä, sanelee hän pitkät matkat
runoaan, kunnes viimein hengästyneenä keskeyttää sanelemisen
voihkaavaan nyyhkytykseen. Sitten alkaa hän uudestaan siitä, mihin
lopetti, kunnes vaikeroiva nyyhkytys taas keskeyttää hänen
puhettaan. Ja niin jatkuu runoa, kunnes se on loppuun lausuttu.

Itkuvirsiä, lauletaan ainoastaan kreikanuskoisen väestön

keskuudessa. Niitä käytetään vielä tänä päivänä, vaikka tosin
harvoin, Sortavalan pitäjässä, vielä yleisemmin Salmin kihlakunnan
kreikanuskoisissa pitäjissä ja Aunuksessa. Kieli niissä on syvää Itä-
Karjalan murretta, niissäkin seuduin, esim. Sortavalassa, missä kansa
ei tätä murretta puhu. Itkuvirret ovat oudokseltaan vaikeita
ymmärtää. Täytyy olla hyvin perehtynyt Itä-Karjalan kielimurteeseen,
saadakseen niistä selvää. Itkuvirsien ymmärtämistä vaikeuttaa vielä
sekin seikka, että niissä käytetään niin paljon termejä eli nimityksiä,
joilla on aivan oma, rajoitettu merkityksensä. Niinpä merkitsee sana
"ilmoin" toisen sanan edellä "sulhaspuolta." Esimerkkinä
mainittakoon:

Äidin nimityksiä: Isän nimityksiä:

Waivan nägiäzein.
Sulattoman suviazein. Aigoin armozein.
Kallis kandajazein. Sulan "
Armas aigomazein. Päivien "
Nainje tshuudittajazein. Ehtoin "
" kuvoajazein. Kergein "
" savistoazein. Kallis "
" keritteäzein. Pestyn "
" päivin ottajazein.
" voaliazein.
" kandajazein.
" kylvetteäzein.
" verzoazein.
" maksoazein.

Morsiamen nimityksiä: Sulhaskansan nimityksiä:

Aigomani lapsi. Ilmoin aigomazed.

Kannettuni " " elätettyzed.
Wierevä " " kuvoamazed.
Wierähtänyd " " pestyzed.
Tshuuditettuzein. " kaunettuzed.
Elpynyt eväs. " hypitettyzed.
 " mezazed.
" idvomaized.
" savistettuzed.

Samalla kuin tässä kerrotaan hääitkuista, kerrottakoon myös

lyhyesti niistä Raja-Karjalan kansan tavoista, jotka itkuihin likeisesti
liittyvät. Salmin kihlakunnan salokylissä noita tapoja vielä yleisesti
noudatetaan. Rintakylissä ovat ne jo alkaneet joutua unhotuksiin.

Kun nuori mies on päättänyt lähteä tyttöä kosimaan, hankkii hän

ensin puhemiehen itselleen. Tämä lähtee edeltäpäin tytön kotiin
kysymään lupaa kosimiseen. Eräitä päiviä sen jälkeen saapuvat
kosija ja puhemies taloon, tavallisesti jonkun kolmannen miehen
seurassa. He tervehtivät talonväkeä seuraavilla sanoilla: "ennen
käimmö muikse vierahikse, nygöin sulhasiks." Tähän vastaa
talonväki: "anna Jumal niidy kuulla, elä hallavuozie." Tervehdykseen
kuuluivat entiseen aikaan vielä seuraavat runosäkeet:

Tuba teht' on miesten tulla,

Tallji on hevostu taluo,
Soppi laittu sormikkahil,
Kirstut kindahie pideä,
Waarnat vägi-vaattehil.

Kosija ja puhemies levittävät nyt kihlat tytön eteen, setelirahaa

y.m. Tyttö ottaa ne vastaan, mutta antaa ne kohta takaisin, ell'ei
suostu naimatarjoomukseen.

Toisinaan saattaa hän niitä pitää kauemminkin takanaan,

kerskatakseen niistä tuttaviensa seurassa.
 Sulhasen ja puhemiehen ollessa talossa, toimitetaan heille kestit.
Naiset laittavat piiraita, minkä ennättävät. Kun sanoma tästä saapuu
kylään, niin kokoontuu taloon paljon muutakin väkeä. Kylän "brihat"
[nuoret miehet], jotka ovat hellin mielin tyttöä ajatelleet, tulevat
usein hekin naimatarjoomuksiaan tekemään ja sulhaispidot saattavat
joskus kestää useampia päiviä. Tyttö ottaa kultakin heidän kihlansa
ja antaa ne taas takaisin, kunnes on valinnut mieleisensä miehen, tai
hyljännyt kaikki kosijat.

Jos tyttö on sulhaseen suostunut, määrätään päivä kihlajaisille eli

"lujuzille." Ne toimitetaan papin läsnäollessa ja niillä on sitova voima.
Kolme viikkoa lujusien jälkeen vietetään vihkiäiset. Sen jälkeen
vietetään morsiamen kodissa "läksijäisiä", kun aviomies tulee
nuorikkoaan hakemaan.

Kohta lujusien eli kihlajaisten perästä haetaan taloon itkuvirsien

taitaja vaimo morsianta "itkettämään."

Morsianta itketetään joka päivä sekä kotona että kylässä. Tätä

tehtäissä peittävät itkijävaimo ja morsian kasvonsa huivilla ja
huojuvat kaulakkain laattialla. Niissä juhlissa, jotka seuraavat
kihlajaisia, itketään monta kaunista itkua. Kun itkeminen tapahtuu
kylässä, on sillä sivutarkoituksena avun pyytäminen uuteen kotiin.
Köyhemmillä ei tietysti ole varoja pitää itkijäakkaa kotonaan. He
koettavat kuitenkin hankkia sellaisen läksiäisiin.

Hääitkut omat erittäin runollisia ja kauniita. Morsian muistelee

niissä lapsuutensa kotia, äidin armaan rakkautta. Äiti ottaa syvästi
liikutettuna viimeiset jäähyväiset lapseltaan. Edelleen puhutaan
niissä morsiamen velvollisuuksista uudessa kodissa.

