17-vuotiaat Jonna Kosonen ja Erin Koivisto osallistuivat vuonna 1995 MTV3:n Kiitorata-kykyjenetsintäkilpailuun, josta kaksikon ura lähti liikkeelle.
Vuoden 1996 toukokuussa ilmestyi Nylon Beat -niminen esikoisalbumi. Hittibiisi Teflon loven musiikkivideo esiteltiin kuun lopussa Suomen virallisen levymyyntilistan 31. sijalla Lista TOP 40 -ohjelmassa.
Toimittaja Sami Aaltonen etsi Hurriganesin Remu Aaltosen kanssa mirrejä Korkeasaaren tiikerihäkkien luona ja juonsi sisään ”koviksi, kuvankauniiksi teinimirreiksi mainostetut Nylon Beatin tytöt” uudella levyllään.
Kesäkuussa albumi oli kiivennyt jo listasijalle 10. Juuri läpimurtonsa tehneet Apulannan jäsenet lähettivät Nylon Beatille terveisiä. Aaltonen kyseli Provinssirockissa mielipidettä ”Naima Beatista”, joka oli Tuukka Temosen mielestä ”cool”.
Lempinimi ei jäänyt käyttöön, sen sijaan yhtyeen kutsumanimeksi vakiintui Naikkarit.
Kaksi viikkoa myöhemmin Jonna ja Erin saatiin jo itse haastatteluun Rantarockissa. Nylon Beatin keikkojen miespuoliset taustatanssijat olivat kuulemma helppoja työkavereita, mutta duo oli sitä mieltä, että heissä itsessään oli kestämistä.
Puheeksi tuli terveisiä lähettänyt Apulanta, jonka jäsenistölle Jonnaa oltiin naittamassa.
Kesän 1996 terveisten vaihto saattoi johtaa ainakin ammatillisiin yhteistöihin, sillä seuraavana vuonna Nylon Beat esiintyi Radiomafian lanseeraamalla kesäkumibiisillä Nuoret kemistit -yhtyeen kanssa, jonka huhuttiin koostuneen Apulannan ja Juustopäiden jäsenistä.
Toni Wirtanen harmitteli vuonna 2015 YleX-haastattelussa, että tekijätietoihin säveltäjäksi ja sanoittajaksi merkitty ”G. Gögerström” oli jäänyt rekisteröimättä taiteilijanimeksi, joten tekijänoikeuskorvaukset olivat jääneet saamatta.
Lokakuussa kappaleen Lä-Lä-Lä musiikkivideo näytettiin viikon toivotuimpana. Ohjelman lopussa Jonna ja Erin julistivat kilpailun, johon vastaamalla saattoi voittaa mm. Nylon Beat-repun. Kilpailussa piti vastata kysymykseen, lauloivatko he livenä keikoilla.
Vuonna 1997 Nylon Beat julkaisi toisen levynsä Satasen laina, joka myi samana vuonna tuplaplatinaa.
Nylon Beatin musiikkia tekivät tuottaja Risto Asikainen ja Ilkka Vainio, joka tosin teki kappaleet nimellä Sipi Castrén. Sanoittaja Aappo I. Piippo työskenteli Nylon Beatille myös Kristiina Sydänmaa -nimellä, jota oli käyttänyt myös kirjoittaessaan sanoituksia Kikalle.
Keväällä 1998 Nylon Beat osallistui Euroviisujen Suomen karsintoihin kappaleella Um Ma Ma, kun duolle alettiin kaavailla menestystä myös ulkomailla. Kappale sijoittui kolmanneksi.
Englanniksi käännettyjä kappaleita sisältävä Nylon moon -albumi julkaistiin samana keväänä.
Nylon Beat oli tyttöenergiallaan suomalainen vastine brittiläiselle Spice Girlsille. Se todettiin myös Linnunradan pianobaari -ohjelmassa, jota juonsi Maria Guzenina. Tämä halusi tietää, oliko Nylon Beat laitettu harkitusti kasaan, mistä myös Spice Girlsiä kritisoitiin.
