Moni epäilee Turun raitiotiehankkeen järkevyyttä. Ei kannattaisi, sillä toistasataa uutta eurooppalaista raitiotiejärjestelmää Turun kokoisissa tai pienemmissä kaupungeissa ovat osoittautuneet menestyksiksi niin talouden, kaupungin uudistamisen kuin joukkoliikenteen matkustajamäärien kannalta.
Euroopassa Turku on viimeisiä kaupunkeja, joissa joukkoliikenteen tärkeimmät runkolinjat eivät perustu raiteisiin. Esitetyn linjauksen varrella kävelyetäisyydellä on kaksinkertaisesti asukkaita ja työpaikkoja mitä taloudellisesti toimiva raitiotielinja edellyttää. Kriteerit täyttyvät kuten Tampereella. Reitin varrelle rakennetaan Kupittaa-Itäharjulle asunnot 16 000 asukkaalle ja toimitilat 10 000 työpaikalle. Sataman lähellä on runsaasti rakentamiskelpoista aluetta.
Suuremmalle kapasiteetille on tarvetta ja suurten matkustajamäärien kuljettaminen raitiotieliikenteenä on taloudellisempaa ja toimivampaa kuin bussilla. Turussa on selvitetty superbusseja ja muita vaihtoehtoja, mutta kaikki ne on hylätty. BusTram-järjestelmiä on lopetettu Eindhovenissa, Douaissa, Nancyssa ja Caenissa.
Turun raitiotieradan kustannusarvio arkeologisine kaivauksineen on 344 miljoonaa euroa, joka järjestelmähintana/km on kalliimpi kuin Tampereen ja Raidejokerin toteutuneet kustannukset. Näissä tavoitekustannukset alitettiin allianssimallin kannustinjärjestelmän ansiosta, jossa rakentajat saivat bonuksensa budjetin alittamisesta.
Raitioteitä kuten superbussilinjoja rakennetaan pohjavahvistetulle betonialustalle, joten maaperä ei ole erityinen ongelma.
Tampereen raitiotieinvestoinnille asetettiin tavoitteet maankäyttötuloille ja sopimuksille vuoteen 2030 ja 2040 mennessä. Vuoden 2030 tavoite saavutettiin kaksi vuotta sitten ja 2040 tavoite vuonna 2024.
Tampereen ja Turunkin raitiotieinvestointi tulee olemaan huomattavasti kannattavampi kuin etukäteen on laskettu, sillä Turun hyötylaskelmat on tehty samoilla alimitoitetuilla kriteereillä kuin Tampereellakin. Tampereella raitiotien ansiosta toteutuneet maankäyttötulot (pääoma-arvona 327 miljoonaa euroa) ovat jo ylittäneet raitiotien rakennuskustannukset ja tulevat maankäyttötulot vuoteen 2040 saakka ovat noin 690 miljoonaa euroa nykyarvona.
Raitiotie mahdollistaa kolmanneksen enemmän rakentamista verrattuna bussiliikenteeseen, varmistaa ja aikaistaa rakennushankkeita.
Raitiotien infrakustannukset katetaan suuremmilla tonttimyynti- ja vuokratuloilla ja sopimuskorvauksilla kerrosneliömetreistä, rakennusaikaisilla verotuotoilla ja uusien työssäkäyvien asukkaiden ja yritysten maksamilla veroilla.
Asuntoja halutaan raitiotien varrelta, joka nostaa kiinteistötuottoja.
Turun joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat vaatimattomia verrattaessa niitä mihin tahansa vastaavan kokoisten tai pienempien eurooppalaisten raitiotiekaupunkien matkustajamääriin. Turussa matkoja tehtiin 22 miljoonaa eli vain 108 matkaa asukasta kohden vuodessa (2024).
Asukasluvultaan pienien Besançonin, Toursin ja Dijonin suhteelliset matkustajamäärät ovat raitiotien ansiosta kaksinkertaiset verrattuna Turkuun. Innsbruckissa, Bernissä ja Linzissä tehdään yli 500 joukkoliikennematkaa asukasta kohden vuodessa, niissä asukasluku ja -tiheys on vertailukelpoinen rakennettuun Turkuun nähden.
Tampereella ja Bergenissä tehtiin aikanaan suhteellisesti saman verran matkoja kuin Turussa. Nyt Tampereella tehdään ratikkamatkoja 16,6 miljoonaa ja joukkoliikennematkoja yhteensä asukasta kohden 65 prosenttia enemmän ja Bergenissä yli kaksinkertaisesti Turkua enemmän.
Tampereella kasvu jatkuu voimakkaana uuden avatun linjan myötä.
Raitioteiden ansiosta tehdyt matkat ovat kasvaneet määrällisesti huomattavasti ja taloudellisesti. Kaikkialla. Tampereella tämä on ymmärretty ja uusin raitiotien laajennuspäätös tehtiin valtuustossa yksimielisesti.
Jorma Jäntti
(vihr.)
Turku