Hääitku.
 Morsian itkee äidille, muistelee hänen hyvyyttään ja rakkauttaan:
[1]

Suuret kiitoksuot, maksoazein, maguttelemoa;

Suuret kiitoksuot, keritteäzein, kaikenloaduisilla armozilla.
Passibo, savistoazein, maguttelid savunalazed unuod.[2]
Nainje, kuvoazein, kurjasta kädyzillä kuonnuttelid,
Kandoazein, tjuudittoazein, kädyzillä toisilla katteliid.
Pesetteäzein, suuret kiitoksuot, lavostoazein, kandajazein, sinun
laubenveldazi.
Suuret kiitoksuot, keritteäzein;
Tuhannenkerdazed kiitoksuot, naine tjuudittoazein, kylläzien
unuozien maguttelemoa.
En onnakko liene, elätteäzein, ilmoin elätettyöziih mändyö,
sammunud siemen savunalazien magoaja.[4]
Pideä onnakko kurjazen, ilmoin kuvoamaziih mändyö, enzi
kukkosien laulua kuulla.
Kuin mie voin ruveta, utshiazein, unohtamaah siun hyväziedäs;
En vois elätteäzein siun hyväzissäs elävie erozie pideä.

[1] Tämän itkuvirren on sanellut vaimo Ogafja Leinonen

Sortavalan pitäjän Purovaaran kylästä v. 1888.

[2] Äiti nousi varhain aamulla vuoteeltaan ja pani pirtin

lämpiämään. Kun tytär heräsi, oli äiti jo toimittanut kaikki
aamuaskareet ja savu tuprusi savupirtin katonorsissa.

[3] Kun äiti viimein meni herättämään tytärtä, niin hän ei

kuitenkaan raskinnut sitä tehdä: toisella kädellä tosin nostatteli
(kuonnutteli) makaajaa, mutta toisella kädellä sovitti peitettä hänen
päälleen (katteli).
 [4] Ilmoin elätettyzed s.o. sulhaistalon väki.

Kirjakielelle käännettynä kuuluisi tämä itkuvirsi näin:

Suuret kiitokset, maksajakseni, lapsuuteni unesta;

Suuret kiitokset, kerittäjäiseni, kaikesta armostasi.
Kiitos, pesijäni, savunalaisista unista.
Nainen, turvaajani, minua kurjaa käsillä nostattelit;
Kantajaiseni, tuudittajani, toisilla käsillä kättelit.
Pesijäni, suuret kiitokset, lavostajani, kantajaiseni, sinun
laupeudestasi
Suuret kiitokset, kerittäjäiseni.
Tuhannenkertaiset kiitokset, nainen, tuudittajaiseni,
kaikenkylläsistä unista.
Elättäjäni, saanenkohan enää, sammunut siemen, sulhaseni
kotiin mentyäni, maata savunalaisia unia.
Saavuttuani sulhaseni kotiin, saanen, kurja, kukon ensi
kukuntaa kuunnella.
Kuinka voisinkaan, opettajaiseni, sinun hyvyyttäsi unhoittaa;
Elättäjäkseni, sinun hyvyytesi ei sinä ilmoisna ikänä voi
mielestäni unohtua.

Hääitku.

Morsian itkee äidistä erotessaan, kehoittaa äitiä tiedustelemaan

hänen elantoaan miehelässä. — Ogafja Leinonen 1888.

Kuin mie soan elämäh ilinoin elätettyzien eloksiih,

Kysele, kylvetteäzein, kylän kävijöill,
Savistoazein, savvan kandajill,
Tule, verzoazein, minuu vieduimah.
Jos tulet ilmoin kuvoamazien kujozien suuh,
Tule, pezetteäzein, tule pellon piäh;
Jott eigo kuulu ilmoin kuvoamaziss kumman iänyzie.
Tule, pezetteäzein, ilmoin pestyzien perttiziih;
Katsho ilmoin kannetuzien kaikkien piällä,
Ilmoin pestyzien perttikunnan piällä.
Tulet, tjuudittoazein, oldanneh ilmoin hypitettyzed
hyvillä mielin.
A Ulin oldanneh ilmoin vezazed vihazen loaduized,
Elä virka, verzoazein, vesselie paginoi.
Mie ilmoin elätettyziss kuin elän,
Jos tulov miulan ilmoin idvomaiziss suured igäväd,
Libo minun vieriäisty vihattanne,
Mänen udronje ulgoilmaziih;
Kylmänje kyyneldämäh,
Ja kuin minull, kylmäzell siemenell, kyyneled lähtöv,
Mie kuin tulen ilmoin pestyzien kera ykziih perttiziih,
En voi sanuo ilmoin savistettuzill, jotto minun silmäss
suurien abeihen täh vezi lähtöv;
Mie ilmoin voalimazie valehtelen:
Polttozell siemenell porotti pohjanje tuuli veen silmiss;
Siid ei ilmoin savistettuzed soaha sanoja,
Eigä ilmoin vezazed vihoija.

Kirjakielelle käännettynä se kuuluu näin:

Kun minä saan elämään sulhaiskansan eloksia,

Kysele minua, kylvettäjäiseni, kylän kävijoiltä,
Puhdistajani, sauvan kantajilta kerjäläisiltä;
Tule, äitiseni, minua tiedustelemaan.
Jos tulet sulhaistalon kujosien suuhun.
Tule, pesijäiseni, tule pellon päähän;
 Tule kuulemaan, eikö kuulu sulhaistalosta kumman ääniä.
Tule, pesijäiseni, sulhaistalon pirttiin.
Katso kaiken sulhaiskansan päälle.
Katso sulhaiskansan pirttisen päälle.
Tulet, tuudittajaiseni, oltanee sulhaiskansa hyvillä mielin.
Ja jos lienee sulhaiskansa vihamielinen,
Älä silloin, äitiseni, virka iloisia pakinoita.
Minä sulhaistalossa kun elän,
Jos käypi mieleni sulhaiskansan luona kovin ikäväksi,
Tai jos minua, vierivää kiveä, vihattanee,
Menen, huolenalainen, ulos pirtistä;
Ja kun kyyneleet vierivät minulta, kylmä siemen, silmistäni,
Ja kun taas tulen sulhaiskansan pirttiin,
En voi sanoa sulhaiskansalle, että olen suurta ikävääni itkenyt.
Minä sulhaiskansalle kielastan:
Pohjatuuli se porotti medet minun, onnettoman siemenen,
silmiini;
Silloin ei saa sulhaiskansa sanoja,
Eikä sulhaisväki vihan syytä.

Hääitku.

Äiti itkee, laittaessaan tytärtään miehelään. Sanoo hänelle

viimeiset jäähyväiset. — Korpiselästä 1891.

