Haastateltavan nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
Maanantaina aamuyhdeksältä Johanneksen herätyskello soi.
Hän heräilee rauhassa ja avaa verhot päästääkseen päivänvaloa huoneeseen. Sitten hän asettuu lattialle ja venyttelee rauhassa.
Seuraavaksi vuorossa on seinän tuijottamista puolen tunnin ajan eli aamuhartaus. Sen aikana puhelin on äänettömällä eikä silloin tehdä mitään tai pyritä mihinkään. Ollaan vain.
Kun rauhallinen hetki on ohi, Johannes syö aamupuuron kynttilänvalossa. Sitten päivä voi alkaa.
– En ole ollenkaan toimeton! Päivässäni on rutiineja, jotka olen itse luonut, Johannes kertoo.
Hänen päiväänsä kuuluu muun muassa ruuanlaittoa, ystävien tapaamista, liikuntaa sekä kodinhoitoa kahden asuinkumppanin kanssa. Tiistaisin pidetään kokous, keskiviikkoisin siivotaan. Kalenterissa on myös ystäville varattuja tunnekeskusteluja sekä viihteellisiä aktiviteetteja, kuten Youtuben katselua.
– Koen tekeväni lähimmäisteni hoivatyötä joka päivä, en vain saa siitä palkkaa.
Töissä, muttei "töissä"
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2022 helmikuussa 185 000. Se on 40 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Usein työtön kuitenkin haluaa töihin – toisin kuin Johannes.
Hän ei omien sanojensa mukaan usko palkkatyöinstituutioon. Paljon aiheesta kirjallisuutta lukenut Johannes ei ymmärrä, miten esimerkiksi elektroniikan myyminen kahdeksan tuntia päivässä lisäisi hänen tasapainoaan ja hyvinvointiaan.
Yleinen mielipide on, että jokaisen olisi tehtävä jotain työtä. Johannes ei tätä ajatusta kuitenkaan osta.
– Suhtaudun kriittisesti koko ideologiaan. Mutta tämä ei ole mikään protesti, tämä on elämäni. Palkkatyö on lopulta vain yksi tapa järjestää työ.
Jos olisin palkkatöissä kahdeksan tuntia päivässä, en olisi niin paljon läsnä.
Ei sillä, etteikö hän olisi kokeillut palkkatyötä. Yhden kesän Johannes leikkasi nurmikkoa, sitten kuittasi siviilipalveluksen sosiaalityössä. Kipinää työntekoon ei kuitenkaan syttynyt – päinvastoin.
– Elämäni ei ollut hersyvää ja iloista, vaan aika pahoinvoivaa. Näin oli erityisesti silloin, kun vielä opiskelin. Nyt on löytynyt hyvä tie, hän kertoo.
Johannes ei kuitenkaan koe olevansa varsinaisesti työtön, vaikka hän ei aamulla lähdekään työpaikalle tai avaa tietokonetta etäpalaveria varten. Ei, vaikka tilille ei kilahda kuukausittaisia palkkatuloja.
Onko tietoinen työhaluttomuus lusmuilua vai tarvittaessa sopiva valinta?
– Käytän paljon aikaa kotitöihin, ruuanlaittoon ja ystävien tukena olemiseen. Jos olisin palkkatöissä kahdeksan tuntia päivässä, en olisi niin paljon läsnä, Johannes selvittää. – Velvollisuuteni on lähimmäisenrakkaus, ei se, että panokseni avulla rikkaat rikastuvat.
Ei tilivelvollisuutta viranomaisille
Kouluttamattomilla on suuri riski jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä, joista enemmistö on poikia ja miehiä.
Johannes ei ole täysin kouluttamaton, eikä hän koe olevansa yhteiskunnan ulkopuolella. Ei, vaikka hän on tällä hetkellä Kelan papereiden mukaan mielenterveyskuntoutuja. Mutta eikö oikea työ toisi elämään rutiineja ja sisältöä?
– Palkkatyöinstituutio kyllä tarjoaa struktuuria elämään, mutta minä olen luonut merkityksellisemmän rakenteen elämääni itse, läheisten tukemana.
Johannes jätti yliopiston kesken kandivaiheessa, neljä vuotta sitten. Mielessä orasti ajatus ammatista kasvatusalalla, mutta se karisi nopeasti.
