Annika Saarikon ja Kati Leskisen uusi podcast puhuu suorat sanat nelikymppisten äitiydestä
Turkuseuran toiminnanjohtaja Kati Leskinen ja kansanedustaja Annika Saarikko ystävystyivät viime keväänä. Heitä yhdistää oma ikä, 41 vuotta, ja vauvojen ikä, 6 kuukautta.
– Kummankaan ystäväpiirissä ei ole ketään, jolla olisi pientä vauvaa, Leskinen sanoo.
Kaksikko tunsi toisensa aiemmin pintapuolisesti. He tapasivat ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten, kun silloinen Ylen toimittaja Kati Leskinen haastatteli Ylen teemaillassa nuorta ensimmäisen kauden kansanedustajaa Annika Saarikkoa.
– Keskustelun aiheena oli vammaisten asema yhteiskunnassa. Sosiaali-ja terveysvaliokunnan jäsenenä sain siihen kutsun. Muistan hyvin Katin ihmisläheisen ja rempseän otteen asioihin, Saarikko kertoo.
Viime keväänä Leskinen huomasi Saarikon postanneen raskaudestaan someen.
– Laitoin hänelle viestiä, että taidamme olla samassa tilanteessa. Lasketut ajat olivat melkein päivälleen samat. Vaihdoimme numeroita ja aloimme lähettää toisillemme ääniviestejä, Leskinen kertoo.
Leskisen Veeti ja Saarikon Lauri syntyivät viime heinäkuussa Turussa kolmen päivän välein.
– Kesän kuumat päivät olivat pitkiä raskauden loppusuoralla. Muistan, miten Kati laittoi viestin, että Tyksissä ollaan ja vauva on tullut maailmaan. Me menimme perässä – ja itse asiassa luulimme sairaalaan vielä saapuessa, että vauva pitää leikata ulos. Viikkokausia hän oli ollut vatsassa väärinpäin, kunnes leikkausaamuna pieni ihminen teki yllätyskäännöksen ja synnytys onnistuikin normaaliin tapaan, Saarikko kertoo.
Saarikon pojat ovat syntyneet viiden vuoden välein. Aarni on nyt 10-vuotias ja Kaarlo 5-vuotias.
– He ovat ministerivauvoja. Ei meitä taida olla montaa, jotka olisi saaneet näin monta lasta eduskuntatyössä. On upeaa, että olen saanut perheen aikana, jolloin se on yhdistettävissä vaativaan työhön. Ennen kaikkea se on edellyttänyt tasavertaista vanhemmuutta puolisoni Erkin kanssa, siitä olen kiitollinen, Saarikko hymyilee.
Kati Leskisellä on lisäksi 6-vuotias Väinö-poika.
– Yhteydenpitomme on ollut tärkeää vertaistukea. Olemme jakaneet huomioitamme vauva-arjesta sekä muun muassa työn ja perheen yhteensovittamisesta, hän sanoo.
– Olemme molemmat yhteiskunnallisesti ajattelevia ihmisiä, sekin yhdistää meitä, Saarikko sanoo.
Molemmat äidit palaavat työelämään keväällä. Kati Leskisen mies Aleksi jää vanhempainvapaalle helmikuussa. Annika Saarikko palaa politiikkaan ja on aluevaaleissa ehdolla huhtikuussa.
Äidit pitävät edelleen yhteyttä ääniviestein.
– Emme voi soitella, koska toisella on aina joku tilanne päällä. Ääniviestin voi kuunnella ja siihen vastata silloin kun sopii, Saarikko sanoo.
Vaikka neljältä yöllä – vauvaperheessä kun kellot käyvät omaa aikaansa.
– Joka päivä kuitenkin viestitään. En selviäisi ilman Annikan aamuviestiä. Viimeistään vaunulenkin aikana on hyvä aika vastata siihen, Leskinen kertoo.
Molemmilla arki on täyttä ja kaiken lisäksi eri kaupungeissa, joten live-tapaamisia on harvemmin. Saarikon perhe on kirjoilla Oripäässä, mutta maanantaista perjantaihin perhe asuu Espoossa.
– Reissaamme joka viikko koko porukka Oripään ja Espoon väliä. Liikenneruuhkat perjantai-iltapäivissä ovat tulleet hyvin tutuksi, Saarikko sanoo.
Lapsen saaminen vielä nelikymppisenä ei ole naiselle mikään itsestäänselvyys, ja kaksikko tietää olevansa onnekkaita.
– Tämän ikäiset ovat kuitenkin Suomessa kasvava äitiryhmä, Saarikko muistuttaa.
– Löysin termin "geriatrinen äitiys", joka tarkoittaa yli 40-vuotiaita synnyttäjiä, Leskinen nauraa.
Molemmat sanovat, että nuorempana jaksoi vauva-ajan fyysisesti paremmin.
– Juoksin esikoinen kainalossa kokouksesta ja tori-illasta toiseen. Nyt olen pitänyt äitiyslomaa enkä ole juuri käynyt eduskunnassa, Saloa koskenutta sairaalaäänestystä lukuun ottamatta. Raskausaikakin oli paljon aiempaa rankempi, Saarikko myöntää.
Leskinen ei kokenut raskausaikaa rankempana kuin esikoisensa kanssa.
