Lukijoilta

Eikö heikoimmista pidetäkään huolta?

Vammaisten ihmisten tuen tarve ei katoa sillä, että se kirjataan ulos laista. Se siirtyy perheiden harteille, hoivaväsymyksen varaan, näkymättömiin, sanoo mielipidekirjoittaja.

Turun Sanomat

28.3.2025 19.35

Tuntuu kylmältä lukea uutisia, joissa vammaispalvelut mainitaan yhtenä säästökohteena. Ikään kuin kyse olisi jostain numeropelistä, ei ihmisten elämästä.

Perheissä, joissa eletään vammaisuuden tai pitkäaikaissairauden kanssa, kyse on arjesta. Sitä ei voi "rajata pois" ilman, että vaikutukset tuntuvat heti. Ilman tarvittavaa tukea ja apua moni asia kaatuisi: koulunkäynti, työssäkäynti, oma ja koko perheen jaksaminen.

Vammaispalvelulain "elämänvaiherajaus" kuulostaa tekniseltä, mutta todellisuudessa se näyttää tarkoittavan sitä, että entistä harvempi saa tarvitsemansa tuen. Nytkö linjataan: "tässä kohtaa ei enää kuulu auttaa"? Mihin tällainen ajattelu ja päätöksenteko vie meitä?

On vaikea ymmärtää, miten tällaisia rajauksia voidaan edes harkita, kun samaan aikaan puhutaan arvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Onko todella niin, että Suomessa, jonka pitäisi olla sivistysvaltio, säästöt kohdistuvat heihin, jotka eniten tarvitsevat apua ja tukea? Eikö heikoimmista pidetäkään huolta?

Jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Toivon, että päättäjät vielä pysähtyvät ajattelemaan, keiden kustannuksella nämä säästöt ollaan tekemässä. Tuen tarve ei katoa sillä, että se kirjataan ulos laista. Se siirtyy perheiden harteille, hoivaväsymyksen varaan, näkymättömiin.

Jos jokin mittaa yhteiskunnan inhimillisyyttä, se on se, miten kohtelemme heitä, joilla ei ole ääntä tai voimaa puolustaa itseään.

Teija Leino

aikuisen vammaisen tyttären äiti

Masku

Seuraa ja lue uutisia aiheesta

Mielipidekirjoituksia voi lähettää Turun Sanomien toimitukseen tästä. Toimitus valitsee ja käsittelee julkaistavat tekstit.

Keskustelut (5)

Tämä viestiketju on suljettu uusilta viesteiltä.

Aiemmat viestit (5)

Vanhimmat ensin

vexi29.03.

SOTE-menoilla ei ylärajaa

Ihan hieoa, jos yhteiskunnalla olisi varoja järjestää kaikille jäsenilleen, myös ns. tuottamattomille yksilöille (sairaille, vanhuksille, vammaisille) virikkeistä elämää, palkata henkilökohtaisia hoitajia ja viihdyttäjiä kaikille, ja järjestää mukavaa ohjelmaa, matkoja, retkiä, henkilökohtaisen avustajan saattaessa...' Mutta kun ei voida verorahalla rajattomasti palkata ihmisiä pitämään huolta toisistamme. Raja on vedettävä johonkin. Itse yritän sitten vanhana ja raihnaisena, aikani kuluessa hitaasti ja päivien ollessa pitkiä, ymmärtää olla valittamatta, etten saa yhteiskunnalta kaikkea , mikä olisi kivaa. Nyt on käsillä vaalienalusaika, ja tuntuu, että ehdokkaiden vaaliohjelmista on unohdettu se tavallinen, töissäkäyvä ja oloonsa suhteellinen tyytyväinen veroja maksava kansalainen, ja esille tuodaan vaan, kuinka huonosti ihmisillä on asiat , oikeammin vähemmistöryhmillä.

Ilmoita asiaton viesti

Angus29.03.

Vast: SOTE-menoilla ei ylärajaa

Eiköhän nykytilanteessa olla enemmänkin huolissaan välttämättömän perushoidon ja terveydenhoidon riittävyydestä mainitsemillesi ryhmille kuin "viihdyttäjistä" ja matkoista.

Käsittääkseni tuosta virikepuolesta - joka on oman kokemukseni mukaan melko niukkaa kaikkiaan - pitää osaltaan huolen ns. kolmas sektori.

Ilmoita asiaton viesti

Wilhelmina2229.03.

Vast: SOTE-menoilla ei ylärajaa

Kyse on siitä, että vammaisella henkilöllä on oikeus elää, ei vain olla elossa.
Oikeus tehdä niitä samoja asioita elämässään, joita vammattomatkin tekevät. He tarvitsevat tähän kaikkeen apua, ja heillä on oikeus sitä lain mukaan saada.

