Sarjavarkaiden mellastaminen syö oikeusjärjestelmän uskottavuutta

T urun Sanomien viime viikolla uutisoima apteekkiryöstö antaa lohduttoman kuvan yhteiskunnan mahdollisuuksista puuttua taparikollisuuteen. Kyseisessä tapauksessa varas marssi turkulaiseen apteekkiin ilmoittaen henkilökunnalle, mitä huumaavia lääkkeitä haluaa viedä. Apteekkarin mukaan sama mies on toiminut näin jo useita kertoja aiemmin, viimeksi kesäkuussa.

Sarjavarkaat ovat tuttu ilmiö myös ruokakaupoissa ja huoltoasemilla, koska kynnys maksamattomien sakkojen muuntamiseen vankeudeksi on korkea. Muuntokynnystä madallettiin 2021 niin, että sakko voidaan muuntaa vankeudeksi, jos henkilö on syyllistynyt vuoden kuluessa seitsemään samankaltaiseen rikokseen eikä sakkoja ole saatu perityksi.

Samalla päiväsakkojen muuntosuhde kuitenkin muuttui siten, että neljä maksamatonta päiväsakkoa kolmen sijaan vastaa yhtä päivää vankeutta. Vankeuden enimmäispituus laski 60 päivästä 40 päivään.

Muuntorangaistuksesta luovuttiin toistakymmentä vuotta sitten, koska maksukyvyttömyyden takia vankilaan päätyminen koettiin ongelmalliseksi oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Kokemukset ovat osoittaneet silloisen päätöksen vääräksi, mutta myös kiristykset näyttävät jääneen lieviksi. Vankilavuorokaudet ovat yhteiskunnalle kalliita ja yliasuttaminen aiheuttaa turvallisuushaasteita, mutta oikeusjärjestelmän uskottavuuden kannalta on ongelmallista, jos toistuvista rikoksista ei joudu vastuuseen. Yrittäjälle on turhauttavaa edes yrittää saada varkaita kiinni, kun tietää, ettei näille välttämättä koidu minkäänlaisia seuraamuksia.

Yhtenä keinona toistuvien omaisuusrikosten hillintään on esitetty yrityskohtaisia lähestysmiskieltoja. Työnantajat ja -tekijät ovat löytäneet asiassa toisensa, sillä uhkaavasti käyttäytyvät varkaat aiheuttavat hävikin lisäksi turvallisuusuhkaa. Yrityskohtainen lähestymismiskielto on käytössä muun muassa Ruotsissa.

Kaupan liiton taannoisen selvityksen mukaan varastetun tavaran arvo on vuosittain noin puoli miljardia euroa. Toinen mokoma kuluu toimenpiteisiin, joilla näpistelyä ja varastamista yritetään estää.

Yrityskohtainen lähestymiskielto on kirjattu nykyisen hallituksen ohjelmaan. Valmistelu on kesken, eikä oikeusministeriöstä osattu vielä arvioida, milloin mahdollinen lainsäädäntö voisi tulla voimaan. Valmistelussa on varmistuttava siitä, ettei laille ole valtiosääntöoikeudellisia esteitä.

Vaikka lähestymiskiellon valvonnassa olisi haasteensa eikä vaikuttavuus olisi täydellinen, valmistelulle on hyvät perusteet. Nykyinen tilanne on yrittäjien kannalta kestämätön.