A voi aigomanji lapsi, jo tulov, tjuuditettuzein, lähtie

armahien tjuuditettuzien turviihe,
Jo annas kannettunji lapsi, jo on vihon viimezed ildazed!
A voi kui suured igäväd on armahall kandajazellazi!
Ja en ni kui voi nämie atkalie aigazie kuluttoa,
Kuin juohtuv mieleh ned aigazed, kuin jo linduzena liverdelid
 armahan kandajazi kaglaziss,
Kuin jo pyrähtelid, pyyhyt, linduzena armahan tjuudittajazi
turviss.
Sentäh en voi olla igävie ilmoittamatta nämiss aigasiss,
Knin on jo vihon viimezed kerdazed vierevän lapsein viihytellä
armasta kandajastazi.
Kai atkala nainje jo aukehtud olen jo nämiss suuriss igäviss
näminä igävinä ildazina.
A prosti, kandamani lapsi, jo kai kallehien syndyzien edyzissä!
A prosti, vierähtänyd lapsi, jo vihon viimezed kerdazed, hoz olen
katala nainje ja kaikki mielikarvazed kallehella siula soattad.
Ja prostikkua kai kallehed kannetud miun katalan kannettunji
katkerad kahinad.
Ja elgiä elbynyttä evästäin estelgiä endizillä ehtovaldaizilla
lähtiessä.
Ja elgiä viivytettyzelläni vihaised olgua.
Ja kuin miula on kurjalla naizella kuuhuonpäiväzed igäväzed!

Hautajaismenoissa kreikanuskoisessa Itä-Karjalassa on itkuvirsillä

tärkeä sija. Kerrottakoon tässä vähän laveammin noista menoista?

Joka kylällä on oma hautausmaansa eli "kuusikkonsa." Se sijaitsee

tavallisesti järven niemellä tai saaressa, joskus myös kylän peltojen
keskessä. "Kuuzik" nimensä on hautausmaa saanut siitä, että siinä
aina kasvaa sankka kuusimetsä. Sitä ei koskaan raivata. Mihin puu
kaatuu, siihen se jätetään. Salokylien "kuusikoissa" tapaakin
sentähden toisinaan oikein kasvikunnan jättiläisiä.

Nuo Itä-Karjalan "kuusikot" saattavat monasti olla vanhoja

pakanuuden aikuisia kalmistoja. Kristinuskon alkuaikoina tahtoi
papisto niin vähän kuin suinkin loukata kansan vanhoja tapoja. Kylän
vanha kalmistokin saattoi jäädä käytäntöön. Se vihittiin vaan uudella
tavalla, ruumiita ei enää haudattu aseineen, kalleuksineen, niinkuin
entiseen aikaan.

Kohta kun sairas on henkensä heittänyt, lähtee joku itkujen taitava

vaimo ulos tuvasta ja alkaa "itkeä." Ruumista pestessä itketään n.s.
"pezendvirzi." Ruumista ei viedä riiheen tai muuhun ulkosuojaan,
niinkuin muualla Suomessa on tavallista, vaan se asetetaan
"ohrazoin oale, suuren tshupun lautshal" [obraz l. obraza —
pyhimyksen kuva, suur tshuppa — peräpenkin notkumat, suuri
soppi], s.o. pirtin kunniasijalle. Sukulaiset ja talonväki valvovat pari
kolme yötä kuolleen ääressä ja naiset laulavat joka aamu
itkuvirsiään. Jos vainaja aikanaan oli "bohattu" [= rikas, mahtava]
mies, niin voipi suuri osa kylän rahvasta olla surutalossa valvomassa.

Sitten lähtevät haudankaivajat "kuuzikkoh" ja "ruuhen loadijat"

metsään hakemaan "ruuhen" eli ruumisarkun aineksia. Kun he sieltä
palaavat, niin taas itketään. "Ruuhta", "kalmalautaa" ja ristiä
tavallisesti veistetään ulkona, mutta ainakin "ruuhi" tuodaan
puolitekoisena tupaan, jossa se lopullisesti pannaan kokoon.
"Kalmalandu" asetetaan hautakummulle ja risti kiinnitetään siihen.
"Ruuhta" kokoonpantaissa, lauletaan seuraava itkuvirsi, "ruuhen
vainduvirzi":

[Professori Arvid Genetzin talteen ottama Aunuksen Wiel-järvestä.

Tätä itkua lauletaan samanlaisena kreikanuskoisissa Suomen-
Karjalassakin.]

Mid-bo oldanneh nygöi vaimeloizen vakkisrojuized?

Ihalal armoizellenj igäizii kodjizii azutah.
Loadiekkoa kuldaizil kädyisil kuldaizel armoizellenj
igäized kodjized.
 Pangoatto kallehel armoizellenj kalanluuhized kravattjized.
Pangoa pestyl armoizellenj ylen pehmiezed perinäized.
Pangoatto aig- arinoizellenj allilinduizien andulaized
peähyizien oale.
Katelkoa pesty' armoistanj pehmielöil katuhkaizil,
Anna pitkien matkaizien tulduo pezijy armoizenj ehki huogavuv.
Loadiekkoa kahted kroaznoi-ikkun-pielyöd kallehel armoizellenj,
Ann' ihalu armoizenj meidy igäviz aigaiziz ehki katshov niiz
ikkun-pielyizis.

Suomen kirjakieleen käännettynä tuntuisi tämä itkuvirsi näin:

Mikä outo työ nyt on ikävänalaisella? Ihanalle rakkaalleni ikuista

kotia rakennetaan. Laatikaa kultaisilla käsillä armaalleni ikuista kotia.
Pankaa kalliille armaalleni kalanluiset sängyt. Pankaa pestylle
armaalleni ylen pehmeät patjat. Pankaa hänelle, jokin aikanaan oli
armaani, allilinnun untuvia pään alle. Peittäkää pestyä armastani
pehmeillä peitteillä, jotta pitkän matkan päästä tultuaan pesijä
armaani edes levähtüä. Tehkää kahdet punaiset ikkunapielet kalliille
armaalleni, että ihana armaani ikäväpäivissään meitä edes katsoo
niistä ikkunapielistä.

[Ellei ruumisarkkuun tehdä noita punaisia ikkunapieliä, niin ei

vainaja haudastaan voi seurata elävien toimia. Sellainen on kansalla
luulo kreikanuskoisessa Raja-Karjalassa.]

