Vaalit nostavat esille aiheita, joita muulloin vähemmän käsitellään. Turun vanhusneuvoston puheenjohtaja Ulla-Maija Vierimaa kirjoitti sunnuntaina 23.3. Turun Sanomissa Turun ikääntyneemmästä väestöstä (Vierimaan mukaan Turussa on lähes 40 000 yli 65-vuotiasta) kaupungin aktiivisena voimavarana ja Turun vanhusneuvostosta tämän väestön etuja ajavana elimenä. Vierimaa esitteli kirjoituksessaan erilaisia toimintatapoja, joilla vanhusneuvosto ja erilaiset yhdistykset voisivat ikäihmisiä aktivoida ja heidän elämänlaatuaan kohentaa. Hyvä niin.
On kuitenkin virhe nähdä tämä suuri ihmisjoukko, Turun ikäihmiset, jotenkin homogeenisena massana. Ikäihmiset ovat yhtä erilaisia kuin muutkin ihmiset, ja suuri ero on varsinkin toimintakyvyssä.
Tieteellisten tutkimusten pohjalta voidaan tehdä erilaisia linjauksia, mutta eräs käyttökelpoinen luokittelu on kansanomainen kolmijako go-go (hyvässä vedossa, kovassa menossa), slow-go (vauhti on hidastunut) ja no-go (en jaksa enää) -vanhukset.
Go-go-ikäihmiset ovat tuo Vierimaan kuvaama aktiivinen voimavara. Heille on helppo suunnitella palveluita ja toimintoja ja he löytävät niitä kyllä itsekin. He ovat kulttuuri- ja liikuntapalvelujen suurkuluttajia ja myös varteenotettava äänestäjäkunta.
Mutta entä ne kaksi muuta ryhmää: slow-go ja no-go vanhukset? Itse jo go-go-ryhmän ohittaneena tiedän, että jos ikävuosia karttuu, mikään liikkuminen ja harrastaminen ei estä ihmistä jossain vaiheessa väistämättä ajautumasta myös näihin kahteen seuraavaan ryhmään.
Näissä vaiheissa niitä palveluita sitten tarvitaankin, mutta etenkin kotona asuvat vanhukset joutuvat miettimään, mistä niitä saisi, kuka niistä kertoisi, miten niitä selvittäisi? Mistä edes saisi tarvittavan energian selvitysten tekemiseen?
Vanhukset ovat tässä suhteessa hyvin erilaisessa asemassa: osalla on tiedon hankkimisessa tukenaan hyvinkin aktiivisia omaisia, osan pitäisi omin neuvoin löytää palveluviidakon polut. Ja juuri tässä näen kunnalla, Turun kaupungilla, olevan tärkeän roolin.
Tarvitaan aktiivista tiedottamista ja tarvitaan nimenomaan paperille painettua sanaa. Tutkimusten pohjalta tiedetään, että suuri osa vanhimpiin ikäryhmiin kuuluvasta väestöstä ei ole perehtynyt tietotekniikkaan. Mistä he silloin edes hakisivat tietoa heille mahdollisesti tarjolla olevista palveluista?
Ehdotan, että Turun vanhuspalveluista vastuussa olevat elimet kokoaisivat tiedon tarjolla olevista kaupungin tuottamista palveluista, vanhuksia tukevista yhdistyksistä ja muista tahoista ja laatisivat näistä tiedoista paitsi digitaalisen myös paperisen oppaan. Digitaalista opasta voitaisiin koko ajan päivittää ja paperinen opas jaettaisiin kaikille 65 vuotta täyttäneille turkulaisille.
Maija Saleva
89 v.