Ilmoita asiaton viesti

Wilhelmina2228.03.

Nimenomaan pidetään

Olen julkisuudessa olevien tietojen varassa ja olen lukenut uutisen, jossa hallitus kertoo, että erityislain eli vammaispalvelulain ulkopuolelle rajataan normaali vanheneminen. Siinä uutisessa ei puhuttu elämänvaiherajauksesta. Se on kyllä ollut esillä lakia viime vuonna valmisteltaessa. Elämänvaiherajaus on ongelmallinen siinä mielessä, että silloin yhteiskunnan päätettäväksi jää, mikä on tavanomaista missäkin elämänvaiheessa ja vaarana on, että yksilöllisiä tarpeita ei oteta riittävästi huomioon. Vammaiset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä ja varmasti on tilanteita, joissa vammaisen ihmisen elämä ei noudattele vammattoman ihmisen tavanomaisen elämän vaiheita. Toki vammainenkin on lapsi, nuori, aikuinen ja ikääntynyt, mutta se miten hän vammansa aiheuttamien rajoitteiden vuoksi kykenee elämään voi poiketa tavanomaisesta. Avun sisällön ei pitäisi noudattaa elämänvaiheita, vaan saatavilla pitäisi aina olla yksilöllisen tarpeen mukainen apu. Jos tapahtuu niin, että ikääntymisestä johtuvat rajoitteet rajataan vammaispalvelulain ulkopuolelle, kuten kuvittelen, ja niihin vastataan sosiaalihuoltolain perusteella, niin mielestäni kehitys on aivan oikea. Vammaispalvelulain erityislakina tulee kohdentua nimenomaan vammaisten henkilöiden erityisiin tarpeisiin, ei koko väestön tarpeisiin, ei siis pelkästään ikääntymisestä johtuviin avun tarpeisiin. Oletan, että vammainen henkilö, joka ikääntyy, kuitenkin pysyy vammaispalvelulain tarkoittamana vammaisena henkilönä, ja myös ikääntyneenä vammautuneet pääsevät vammaispalvelulain perusteella järjestettävien erityispalveluiden piiriin, jos heidän yksilöllinen tarve sitä edellyttää. Mielestäni näinollen vammaispalvelut nimenomaan kohdentuvat vammaisille henkilöille iästä riippumatta tulevaisuudessa.

Ilmoita asiaton viesti

Tuumailija29.03.

Vast: Nimenomaan pidetään

Hyvä ja asiallinen kommentti. Olen samaa mieltä siitä, että yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut ovat kaiken ydin, että jokainen vamma ja sairaus on erilainen eri ihmisillä. Juuri siksi onkin niin tärkeää, että vammaispalvelulaki toimii selkeästi ja johdonmukaisesti ilman jatkuvaa veivaamista.

On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksei tämän vuoden alussa voimaan tullutta uutta lakia laitettu kerralla kuntoon. Nyt tilanne on se, että osa sen sisällöstä ollaan jo muuttamassa ennen kuin se on kunnolla ehtinyt edes juurtua käytäntöön. Se ei tunnu oikeudenmukaiselta, ei asiakkaille, ei omaisille, eikä palveluita tuottaville ammattilaisillekaan.

Miksi pitää jatkuvasti erotella ihmisiä eri kategorioihin, jos palvelutarve kuitenkin arvioidaan yksilöllisesti? Tämä kategorisointi herättää huolta juuri siksi, että sen taustalla on säästötavoite. 20 miljoonaa euroa on iso raha, ja valitettavasti usein juuri haavoittuvimmassa asemassa olevat ovat ne, joiden palveluista säästetään ensin.

Toivotaan todella, ettei säästöjen seurauksena käy niin, että vanhusten palvelut heikkenevät. Olen rehellisesti sanottuna hieman skeptinen. Meillä pitäisi olla järjestelmä, jossa tukea saa se, joka sitä tarvitsee , ei se, joka sattuu täyttämään jonkun tarkkarajaisen määritelmän tai iän.
Mutta hyvä, että keskustelua käydään. Sitä ei koskaan ole liikaa.

Ilmoita asiaton viesti

Olitko paikalla?

Lähetä uutisvinkki, kuva tai video

Kari Silvola sanoo, että luovan kirjoittamisen väitöskirjaprojekti oli myös terapeuttinen, vaikkei se olekaan sitä ensisijaisesti.

Isot kengät Oy

Piia Elo

Perussuomalaiset