Laulajat vastasivat, että ovat olleet parhaita ystäviä 13-vuotiaasta saakka.
– Me ollaan niin tavallisia tyttöjä kuin tuolta kadulta voi hakea, että luulis hakevan sit jotain megabeibejä tai jotain, Erin Koivisto vastasi.
Duo myös ihmetteli, miksi kriitikot yhtäkkiä olivat alkaneet rakastaa heitä, kun kahta ensimmäistä hyvin myynyttä levyä oli inhottu.
– Mieluummin fanit tykkää kun kriitikot. Koska faneille me se levy tehään, ei kriitikoille, Jonna Kosonen sanoi.
Haastattelun lisäksi ohjelmassa nähtiin tietokilpailu Kauko Röyhkän ja Nylon Beatin välillä. Lopuksi kuultiin ensiesitys kappaleesta Ainut jonka sain, jonka laulajat sanoivat kertovan heidän ystävyydestään.
Nan nan naa
Kappale oli tulevalta levyltä, jolta julkaistiin myös single nimeltä Viimeinen. Se voitti heti jouluna Jyrki Hit Challengen ja Valehtelija-levyn tultua ulos vuonna 1999 oli ehdolla Emma-gaalassa vuoden parhaaksi kappaleeksi.
Valehtelija myi julkaisuvuonnaan kultaa ja platinaa ja jäi Nylon Beatin parhaiten myyneeksi levyksi. Taustanauhat vaihdettiin oikeaan taustabändiin, ja sen myötä myös rock-kriitikot kiinnostuivat Nylon Beatista.
Yhtyeessä soittivat rumpali Anssi Nykänen, kitaristit Vesa Anttila, Varre Vartiainen, Marzi Nyman ja Tuomas Wäinölä, kosketinsoittaja Okke Komulainen sekä basisti Harri Rantanen. Taustalaulaja oli Stiina Jean.
Laulajilta kysyttiin, olivatko he viimein samalla viivalla muiden rock-yhtyeiden kanssa. Duo totesi, että olivat aina tehneet poppia.
Vuonna 2000 Nylon Beat osallistui jälleen Euroviisukarsintoihin ja sai parhaat ammattiraatipisteet kappaleella Viha ja rakkaus. Eniten yleisöääniä sai nosteeseen noussut Nightwish kappaleella Sleepwalker, mutta kummatkin yhtyeet jäivät lopulta ulos Euroviisuista.
Vuonna 2000 Tiikeri-ohjelman haastattelussa Jonna ja Erin kertoivat keräilyharrastuksestaan. Keikkamatkojen viihdykkeeksi oli kertynyt paljon pientä erilaista tavaraa.
Radiomafian haastattelussa kesällä 2001 Nylon Beatilta kysyttiin, saivatko he kävellä kadulla rauhassa, vaikka olivatkin roolimalleja. Jonna huomautti, etteivät he olleet koskaan sanoneet itse niin.
Lööpit saattoivat joskus huolettaa, mutta Jonna totesi olevansa ”nuori jolla on aikaa” ja Erin, ettei heillä ollut oikeastaan salattavaa. Haastattelun lopuksi Nylon Beatille annettiin pohdittavaksi kysymys, johon he vastaisivat Summerin haastattelussa.
Mikä vie Nylon Beatilta jalat alta?
Kesällä 2001 Summeri oli nuorten kesäohjelma, jossa nähtiin artisteja ja haastatteluja Helsingin uimastadionilla. Haastattelussa saatiin vihdoin vastaus radiossa esitettyyn kysymykseen. Eriniltä jalat vei alta juoksumatto, Jonnalta yöelämä.