Kun "ruuhi" eli ruumisarkku on saatu valmiiksi, pannaan siihen

pellavia ja vastoista riivityitä lehtiä ruumiin alustaksi. Tätä tehtäessä
uudet itkut. Ruumista pihalle vietäessä itketään. Kaiken matkaa
kotoa hautausmaalle istuvat sukulaiset ruumisarkun päällä,
kuljetettakoon sitä sitten joko venheellä tai hevosella. Tätä tapaa
käytetään luterinuskoisessakin Karjalassa, ainakin Sortavalassa, jossa
usein pyhäpäivinä nähdään ihmisiä viisin, kuusin istuvan kirkolle
kuljetettavan ruumisarkun kannella.

Lähelle hautausmaata kun tullaan, taas itketään. Ennenkuin arkku

lasketaan hautaan, avataan sen kansi, että sukulaiset vielä kerran
saavat katsella kuollutta. Ruumista hautaan laskettaissa itketään eri
virsi. Kun hauta on täytetty, asetetaan sen päälle n.s. "kalmalaudu",
eräs noin parin kyynärän mittainen lauta. "Kalmalaudan" toiseen
päähän pystytetään risti.

Ennenkuin vainajan omaiset lähtevät pois haudalta, laskevat he

"kalmalaudalle" rahoja "ruuhen loadijoil" ja "havvan kaivajil"
palkaksi. Näinä eivät ota noita rahoja vastaan, vaan jaetaan ne
"pakitshijoil", s.o. kerjäläisille. Samoin pannaan "pakitshijoil"
kalmalaudalle ruista tai ohria, suolaa ja leipää. Kun sitten on tultu
vainajan kotitaloon takaisin, tarttuu kaksi naista kaulakkain toisiinsa,
itkevät virren ja hakevat kuollutta joka paikasta. Siihen loppuvat
varsinaiset hautausmenot.

Kuusi viikkoa kuolinpäivästä vietetään muistojuhla vainajan

kunniaksi, n.s. "kuuznjedälized." Pappi ja kaikki sukulaiset kutsutaan
taloon. Lehmä teurastetaan, jos talo on varakas, ja ruokaa laitetaan.
Kun pappi saapuu taloon, menevät naiset itkulla häntä
vastaanottamaan. Pöytä on valmiiksi katettu. Pappi pitää rukoukset,
jonka jälkeen istutaan pöytään. Aterian loputtua lähtevät naiset,
itkuvirttä laulaen ulos "pokoiniekkoloi kamoamah", s.o. kutsumaan
suvun vainajia "mustajazih" eli muistojuhlaan. Pappi ja sukulaiset
ovat näet jo sitä ennen käyneet haudalla rukoilemassa.
Hautausmaalle on silloin muiden hevosien kera tuotu yksi hevonen
ilman ajajaa, valjastettuna tyhjän reen eteen, valkoinen hursti
siivitettynä reen yli. Tämän tarkoituksena on kuljettaa vainajien
henkiä sukutaloon. Näitä vainajia naiset nyt, itkuvirttään laulaen,
pyytävät kilpaan tulemaan.

Paitsi "kuuznjedälizii" vietetään kuolleiden muistoksi säännöllisesti

kahdesti vuodessa muistajaisia eli "kalmoilla käyntiä." Toinen näistä
juhlista on nimeltään "roatintshat." Sitä vietetään keväällä
pääsiäispäivästä toisen viikon tiistaina. Toinen juhlista on nimeltään
"muistinsuovattu" ja sitä vietetään syksyllä noin yhdeksän viikkoa
ennen joulua.

[Päivien nimet Raja-Karjalan kielimurteessa ovat aivan toisenlaiset

kuin muualla Suomessa käytetyt nimitykset. Ne kuuluvat
sunnuntaista alkaen nain: "pyhä", "enzimänje argi", "toinen argi",
"kolmas päivy", "nelljäs päivy", "piättinitshy" ja "suovattu".]

*****

Wanha, muodoltaan ja sisällykseltään kaunis lauluruno elää vielä

kansan suussa Itä-Karjalassa. Itkuvirret, joista nyt on puhuttu,
nehän juuri kuuluvat tähän runoryhmään. Ne tulkitsevat hetken
kaipausta ja surua, tulevaisuuden toivetta, puhuvat siitä mikä
laulajan omassa polvessa liikkuu.

Mutta kansa laulaa muitakin lyyrillisiä lauluja. Laulaja laulaa

itsestään, kertoo kuinka kovaonninen nuoruus sai laulun sanat hänen
suuhunsa. Hän laulaa vaan aikansa kuluksi. Lapsenpiika nilkuttaa
pienokaista laulullaan, pyytää Jumalan emoa lasta uneen
vaivuttamaan. Kovaosainen valittaa kohtaloaan, samalla kuin tämä
laulaminen hänen apeata mieltään viihdyttää.

Onko vanha, runollinen laulu katoama Itä-Karjalan kansasta?

Luultavasti, valitettavasti, sillä se käypi huomattavan
harvinaisemmaksi. Mutta vielä se ei ole sieltä hävinnyt. Wielä ei ole
hengetön: ja runotoin arkkiveisu voittanut alaa Raja-Karjalassa.
Wielä voipi kansanlaulujen ja sävelten kokooja siellä löytää paljon
sekä kaunista että uutta. Uusia säveliä ainakin. Lauluja saapi hän
milt'ei yksinomaan kreikanuskoiselta väestöltä, kauniita säveleitä
etupäässä luterinuskoiselta kansalta.

Panen tähän muutamia kansan suusta kirjoittamiani lyyrillisiä

lauluja, ei sen vuoksi, ett'eivät ne olisi ennen tunnettuja, vaan
tuodakseni esiin eräitä esimerkkejä. Kaksi näistä lauluista on
Sortavalasta, kolmas Korpiselästa.

Kehtolaulu.

Ogasja Leinonen, Läskelän kylästä Sortavalan pitäjää 1888.

Nuku nuku nurmilindu,

Nuku nurmella hyvällä,
Kuavu mualle kaunehelle;
Nurmen nukka, heinän kukka.
Tule uni uunin piäldä,
Käy unonji kätkyeese,
Pienen lapsen pieluksiihe,
Wagahisen vuattehiise.
Nukuta Jumala lasta,
Magavuta Muariainji.
Saisbo likkanje levätä,
Lapsen orja jouten olla.

Wäinämöisen laulu nuorimmalle nei'ollensa.

Korpiselästä 1890.

