Ensimmäinen matkustajajuna saapui Helsingistä Hämeenlinnaan 31.1.1862. Sanomalehti Hämäläisen mukaan riemu "tulihevosen" saapumisesta kaupunkiin oli suuri. Ensimmäinen matkustajajuna kokosi raiteiden varrelle ja asemille hurraavia kansanjoukkoja, ja maljojakin nosteltiin varsin hilpeissä tunnelmissa.
Tämän jälkeen Suomen rautateiden rataverkko on laajentunut ja veturitkin ovat siirtyneet käyttämään höyryn sijasta dieseliä ja sähköä.
Suomen junaliikenteen historiasta löytyy paljon merkkipäiviä ja etappeja, ja tämän artikkelin linkit vievätkin Yle Areenaan kuuntelemaan niin "moottorivaunun", sähköjunan kuin Pendolinonkin neitsytmatkoja. Mukana on myös muun muassa aiemmin Areenassa julkaisematon reportaasi Vainikkalasta viimeisen sotakorvausjunan lähdöstä.
Kaikki paketin audiot pääset kuuntelemaan tästä linkistä.
Höyryjunilla liikkeelle
Suomen ensimmäinen rataosuus valmistui siis Helsingin ja Hämeenlinnan välille, jolla ensimmäinen matkustajajuna ajettiin tammikuussa 1862. Professori Oiva Turpeinen on tutkinut tämän rataosuuden valmistumista ja merkitystä perusteellisesti teoksessaan Höyryllä Hämeeseen. Turpeisen mielestä on yllättävää, että näinkin merkittävän liikkumismuodon alkuvaiheista on tehty niin vähän tutkimusta.
Ylen arkistoissa yksi varhaisimmista junailuun liittyvistä audioista on Pekka Tiilikaisen käsialaa. Hän vieraili Helsingin rautatieasemalla "10 minuuttia ennen junan lähtöä" 2.9.1939.
Rautateidemme ensimmäistä täyttä vuosisataa juhlittiin vuonna 1962. Tiilikainen oli ohjelman teossa tuolloinkin: hän teki ohjelman rautateidemme sadan ensimmäisen vuoden kunniaksi. Ohjelmassa haastatellaan muun muassa 88-vuotiasta Johan Alfred Stubbia, joka aloitti pitkän veturiuransa 1800-luvun puolella veturitallin juoksupoikana.
Sotilaita ja sotakorvauksia
Sota-aikana junille oli paljon käyttöä. Niillä evakuoitiin väestöä ja kuljetettiin sotilaita, kenttäpostiakin kulki raiteilla säkkitolkulla.
Toisen maailmansodan aikana rautateillä risteili myös kaksi panssarijunaa. Tässä harvinaisessa radiojutussa toimittaja on päässyt Suojärvellä jututtamaan panssarijunassa palvelleita, kokeneita sotamiehiä. Haastattelu tapahtuu kieli keskellä suuta, ettei samalla tulla paljastaneeksi mitään salaisuuksia alati kuuntelevalle naapurille.
Sotien jälkeen vetureille tuli lisää töitä, kun Suomelle maksettavaksi tulleiden raskaiden sotakorvausten tavaraa kuljetettiin rajan yli. Kansakuntamme historiassa merkittävä hetki koettiinkin Vainikkalan asemalla syksyllä 1952, kun viimeinen sotakorvausjuna oli lähdössä kohti itää. Velka oli tämän junan myötä nyt kuuliaisesti kuitattu.
Tuntunee oudolta tästä eteenpäin huomata, että ei asiakirjojen laidassa enää esiinny merkintää 'sotakorvaus'.
Järjestelymestari Louhelainen
Höyryä, dieseliä vai sähköä?
Ensimmäiset junamatkat tehtiin Suomessa hyöryvetureiden vetämillä junilla.
Höyryn valtakausi jatkui melkein sata vuotta, ennen kuin ensimmäiset dieselveturit saapuivat raiteille. Varhaisimmat dieselit olivat tosin käytössä aluksi lähinnä ratapihoilla.
1952 esiteltiin yleisölle uudet "moottorivaunut", Dm3 ja Dm4. Ne olivat ylpeydenaihe, joita kelpasi esitellä Helsingin olympialaisten ulkomaalaisille vieraillekin! Toimittaja Toivo Rasilainen oli junan esittelyajossa tupakoitsemattomien osastolla ja sai todeta vaunun "mainion" 96 kilometrin tuntinopeuden ensimmäisten joukossa.