– Valvominen tuntuu kuitenkin nyt raskaammalta kuin 35-vuotiaana, kroppa tarvitsee enemmän aikaa palautumiseen. Toisaalta on kokeneempi ja varmempi itsensä kanssa, se vaikuttaa positiivisesti vanhemmuuteen.
Naiset haluavat puhua hedelmällisyystietoisuudesta; biologialle emme voi mitään ja hedelmällisyys laskee kaikilla. On tosiasia, että kun homma pitkittyy, niin se usein mutkistuu.
– Toki lapsia olisi hyvä saada ennen nelikymppisiä, varsinkin, jos tahtoo useamman kuin yhden. Mutta ehdottomasti kannustamme iltatähtien tekoon, aivan mahtavaahan tämä on, Leskinen sanoo.
– Täyttä ja rankkaa elämää. Mutta kokemuksella tiedämme, että vaikka valvominen ottaa veronsa, tämäkin on vain vaihe, Saarikko täydentää.
Oli esimerkiksi eräs yö, jolloin pidettiin Yhdysvaltain presidentinvaalit. Jostain syystä molempien vauvat valvoivat koko yön – ja äidit viestittelivät.
– Kun muu Suomi heräili aamuun, tiesin jo kaikkien osavaltioiden vaalitilanteen, Saarikko kertoo.
Naiset ajattelevat, että "koko kylä kasvattaa" on ajatus, joka on hiljalleen murenemassa suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Jaksaminen ja tukiverkot ovat vauvan vanhemmille älyttömän tärkeitä. Luin hiljattain tutkimuksesta, jossa kerrottiin suomalaisten vanhempien olevan seitsemänneksi uupuneimpia 42 maan vertailussa, Leskinen sanoo.
– En ole koskaan ymmärtänyt, kun sanotaan, että annetaan vauvaperheen olla rauhassa. Paras apu on teko, joka toteutuu pyytämättä, vaikkapa vaunulenkille vieminen tai valmiin ruoan tuominen ovelle. Tässä pärjäämisen ja yksilökeskeisyyden kulttuurissamme saattaa tuntua vaikealta pyytää apua. Tarvitsemme lisää toisistamme välittämistä, Leskinen sanoo.
Saarikko huomauttaa, ettei tuen ajatus tarkoita vain hoitoavuksi rientäviä isovanhempia.
– Kyse on siitä, että arjessa olisi laajemminkin hyväksyvä ilmapiiri lapsille. Jos vaikka näkee vauvan itkevän raivokkaasti bussissa tai marketissa, niin kärsivän ilmeen sijaan voi lähettää vauvan vanhemmalle lempeän "hyvin sä vedät" -katseen.
Saarikko kertoo olleensa Lauri-vauvan kanssa taannoin lounaalla Helsingissä italialaisessa ravintolassa.
– Vauva alkoi huutaa, ja tarjoilija tuli lepertelemään hänelle, että älä nyt pieni itke. Tuli todella hyvä mieli, ettei lapsen ääntä pidetty ongelmana.
Kati Leskinen kertoo ensimmäisen lapsensa vauva-aikana välttäneensä tämän kanssa ravintolaan menoa.
– Nyt olemme käyneet useasti ravintolassa.Turkulaisravintoloissa on lapsiystävällinen meininki, Denniksessä luvattiin ottaa Veeti jopa hoitoon, Leskinen naurahtaa.
Annika Saarikkoa hivenen ärsyttää äideille usein esitetty kysymys: Onko hän helppo ja kiltti lapsi?
– Se tuntuu olevan vauvan ideaali, mutta eihän yksikään lapsi ole aina kiltti ja hiljaa.
– Ei liene edes mahdollista, että näin äänekkäillä äideillä olisi hiljaiset vauvat, Leskinen lisää.
Viime syksynä Leskinen ja Saarikko saivat idean. Olisi mukava kertoa suorasanaisesti +40-naisten äitiydestä. Syntyi neliosainen podcast, Mamakulaari.
– Nimi noudattaa funikulaarin henkeä: ylös, alas mennään vanhemmuuden kanssa, ja välillä homma on täysin jumissa pidemmänkin aikaa, Kati Leskinen sanoo.
Hän on lisäksi saanut Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä (Jokes) apurahan tietokirjan tekemistä varten.
– Teen sitä työnimellä "Geriatrinen äitiys. Keskusteluja +40-vuotiaiden vanhemmuudesta", Leskinen iloitsee.
Kuuntele
Mamakulaari-podcast
Kati Leskisen ja Annika Saarikon Mamakulaari-podcastin kaksi ensimmäistä jaksoa ovat kuunneltavissa ts.fi-sivustolta ja TS:n uutissovelluksesta lauantaina 18. tammikuuta alkaen.
Kaksi seuraavaa jaksoa julkaistaan sunnuntaina 19. tammikuuta.
Kaksi ensimmäistä podcast-jaksoa löydät tämän jutun yhteydestä.
1. Ei koskaan hyvä ikä
2. Unta, perkele!
3. Uhanalainen sisaruus
4. Koko kylä kasvattaa?
Mamakulaaria voit kuunnella maksutta ts.fi:n lisäksi yleisimmiltä podcast-alustoilta hakusanalla Mamakulaari tai TS podcastit. Kukin jakso kestää noin puoli tuntia.