Sanoi vanha Wäinämöinji

Nuorimmalle nei'ollensa:
"Elä lapsi paljon laula,
Tytär tyhjiä sanele.
Aiga kultainen kuluvi,
Aiga armas rientelevi
Sinun lapsi lauluissasi,
Kurjan kukkumaisissasi."

"Igä kuitengin kuluvi,

Aiga armas rientelevi,
Hoz en laula polvenanji,
Hyreksi sinä ikänä,
Kujerra kuuna valgiana."

Laulajan runo.

Ontrei Wanninen. Sortavalasta 1889.

Ihmiset ajatteloot
Minun ilolla laulavani.
Wain en mie ilolla laula
Enkä mielellä hyvällä.
Laulan kurja kulkujani,
Raukka rannan juoksujani,
Waivaine vaelluksiini.
Jou'uin kurja kulkemahe,
Waivaine vaeltamahe
Ihmiset ajatteloopi
Humalassa huutavani,
 Wiinassa viheltäväni,
Jos vaan virren veärin laulan,
Sanat ristihin repäsen.

Elkäätte hyvät minua,

Elkäätte Jumalan luomat
Ou'oksi on ottakoho,
Tehkö soppehen sohinaa,
Silmän iskuu ikkunoihe.
En minä opissa ollut
Enkä kouluissa kolainnut,
Seissut en seppien pajoissa,
Sepän pihtiä piellyt.
Nurin katsoi nurkkamuori,
Weärin katsoi veartivaimo,
Ei oikein omat emännät,
Ei oikein omat eläjät,
Oven suussa ou'ot silmät,
Kierot keskilattialla,
Peräss' ol' perin vihaiset;
Peräpenkki tietäjiä,
Sivuseinä siivomiehii.

Kalevalarunojen maantieteestä on paljon väitelty. Missä olivat

Wäinölä, missä Pohjola ja muut runolaulujen toimintapaikat? On
arveltu Wienan seutuja, on ajateltu Laatokan rantamaita.

Tunnustaa täytyy, että Kalevalan lauluissa kuvattu luonto,

muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, täydellisesti vastaa
Laatokan puoleisen Karjalan luontoa. Wäinölän sankarit, niinkuin
Pohjolan väkikin asuvat meren läheisyydessä, jonka ulapoilla he
usein purjehtivat. Purjehtiminen on nähtävästi ammonaikuinen taito
Laatokan rantakansalle.

Wanhoissa runoissa puhutaan vaahterasta ja lehmuksesta. Nämä

puunlajit ovat Laatokan rantamailla tavallisia. Runoissa puhutaan
tosin usein tammestakin, mutta saattaahan se olla muistona
varemmiita ajoilta, jolloin kansamme asui etelämpänä. Kaikki muut
Kalevalarunoissa mainitut puunlajit ovat kotoisia Laatokan Karjalassa.
Eläimistä huomattakoon eritenkin hylje ja peura. Hylkeitä löytyy
paljon Laatokassa ja paljon niitä siellä pyydetään. Peuroja asuu
kesät, talvet Raja-Karjalan salomailla ja joka talvi vaeltaa niitä sieltä
Laatokan rantamaille.

Wanhoissa runoissa mainitaan paljon Laatokan puoleisen Karjalan

paikannimiä. Sellaisia ovat Alueenjärvi, jota on selitetty Laatokan
vanhaksi nimeksi, Nevanjoki, Imatra, Wuoksi y.m. Sellaisetkin nimet
kuin Sariola ja Untola löytyvät nekin todellisina paikanniminä.
Eräässä vanhassa venäläisessä verokirjassa v:lta 1500 luetellaan
kaikki Itä-Karjalan pogostain ja kyläin nimet. Kurkijoelta pohjoiseen
ovat pogostat eli kirkkopitäjät jaetut piireihin, joita verokirjoissa
sanotaan "perevaaroiksi." Sortavalan pogostassa ovat muun muassa
Sariolan ja Untolan perevaarat. Kurkijoen pogostassa on Saaren
perevaara ja Kaukovallan kylä.

Tuollainen nimien yhtäläisyys ei voi olla satunnainen.

Wuoksenpuoleisen
Laatokan seutuja voipi aivan hyvin ajatella runojen Wäinöläksi,
Sortavalan puoleisia seutuja Sariolaksi, Pohjolan väen maiksi.

Wanhoissa runoissa sanotaan Pohjolaa eli Sariolaa myöskin

Lapiksi. Tämä nimitys nähtävästi ei tarkoita samaa, mitä me
nykyjään käsitämme Lapin nimellä. "Lappi" sanalla tarkoittaa itä-
karjalainen vielä tänäkin päivänä pohjoista ilmansuuntaa eli
paremmin sanoen seutua, joka sijaitsee Pohjosessa, pitemmän
matkan päässä kotiseudusta. Sortavalainen sanoo esim. jo
Ilomantsin pitäjää "Lapiksi." Suistamolla olen kuullut tuota samaa
nimeä käytettävän Reboilan pogostasta Aunuksessa.

Laatokan rantamaat ynnä Laatokan ja Suomenlahden välinen

kannas ovat arvatenkin vanhimmat runomaat. Pukiessaan tarunsa
runon muotoon, sijoitti kansa tietysti noiden tarujen tapaukset ja
henkilöt sen luonnon keskuuteen, jossa se itse eleli. Myöhemmin
saapui runolaulu Wienan Karjalaan. Tuon eteläisemmän luonnon
kuvaukset ja eteläisimmät paikkain nimet säilyivät runoissa, mutta
niiden lisäksi tuli tietysti Pohjan perän luonnon kuvauksia ja sen
puolen paikannimiä, niinkuin mursu, "Tulilappi" ja muut, joista
sikäläisten laulajien miehissä kerrotaan.

Neljäs Luku.

Karjalan Aatelia.

"Kävi sotka poimimahan

Wäinämöisen kyyneleitä;
Jo oli muiksi muuttuneet
Helmiksi heristynehet.
Kuningasten kunnioiksi,
Waltojen iki-iloksi."