– Tuttavapiirissäni on paljon opettajia, ja olen nähnyt heidän väsymyksensä läheltä. En halua kuulua siihen koneistoon.
Johannes tapasi vähän aikaa sitten tuttavansa, joka jäi työuupumuksen vuoksi opetusalalta sairauslomalle, vain kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. Se vahvisti ajatusta siitä, että hän ei halua itselleen samaa.
Valehtelu viranomaisille ei olisi ongelma. Ihmisethän valehtelevat koko ajan.
1980–1990-luvuilla syntynyt sukupolvi, millenniaalit, on usein julistettu burnout-sukupolveksi. Mediassa kerrotaan viikoittain tarinoita työuupumisesta.
Mielenterveyden häiriöt ovat nousseet nuorten miesten Kelan korvaamien sairauspoissaolojen aiheuttajina vammojen ohi vuonna 2017 – nuorilla naisilla ne ovat olleet johtava syy jo yli 15 vuotta.
– Olen nyt työkyvytön, mutta tilanne saattaa muuttua koska vain. Korona sotki kaiken, joten minua ei ole kaivattu ja olen päässyt aika helpolla.
Johannes ei usko voivansa jäädä pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Siksi hän uskoo työhön joutumisen olevan vain ajan kysymys.
– En ole koskaan joutunut valehtelemaan lääkärille tai viranomaisille, mutta se ei olisi ongelma. Ihmisethän valehtelevat koko ajan, esimerkiksi lääkärille voivansa muka hyvin, vaikka ovat uupuneita.
Johannes kokee viranomaisen olevan kaukainen instanssi, jolle hän ei ole tilivelvollinen.
– Sen sijaan äidille valehtelu tuntuisi pistona sydämessä, Johannes naurahtaa.
Pienet tulot, pienet menot
Vuonna 2022 toimeentulotuen perusosan määrä on yksin asuvalle 514,82 euroa kuukaudessa. Välillä Johannes on elänyt myös kuntoutustuella sekä sairauslomalla.
Hän toimittaa Kelalle säännöllisesti tiliotteita verkossa. Johannes ei silti koe, että hänellä olisi rahaa niukasti.
– Kun elää terveenä valkoisena miehenä ilman lapsia, niin rahaa ei kulu. Ei ole lääkemenoja, enkä oikeastaan käytä tällä hetkellä ollenkaan päihteitä.
Kysyttäessä tarkkaa rahasummaa, joka Johanneksen tilille kilahtaa kuussa, hän ei osaa vastata.
– Se kertoo siitä, miten hyvin minulla menee. Rahaa jää välillä säästöönkin.
Johannes asuu kahden kämppäkaverin kanssa. Ystävykset ovat tunteneet toisensa vuosia, ja kaikilla on samanlainen elämänkatsomus. Jokainen laittaa talon kassaan 30 euroa kuukaudessa, ja rahat käytetään yhteisiin kulutustavaroihin, kuten esimerkiksi kauramaitoon ja vessapaperiin.
Maksan myös kavereille asioita, jos on paha paikka.
Lisäksi Johannes reissaa silloin tällöin kahden kaupungin väliä junalla läheissuhteiden takia.
– Maksan myös kavereille asioita, jos on paha paikka. Kerran nostin opintolainaa, jotta saisin maksettua pois kaverin perintäkuluja, Johannes kertoo.
Johanneksella on kumppani, joka on toistaiseksi hyväpalkkaisessa työssä. Nykyinen elämäntilanne ei ole kummallekaan ongelma.
– Jos joskus pitää elättää esimerkiksi lapsia, sitten ehkä menen töihin. Mutta juuri nyt ei tarvitse ja jatkan tätä niin kauan kuin voin.
Johanneksella ei ole erityisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Hän haluaa mieluummin elää hetkessä, päivä kerrallaan. Johanneksen ainoa haave on, että olisi mukava matkata kesällä maalle.
– Mitä sitten, jos saisinkin asioita, joita tavoittelen? Se ei kuitenkaan ikinä riitä, vaan tulee uusia juttuja, jotka voisivat olla vielä hienompia.
Johannes kävi vuonna 2021 juttelemasta elämästään Kysy mitä vaan -ohjelmassa Mira Selanderin vieraana. Kuuntele jakso Yle Areenassa.
Muokattu 25.4.2022: "1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälissä" > muutettu muotoon "1980–1990-luvuilla"