Lähikoulu ensin, myös remontin aikana
Turun Hannunniitun koulun tulevan remontin vuoksi on suunniteltu, että 5.–6. luokkien oppilaat siirtyvät jopa neljäksi vuodeksi Halisten koulun parakkeihin. Tämä pidentäisi neljän hannunniittulaisen ikäluokan koulumatkaa pahimmillaan yli kolmella kilometrillä aikaisempaan verrattuna.
Mahdollisesta bussilinjajärjestelystä huolimatta se merkitsisi koululaisten turvallisuudesta tinkimistä usein haastavina ja myöhemmän kehityksen kannalta keskeisinä ikävuosina 10–13, jolloin lapsilla kuuluisi vielä olla oikeus tuttuun ja turvalliseen lähikouluun ennen peruskoulun yläluokille siirtymistä.
Halisten kouluun Hannuniitusta, Nummesta, Itäharjulta ja Kohmosta pyörällä tai kävellen saapuvien lasten olisi ylitettävä monia ajoteitä. Vanhempien mahdollisesti tarjoama autokyyti lisäisi koulualueen ruuhkaa, eikä ratkaisu olisi puolustettavissa oleva signaali kaupungilta ilmastokriisinkään vuoksi.
Tutkimuksissa on osoitettu maalaislasten kaupunkilaislapsia tilastollisesti huonomman kunnon selittyvän juuri koulukyytiriippuvuudella. Eikö pienenevien ikäluokkien Suomessa tulisi edes suurissa kaupungeissa kyetä tarjoamaan alakouluikäisille lähikouluvaihtoehto?
Peruskoulun alaluokat ovat tärkeä pohja lasten ja sitä kautta kaikkien meidän tulevaisuudelle, ja lähikoulu rakentaa tätä pohjaa ansiokkaalla tavalla.
Perusteluksi koululaisten siirtämiselle parakkien sijaan on esitetty tilan puutetta Hannunniitun koulun ympäristössä, missä kuitenkin on nurmikentän lisäksi kaksi suurta hiekkakenttää ja parkkipaikkoja.
Kysynkin asiasta päättäviltä, onko mahdollisuuksia siirtää Halisten parakit Hannunniittuun selvitetty tarpeeksi, vai ovatko suunnitelmaan vaikuttaneet yksinomaan kustannusarviot? On aina vaikea ennustaa, millaisia kustannuksia hetkellisesti rahaa säästävistä ratkaisuista aiheutuu; joskus ne voivat myöhemmin tarkasteltuna tulla hyvinkin kalliiksi. Kustannuksia tärkeämpää on kuitenkin koululaisten hyvinvointi.
Pirkko Latvala
äiti, opettaja ja paljasjalkainen itäturkulainen