Kalevala XLI.
 Shemeikkalaisten sukuperä. Shemeikan Semana muuttaa
Ruodavuksen järven rannalle asumaan. Semanan Miihkali ja hänen
peuravirtensä. Miihkali tappaa kaksikymmentä "Ruotshin sissie"
Kalmalammin rannalla. Miihkalin Hilippa ja hänen poikansa.
Shemeikkalaisten suku haaraantuu. Joakoi ja Iivana veljekset.
Jaakoin Jehti ja hänen urostyönsa. Jehkin Iivana manaa karhua
pakenemaan. Jehkin Iivanan virsi maailman luomisesta. Hilipan
Iivana kuolee 109 vuoden vanhana. Hänen pojanpoikansa Waslei ja
Mysysvaaran Petri. Petri ukon ulkoryhti. Hänen peuranhiihtonsa
Poastarven salolla. Mysysvaaran Petri virsikkään Salmin kihlakunnan
paras runonlaulaja. Shemeikkalaiset Karjalan aatelia. Mysysvaaran
Petrin ja Jehkin Iivanan virsiä ja loitsuja.

Siinä kulmauksessa, missä Suistamon, Suojärven ja Korpiselän

pitäjät sattuvat yhteen, oli salon keskellä Ruodavuksen järvi. Seutu
ei liene entisestään paljon muuttunut, sillä vielä tänäkin päivänä on
se synkkää korpimaata, johon viljelys tuskin nimeksi on leimansa
painanut. Kontio samoilee vielä nytkin Ruodavuksen salon rikeissä
kuusikoissa ja peuroja asuu kesät talvet sen laajoilla sammalsoilla.

Tähän autioon seutuun asettui kolmatta sataa vuotta sitten

Semana niminen mies, Shemeikkojen kuuluisan laulajasuvun
kantaisä. Wanha tarina kertoo Shemeikan Semanan olleen kotoisin
Lubasalmen kylästä Neboilan poqostaa Wenäjän-Karjalassa.

Semana rakensi itselleen mökin kalarikkaan Nuodavuksen rannalle,

kalasteli järvessä ja metsästi salolla. Ja tämä toimi hankki hänelle ja
hänen perheelleen puuttumattoman ravinnon.

Semanan poika oli Miihkali. Häntä mainitaan kuuluisaksi loitsijaksi

ja suureksi metsämieheksi. Monen salon kuuluvilla ei löytynyt hänen
vertaistaan peuranhiihtäjää. Ja kun ei sattunut peurakarjaa oman
salon seutuvilla, niin maanitteli hän mahtavilla loitsuilla salon haara-
sarvia luokseen aina "Tulilapin" [Lappi, jossa revontulet palavat
(Kuolan niemimaa)] tuimilta tuntureilta asti.

Ja näin mainitaan Miihkalin loitsineen peuroja Tuli-lapista: [Tämän

runon lauloi v. 1893 Miihkalin pojanpojan pojanpoika, Mysysvaaran
Petri (Shemeikka), kotoisin Korpiselästä, sanoen sitä Miihkalin
"pedravirreksi".]

Metshän onni, metshän Osmo,

Muan sulho, mannun sulho
Pane juoni juoksemahe
Näillä mailla, manterilla,
Näillä miehen metshimailla,
Näillä harhoilla saloilla.
Teäl on muat mieluhat,
Teäl on veet vuolahat,
Teäl on ilmat ihalat.

Nylgysä akka Tabivon

Elä pie, elä pitele,
Lase vilja valloillah;
Wirbusa poiga Tabivon
Elä pie, elä pitele,
Lase vilja valloillah.
Salon poiga rautasauva,
Sinuu on pandu paimenekse;
Öin etshi, päivin anna.
Minun on pyyntipäivinäni,
Sinun on antoaigoinasi.
Hot ei olle tännembänä,
 Niin sie tuo on tuonnembana
Kau'on saaressa saetengi
Lapin haaran hartiassa,
Kuhanvuoren kulman alta.
Liikuta mägi lihanen.
Miestä vasten pyytäväistä,
Yheksissä pyytäjissä,
Kaheksissa katshojissa,
Ylipyytämättömissä,
Poikki Pohjolan joessa,
Sivutsh' on Imandron järven;
Suita suitsilla ylennä,
Päitä päitsillä kohota;
Ota vitsha viittä syltä
Koivu korven notkelmassa.

Kerran tuli kaksikymmentä "Ruotshin sissie" Miihkalin taloa

hävittämään. Ne viholliset tappoi Miihkali aivan yksin keihäällään.
Mahtavat loitsut olivat hänellä apuna. Paikkaa, missä tämä tapahtui,
sanotaan vielä Kalmalammeksi ja taistelun mainitaan olleen "ennen
Pedri kuningahan aigoja."

Sellainen on shemeikkalaisten kesken taru virsikkäästä Semanan

Miihkalista.

Miihkalin poika oli Hilippa; hänkin hyvä laulaja ja loitsija. Hilipalla

oli viisi poikaa: Joakoi, Iivana, Tiitta, Lari ja Niksor; kaikki suuria
metsä-miehiä ja loitsijoita. Entenkin Joakoi ja Iivana olivat maan
kuuluja laulajia. Kumpikin elivät he harvinaisen vanhoiksi. Joakoi
kuoli 91 vuoden ijässä, mutta Iivana eli 109 vuoden vanhaksi ja kuoli
vasta noin v. 1848 vaiheilla.
 Jaakoista ja Iivanasta on Shemeikan suku jakaantunut kahteen
haaraan. Kantatalon ympäri alkoi vähitellen syntyä uutistaloja, niin
että seudussa viimein oli neljä taloa; kaikki saman suvun asumia. Ja
entistä sakeammin savusivat nyt shemeikkalaisten kasket
Ruodavuksen salomailla. Tätä asutusryhmää ruvettiin nimittämään
Shemeikan kyläksi. Nyt ei ole noista neljästä talosta jälellä kuin kaksi
vaan, ja shemeikkalaisia asuu Suistamolla, Korpiselässä ja
Suojärvellä.

Joakoin poika oli Jehki. Häntä mainitaan koko seudun suurimpana

ja väkevimpänä miehenä. Talvet umpeen hiihteli hän peuroja ja
sanotaan hänen niitä tappaneen monta sataa. Kerran kävi karhu
salolla Jehkiin käsiksi. Sen karhun tappoi hän ihan yksin keihäällään.
Tätä keihästä ovat Muuannon shemeikkallaiset kauan aikaa
säilyttäneet kallisarvoisena muistona. Kun Jehki kuoli 60 vuoden
ikäisenä, oli hän kaatanut 18 karhua.