1960 luvulla kiihtyi keskustelu siitä, millä junien pitäisi tulevaisuudessa kulkea. Siirtymä höyrystä dieselin kautta sähköön ei ollut mikään läpihuutojuttu. Asiaa pähkäilemään perustettiin vuosikymmenen lopulla oikein vetovoimakomitea, jota on joissain yhteyksissä myös toimikunnaksi mainittu.
Komitea ei erityisemmin lämmennyt rataverkon sähköistämiselle, mikä taas aiheutti, kuten suuret päätökset tänäkin päivänä, myös paljon parranpärinää. Rautatiehallituksen mielestä komitean laskelmat olivat virheelliset ja se lobbasi varsin voimakkaasti sähköistämisen puolesta.
Ratojen sähköistäminen kuitenkin alkoi ja 60-luvun lopulla valmistui ensimmäinen kotimainen sähköjunakin. Yleisradion toimittaja Jarmo Ratinen oli tietenkin paikalla, kun ensimmäinen sähkömoottorijuna, Sm1, ajettiin ulos Valmetin lentokonetehtaan hallista Tampereella 12.8.1968.
Sähköjunan ensimmäinen matka kohti Helsinkiä sujui hinauksessa sähkön tehdessä vielä tuloaan. Ensimmäisenä langat saatiin Helsingistä Kirkkonummelle vuonna 1969, jolla välillä sähköjunaliikenne alkoikin heti tammikuussa. Osuuden vihkiäiset olivat luonnollisesti juhlallinen tapahtuma.
Postiakin rautateillä on kuljetettu. Mielenkiintoiseksi postijunat teki se, että junamatkan aikana postia myös lajiteltiin. Postijunien katoamisen pelättiinkin viivästyttävän jakelua maaseudulla, sillä rekan kyydissä lajittelu on mahdotonta.
Itä-Suomen postijunaliikenne lakkasi vuonna 1988. Viimeisen postijunan kyydissä tunnelmia oli haistelemassa toimittaja Jorma Savinen. Lopullisesti postin kuljettaminen kiskoilla päättyi 1990-luvun alussa.
InterCitystä kaksikerroksiseen Pendolinoon
Punavalkoisia, yksikerroksisia InterCity-vaunuja alkoi näkyä rataverkolla vuoden 1988 loppupuolella. 1995 matka-aikoja saapui lyhentämään oikea luotijuna, Pendolino. Sen koeajoja oli tehty jo aiemminkin, mutta ensimmäinen julkinen matka kohti Turkua ajettiin lokakuun 16. päivänä.
Kovasti "lentokoneen tiloja ja designia" muistuttanut Pendolino kuljetti jälleen kerran arvovaltaisia matkustajia neitsytmatkallaan, olihan mukana muun muassa tasavallan presidentti Martti Ahtisaari. Sampo Vaarakallion haastattelun aikana juna saavuttaa maagisen 200 kilometrin tuntinopeuden. Saavutus palkitaan aplodeilla.
Muutamaa vuotta myöhemmin koettiin jälleen uusi etappi, kun ensimmäiset kaksikerrosvaunut esiteltiin yleisölle. VR:n toimitusjohtajaa pääsi tällä kertaa jututtamaan liikenneasioiden legenda Esko Riihelä. Vaunujen suunnittelutyöstä vastasi 1970-luvulta saakka VR:lle vaunuja piirtänyt Pentti Hietanen, jolle tehtäväksi annettiin "nykyaikaistaa junien ilme".
Rautateiden ystävät
Vaikka junat ovat muuttuneet mystisistä tulihevosista arkipäiväisiksi liikkumisvälineiksi, on niillä yhä varsin sankka fanijoukkonsa. Esimerkiksi Janne Ridanpää kertoo aloittaneensa junien ihmettelyn jo kolmen vuoden iässä Lapuan juna-asemalla.
Yksi osa junaharrastusta on luonnollisesti kulttuuriperinnön vaaliminen. Museojuniakin ajelee Suomessa lukuisilla eri rataosuuksilla. Toimittaja Seppo Heikkinen hyppäsi Ukko-Pekan kyytiin ja ajeli Lahdesta Vierumäelle.
Rautateistä ja junamatkustuksesta on tietysti tehty paljon draamaakin, tunnetuimpana ehkä Juhani Ahon Rautatie. Matti ja Liisa ovat uutta ilmestystä ihmetelleet aikojen saatossa niin radiossa, televisiossa kuin teatterilavoillakin.
Junamatkailun juhlavuoden kunniaksi Yle Areenaan on julkaistu Rautatien kuunnelmasovitus vuodelta 1969.
Lopuksi lienee mainittava vielä tämä Holle Holopaisen lukema neliminuuttinen uusi versiokin, Rautatie 2.0.
Kuuntele myös aiemmat asiapaketit: