Kunnat, järjestöt ja seurakunnat voivat tehokkaasti torjua yksinäisyyttä – tulevilla päättäjillä on erityinen vastuu
Yksinäisyys on yhteiskunnallinen ongelma, joka heikentää suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä voimakkaammin kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Yksinäisyys on haitallisempaa kuin ylipaino, liikkumattomuus tai tupakointi.
Eniten yksinäisyydestä kärsivät nuoret aikuiset ja ikäihmiset. Joka kolmas 15–24-vuotiaista kokee säännöllistä yksinäisyyttä.
Yksinäisyydellä on yhteys masennukseen, muistisairauksiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Pahimmillaan tunne ulkopuolisuudesta voi johtaa voimakkaaseen eristäytymiseen tai ilmetä väkivaltaisena, radikalisoituneena toimintana tai jopa ääritekoina.
Yksinäisyys ja eristäytyneisyys nostavat ennenaikaisen kuoleman riskiä noin 30 prosentilla.
Yhteiskuntamme on vasta heräämässä yksinäisyyden haasteeseen sen vaatimalla vakavuudella. Inhimilliset seuraukset yksilöille ja taloudelliset vaikutukset yhteiskunnalle ovat lähivuosina yhä suurempia, ellemme ryhdy määrätietoiseen ja laaja-alaiseen työhön yksinäisyyttä vastaan.
Keinot ovat olemassa, mutta tahtoa ja päättäväisyyttä tarvitaan nykyistä enemmän.
Haastamme kuntavaaliehdokkaat ja kaikki päättäjät tarttumaan yksinäisyyden haasteeseen. Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden vähentäminen tulee nostaa alueellisen ja kunnallisen päätöksenteon ytimeen. Kuntien hyvinvointisuunnitelmiin on kirjattava selkeät tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit yksinäisyyden vähentämiseksi. Mallia voi ottaa Osallistujien Suomi -ohjelman toimenpideohjelmasta.
Rohkaisemme kuntia, järjestöjä ja seurakuntia alueelliseen yhteistyöhön sekä tietopohjaiseen ja rohkeaan kokeilutoimintaan yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisessa. Tarvitaan konkreettista työn kohdentamista, resurssien tehokasta käyttöä ja kohtaamisten vahvistamista. Yksinäisyys kannattaa ottaa puheeksi eri-ikäisten parissa kaikissa työmuodoissa. Työnantajia on syytä tukea työyhteisöjen ja tiimien yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa. Hyviä käytäntöjä ja onnistumistarinoita tulee jakaa ja hyödyntää yli toimialarajojen.
Alueellisilla päättäjillä on erityinen mahdollisuus ja velvollisuus luoda kansanliikettä yksinäisyyttä vastaan. Jokainen meistä voi tervehtiä naapuria ja kysyä puolitutulta, mitä hänelle kuuluu. Voimme kohdata toisemme myötätuntoisesti ja ystävällisesti.
Ihminen selviää lähes mistä tahansa silloin, kun ei joudu tekemään sitä yksin.
Niina Junttila
professori, Turun yliopisto
Jarmo Kokkonen
yksikön johtaja, Kirkkohallitus