Jehkin pojat Iivana, Mikolai ja Mihaila elävät vielä Suistamon

pitäjän Muuannon kylässä. Muuannon kylä on suuren salon keskellä
ja siellä on veljeksillä avarat korvet hiihdeltävinä. He ovatkin kaikki
metsämiehiä. Iivana, eli "Jehkin Iivana", joksi häntä kotipuolella
sanotaan, on ollut 16 karhun tapossa. Erään kymmenisen peuroja on
hän myös ampunut. Iivana on huono huhtamies, sillä hän on
nuorena jalkansa loukannut. Mutta annappas miehen asettua karhun
pesän eteen, niin kyllä paikkansa pitää ja vakavana seisoo kuin
korpikuusi. Ei silmiä rävähytä, vaikka mikä tulkoon. — Mikolai
Iivanan veli oli nuorempana hyvä peuranhiihtäjä. Tappoi haarasarvia
useampia kymmeniä. On ollut 14 karhun tapossa. Mihailaa, kolmatta
veljeksistä, mainitaan vaan kahden kontion tapossa.
 Jehkin Iivana on ainoa veljeksistä, jossa esi-isäin runomahti on
säilynyt. Soittaa myöskin kannelta ja tekee itse kanteleensa. —
Kerran pelastui Iivana loitsutaidollaan karhun kynsistä. Oli erään
toverin kera karhun pesällä. Kumpikin ampuu, vaan ei osaa hengen
paikalle. Karhu siitä ärtyy, nousee kahden jalan Iivanan eteen.
Miehellä ei asetta muuta kuin tyhjä pyssy kädessä. Sai toki
sanoneheksi: "puhas metshä, elä peälle tule", ja kääntyi kuin
kääntyikin karhu miehestä ääreen ja lähti saloa kaalamaan. Näin
kertoo Iivana itse tästä merkillisestä tapauksesta.

Jehkin Iivanan runomahti ei loitsuihin rajoitu. Hän laulaa vanhoja,

esi-isiltä perättyjä virsiä muinais-ajan sankareista: Wäinämöisen ja
Jougamoisen laulutaistelusta, lappalaisesta, joka ampui
Wäinämöisen, niin että tämä suistui mereen. Wuosikausia virui
Wäinämöinen meressä, kunnes

Tuo kasvoi Simandron soari,

Wanhan Wäinön polven piähän.
Sotka lind' on suora lindu,
Lendelööbi, liitelööbi,
Etshivi pesän tilaista.
Jo löydi pesän tilaisen
Tuohonpa Simandron soareen.
Wanhan Wainön polven piähän;
Walopa vaskisen pesäsen,
Muni kultaisen munasen
Wanhan Wainön polven piähän.

Liikutti viimein Wäinämöinen polveaan, järkähytti jäsentään. Särkyi

sotkan vaskinen pesä paloiksi, muna kultainen meni muruiksi. Ja
tästä ihmeellisestä munasta syntyi sitten taivas ja alinen maaemä,
päivä, kuu, tähdet ja pilvet taivosella.

[Sekä Jehkin Iivana että Mysysvaaran Petri laulavat tämän

runosarjan mainitussa järjestyksessä. Pieniltä eroituksilla vaan, josta
enemmän tuonnempana.

Jehkin Iivana laulaa virtensä seuraavalla nuotilla:

Tuo kas-voi Si—mand-ron soa-ri, Wan-han Wäi-nön

pol-ven piä-hän.

Sot—ka lind' on suo—ra lin-du Len—te-löö-bi

lii—te-löö—bi, j.n.e.]

Jehkin Iivana osaa monta kaunista satua ja mielellään hän niitä

tuttavassa seurassa kertoilee.

Muistuu mieleeni eräs minne kesän yö, jolloin yhdessä teimme

matkaa Suistaman Muuannosta Korpiselän Tolmajärvelle. Suurimman
osan matkaa sousimme Kiltsha nimistä jokea pitkin, autiota
salotaivalta. Soutaessamme ja venettämme sauvoessa lauloi Iivana
runojaan, kertoili satujaan; kertoi sadun viisaasta Iljasta ja
merenneitisestä, joka oli niin kaunis, että päiväkin taivasta
kiertäessään pysähtyi häntä katsomaan, jätti maat ja mantereet
valaisematta.

Satu oli itsessään erittäin kaunis, mutta sen vaikutusta lisäsi vielä
sopiva kehystä ympärillämme. Kaikki oli niin tyyntä ja hiljaista.
Kesäyön hämärässä näyttivät puut ja muut esineet niin utuisen
epämääräisiltä. Silmä ei kohdannut missään jyrkkiä piirteitä, joihin se
olisi voinut kiintyä. Ja tuo samainen epämääräisyys, se kuvastui
mainiosti Iivanan saduissa ja runoissa. — Pohjolan luonnostahan
meidän vanha kansanrunoutemme on saanutkin rikkaimmat
aiheensa. Persoonoittuja luonnon voimiahan ovat enimmäkseen
esivanhempiemme jumaluus taruston haltijat ja sankarit.

Toinen shemeikkalaisten sukuhaara polveutuu Hilipan Iivanasta,

joka kuoli 1848 seutuvilla 109 vuoden vanhana. Hänellä oli kaksi
poikaa: Iivana ja Petri. Iivin Iivanan pojista elää vielä kaksi: Petri ja
Waslei. Kolmas, Mikki, on kuollut. Häntä mainitsee vanha kansa
hyvänä kanteleensoittajana.

Iivin Waslei elää vielä Shemeikan Kontrossa. On ikänsä ollut

naimatonna. Nyt on hän vanha ukko, mutta nuoruudessaan oli hän
uljas metsän kävijä. Hänen mainitaan tappaneen enemmän peuroja
kuin kukaan muu nyt elävistä hiihtäjistä. On myös ollut lähes 30
karhun tapossa.

Waslein veli, Petri, asuu Kokkarin kylän Mysysvaaran uutistalossa

Korpiselän pitäjää. Häntä sanotaan tavallisesti Mysysvaaran Petriksi.
Hän on noin 75 vuoden vanha. Ei oikein itsekään tiedä ikäänsä, kuin
noin suunnilleen vaan. Ja kukapa niitä nyt sellaisia niin ihan
vuodelleen jaksaisi muistaakaan. Mysysvaaran Petri on kerrassaan
vanhan Wäinämöisen kuva. Roteva ja ryhdikäs, harvapuheinen.
Kasvopiirteet voimakkaat ja samalla säännölliset. Parta pitkä ja
valkea.