Suuri osa Nylon Beatin fanikunnasta oli nuoria tyttöjä, joille Jonnan ja Erinin ystävyys toimi esikuvana omille ystävyyssuhteille.
Suomen pisin luokkaretki
Ilkka Vainio muisteli Nylon Beatin sanoitusten tekemistä Ylen haastattelussa vuonna 2020. Vainion kynästä oli syntynyt myös hittikappale Seksi vie ja taksi tuo. Hänelle itselleen mieleenpainuvin Nylon Beatille kirjoittamistaan kappaleista oli Sano jee.
Sä et voi kuin itses antaa Mut ei oo paljon meillä muillakaan Sun siivet matalalle kantaa Se paljon on, jos maasta katsotaan
Sano jee, san. Sipe Castrén
Vainio kuvaili yhteistyötään aikuisiän kynnyksellä olleiden Jonnan ja Erinin kanssa Suomen pisimmäksi luokkaretkeksi.
Vuonna 2002 Jonna ja Erin olivat 25-vuotiaita, jotka olivat levyttäneet neljä kultaa ja platinaa myynyttä albumia ja kaksi kultaa myynyttä levyä. Nuorena uransa aloittaneilla itä-helsinkiläisillä oli rahaa enemmän kuin ikäisillään normaalisti. Julkisuuskin oli määrästään huolimatta erilaista, sillä sosiaalista mediaa ei vielä ollut.
Raumanmeren Juhannus -festivaalin keikalla yhtye esitti kesäauringossa hittinsä vuosien varrelta.
Nylon Beat lopetti vuoden 2003 lopussa julkaistuaan viimeiseksi jääneen albumin 12 apinaa.
Kaksi paluuta ja soolouraa
Lopettamisen jälkeen Erin muutti vuodeksi Irlantiin, avioitui Nylon Beatin kitaristin Vesa Anttilan kanssa ja otti tämän sukunimen. Vuonna 2011 Erinin sooloura lähti nousuun suomenkielisillä kappaleilla.
Olohuone-ohjelmassa Erin kertoi, että hänelle teki hyvää asua ulkomailla, missä hän ei ollut kuuluisa, eivätkä kaikki olleet automaattisesti kiinnostuneita hänen tekemisistään.
Erin vei toimittajan myös Helsingin metroon, missä muisteli Nylon Beatin usein meikanneen matkoillaan keikoille tai kuvauksiin.
Nylon Beat teki paluun vuonna 2007 kolmella keikalla Toto-yhtyeen lämmittelijänä. Aamu-tv:n haastattelussa he keskustelivat toimittajien kanssa rahasta ja saamastaan kritiikistä, että keikoilla tehtiin rahaa.
– Mikä on rahastuksen makua? Onko kaikki varakkaat ihmiset rahastajia, kun niillä on isot liksat? Ehkä sitä saa palkkaa sen verran työstään, minkä on ansainnut, tai minkä arvoinen on, Jonna Kosonen totesi.
Päämotivaatio Jonnan mukaan comebackille oli pitää hauskaa. Comeback-kappaletta he eivät olleet suostuneet tekemään, sillä kummatkin halusivat tehdä erilaisia juttuja.
Erinin soolourassa korostui akustisuus, kun taas Jonna oli lähtenyt rock-henkisemmälle linjalle Jonna's Problem-yhtyeensä kanssa, joka teki yhden albumin vuonna 2006.
Myös Jonna vaihtoi nimensä avioitumisen myötä ja levytti sooloalbumin Katso mua vuonna 2010 nimellä Jonna Geagea.
Nylon Beat teki toisen 10 festivaalikeikan pituisen paluukiertueen vuonna 2018. Kesällä 2022 fanit saivat palata taas Naikkareiden tarinaan, kun Mä haluun olla Nylon -audiosarja julkaistiin Yle Areenaan.
Jonna ja Erin kuuntelivat heistä tehtyä sarjaa kesällä 2022 ensimmäistä kertaa.