Me tunnemme olevamme turvassa, kun kuulumme laumaan. Siksi etsimme jatkuvasti ryhmiä, joihin kuulua – sekä ryhmiä, joita vastustaa.
Sinustakin kuoriutuu mielipidekone, kun tarpeeksi ärsytetään. Sosiaalinen media elää väittelyistä – keskustelijoiden jakautumisesta kavereihin ja idiootteihin.
Tässä jutussa on esimerkkejä kysymyksistä, joihin varsin monella meistä on mielipide.
Kysymykset saattavat tuntua harmittomilta, mutta kyllä pullastakin voi kiihtyä. Toimittaja Julia Thurén tutki riitaisia keskustelupalstoja ja löysi pitkän listan aiheita, joista meidän on vaikea keskustella asiallisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi koirarodut, sienet, jalkapallo ja feminismi.
Verkossa asiat kärjistyvät helposti. Henkilökohtaiset asiat, kuten ruoka ja uskonto, herättävät erityisen voimakkaita tunteita. Me identifioidumme ryhmiin, esimerkiksi vegaaneiksi tai lihansyöjiksi, ja vastustamme sellaista, jonka miellämme “sen toisen puolen” asiaksi.
Verkossa laskiaispullan täytevaihtoehdot saavat latautuneita merkityksiä. Mantelimassa leimataan bättre folkin fiinistelyksi, hillo taas junttisuomalaisuudeksi.
Ei hyvää päivää kansalaiset!!! Mikä ihmisiä vaivaa kun joka paikkaan pitää tunkea hilloa ja kermavaahtoa…
nimimerkki Jäsen_J
Arkisista väittelyistä kehkeytyy jakolinjoja, jakolinjoista edelleen koulukuntia. Koulukuntien sisällä tehdään sitten päätelmiä ryhmän ulkopuolisista, “niistä toisista”.
Ryhmiin identifioituminen ei aina ole loogista. Suurin osa meistä sekä pyöräilee että kävelee, mutta sitä ei uskoisi nettikeskustelujen perusteella. Pyöräilijät vihaavat tumpeloita jalankulkijoita, vaikka pyöräilijät itsekin varmasti usein kävelevät. Facebookista löytyy ryhmä, jonka jäsenet omistautuvat "kusipäisten pyöräilijöiden bongaukseen".
Kun kukaan ei ole puolustamassa toista näkökulmaa, alkaa tyhmenemiskierre. Mielikuva ulkopuolisista kääntyy poterossa muhiessaan viholliskuvaksi, johon projisoidaan yhä kielteisempiä asioita.
Pallinaama pyöräilijä näytti MULLE keskisormea!
Anonyymi keskustelija Vauva.fi-palvelussa
Ärhäkkyyttämme lisää se, että verkossa törmäämme kaikenlaisiin ihmisiin, kun taas tosielämässä vietämme aikaa enimmäkseen kaltaistemme kanssa.
Kun kohtaamme verkossa maailmankuvaamme uhkaavan mielipiteen, se tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä, jota ei voi ohittaa olankohautuksella.
Puolustautumistilassa olevat aivot ajautuvat jääräpäisyysluuppiin, jolloin omaa mielipidettä tulee puolustaneeksi typeryyteen asti.
Järkevämpänä hetkenä sitä sitten miettii, että mikä ihme minuun fiksuun ihmiseen oikein meni.
Ihminen on menestynyt lajina hyvin, koska olemme halukkaita opettamaan toisiamme ja kehittämään ajatteluamme yhdessä. Näistä syistä meillä on akkuporakoneet, toisin kuin muilla ihmisapinoilla.
Katso videolta, miten jääräpäisyysluuppi vaikuttaa. Toimittaja Julia Thurén ottaa selvää.
Artikkeli on osa Yle Oppimisen #pystymmeparempaan-kokonaisuutta.
Tiedot perustuvat evoluutiopsykologian yliopistolehtori Markus Rantalan, työpsykologi Susanna Paarlahden, sosiaalipsykologian professori Atte Oksasen ja kasvatustieteen professori Minna Huotilaisen haastatteluihin.