Kotipuolellaan pidetään Petri ukkoa hyvin suuressa arvossa.

Wanhat ja nuoret häntä kunnioittavat. Mysysvaaran Petri onkin
runorikkaan Itä Karjalan perikuva. Hänen persoonassaan löytyy
yhdistettynä kaikki, mikä näille seuduille on vanhaa ja omituista. On
hyvä runolaulaja ja loitsujen lukija, soittaa kannelta, oli
nuoruudestaan maan kuulu peuranhiihtäjä ja karhuntappaja.
 Petrin suurin urostyö oli se, kun hän yhtenä talvena tappoi 50
peuraa Poastarven ja Shemeikan salolla. Siitä on jo viisikymmentä
vuotta kulunut.

Talvi oli ollut tavattoman luminen ja Petri, suuri ja raskas mies,

varusti siltä varalta oikein erityiset sukset itselleen, pitkät ja leveät.
Eivät olleet suuren suuret, ei pienen pienet, nuo Petrin sukset.
Painoivathan leiviskän vaan. Miestä myöten se oli pyssykin, raskas
piilukko. Eväskontti päälle päätteeksi miehellä selässä.

Ja niin hiihteli Shemeikan Petri sinä suurena lumitalvena peuroja

Poastarven salolla.

Kysyin kerran Petri ukolta, montako peuraa hän eläissään on

ampunut. "Mäne heidy tiedämäh, min verd olloo. Olis niidy erähän
riihen tävveldä", kuului lyhyt vastaus. Ja mitäpä noita tuollaisia
utelemaankaan. Tietäähän sen jokainen metsämies Korpiselässä
Mysysvaaran Petrin saaliit. Tietää Korpiselässä ja tunnetaan ne
Suistamolla ja Luojärvelläkin. Ja kertoo se kansa niistä siellä vielä
tulevankin sukupolven aikana.

Eikä ne saaliit peuroihin päätykään. On sitä eräs mesikämmenkin

virunut verisenä hänen edessään talvisella hangella. Ompahan
parikymmentakin.

Kerran otti kovalle Kollahan salolla Suojärvellä. Jo on kontio ihan

suksen nenillä, eikä ota tulta hyvä piilukko pyssy. Silloin pelasti koira
metsämiehen. Ärhenteli niin kiukkuisesti karhun kintereillä, että mies
pääsi punaltumaan suksillaan suon laitaan tiheimmästä
närerikeiköstä.
 Mysysvaaran Petri on paras nyt elävistä runolaulajista Salmin
virsikkäässä kihlakunnassa. Hän laulaa virsiä Wäinämöisen ja
Jougamoisen laulutaistelusta, Jougamoisen kostosta ja maailman
luomisesta y.m.

Lemminkäisen retkestä Pohjolan häihin laulaa Mysysvaaran Petri

pitkän virren. Wahinko vaan, että se virsi kesken katkeaa. Taitaa jo
vanhuus vaivata runolaulajaa, muisti pettää. Tässä mainittakoon
vaan virren alku säkeet:

Savu saarella palavi,

Tuli niemen tutkamella,
Niemen kylgyöt kytevi.

Sanoisin sodisavukse;
Pien olis sodisavukse;
Sanoisin paimosiin tulekse;
Suur' olis paimosiin tulekse.

Osmotar olutta keitteä

Kallervoinen kalloo vettä
Yheksäs ozran jyvässä,
Kaheksas kagran jyvässä.
Työndeä vieshtit viisienne,
Kutshut kuusille jaqelov;
Kutshuv rujat, kutshuv rammat,
Kutihuv on perisogiat.
Yht'ei kutshu Lemmingäistä.

Mysysvaaran Petri pukee toisinaan runon muotoon

omat, tilapäisetkin ajatuksensa. Wiime kesänä,
kun olin ukkoa koko päivän laulattanut, alkoi
 vanhusta jo väsyttää se virsien laulaminen.
Sen hän ilmoitti seuraavilla runo säkeiltä:

Ukko uubui, vanha vaibui,

Kuoli konttiloin tegijä.

Shemeikkalaiset ovat Karjalan henkistä aatelia. Polvesta polveen

on esi isien runomahti kulkenut perintönä heidän suvussaan.
Salomaillaan, savupirttiensä nokisien orsien alla ovat he tietämättään
pitäneet ihanteellisuuden lippua korkealla. Ja nyt, kun tuo
ihanteellisuus vanhassa naiivisessa ja runollisessa muodossaan alkaa
hävitä kansasta, ovat ne sen viimeisiä edustajia.

Shemeikkalaiset ovat Karjalan aseaateliakin. Rohkeina

metsästäjinä ovat he taistelleet viljelyksen taistelua salon petoja
vastaan. Unhoituksiin on jäänyt moni heidän uljas paininlyöntinsä
metsänkuninkaan kera. Ei ole kirjaan kuvattu, ei mailla mainittu.
"Kuuset oldih kuulemassa, kuudamoinje katshomassa." Ja vehreän
nurmen alla, kotikorven laidassa lepäävät virsikkäät hiihtomiehet
viimmeistä untaan. Ja Tapio alkaa jo siirtyä likeimmille salomaille,
kun ei ole enää nuorisossa nousevassa, kansassa kasvamassa syvien
syntysanojen tietäjää, joka osaisi häntä pidätellä.

Shemeikkalaisten suku.

Semana.
Miihkali
Filippa.
Joakoi. Tiitta. Lari. Niksor. Iivana.
Jehki. Iivana. Petri.
Iivana. Mikolai. Mihaila. Mikki. Teroi.
 Waslei.
Mysysvaaran Petri.

Mysysvaaran Petrin runoja. [Saatu talteen 1893.]

Wäinämöisen ja Jougamoisen laulutaistelu.

"Hoi on vanha Wäinämöinji,

Toin' on nuori Jougamoinji
Läkkä on ajelemaha!
Ajelemma, kiitelemmä
Meren selvälla selällä,
Lagialla lainehella."

Puuttui vemmel vembelehe,

Rahes puuttui rahkehese,
Aisa aisahan takeltui.

Wirkki vanha Wäinämöinji:

"Hoi on nuori Jougamoinji,
Kumman tästä välttyö tulov?"

Mittelemme miekkojamme,
Koittelem' on korttiamme;
Kumman miekka on pitembi,
Kumman kortti korgiambi.

Tuli vanhan Mäinämöisen,

Tuli miekka on pitembi,
Tuli kortti korgiambi.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com