Kun Mari, 48, alkoi odottaa poikaansa Pyry Lintusta, 31, hänellä oli takanaan väkivallan, päihteiden, rikosten ja hyväksikäytön värittämä lapsuus ja huostaanotto. Marin elämä rauhoittui vasta, kun hänet sijoitettiin koulukotiin. Teiniraskaus 15-vuotiaana oli aikuisille suuri järkytys, mutta Marille se oli maailman onnellisin asia.
Minusta oli ihanaa olla äiti. Kaikki siihen aikaan liittyvät muistot ovat todella ruusuisia ja aurinkoisia, vaikka olihan siellä haasteita. Olin todella nuori ja aivan yksin.
Mari
Biologinen isä ei ehtinyt olla Pyryn elämässä kauaa mukana. Hän eli rikollista elämää ja kuoli Pyryn ollessa vuoden vanha. Äidin ja pojan elämä oli monta vuotta onnellista ja hyvää, syntyi sisaruksia, ja äiti oli Pyryn näkökulmasta ylisuojeleva ja ihana. Mutta sitten alkoivat vaikeudet. Pyryn murrosikä alkoi yhdessä yössä. Äidin ja pojan suhde muuttui myrskyisäksi.
Tilannetta pahensi, että perheen elämässä oli vaikeita ihmissuhteita, ja sitä kautta riitaa ja turvattomuutta. Rikkinäinen lapsuus vaikutti haitallisesti Marin parisuhteisiin.
– Olin lapsuudessani oppinut rakkauden mallin, jossa rakastaminen on sitä, että hylätään ja käytetään hyväksi ja ollaan etäisiä. Sellaista rakkautta olen sitten myös etsinyt, kun paremmasta en tiennyt, Mari miettii.
Pyryn oli nuorena lähes mahdotonta ymmärtää äidin toimintaa. Hän tunsi turhautumista ja pahaa oloa. Äidin kanssa alkoi tulla riitoja ja välirikkoja.
Tämä on monimutkainen juttu, jota olen joutunut käsittelemään.
Pyry
Muutos parempaan lähti kummankin henkisestä kasvusta ja avoimesta keskustelusta. Mari otti elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja tähtäsi onnellisuuteen. Apuna oli terapia.
Lopulta Mari oppi hyväksymään menneisyyden tapahtumat ilman, että hän antaa niiden enää määrittää itseään.
Jossain kohtaa täytyy kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästään sekä valinnoistaan. Vastuuttomuutta ei voi enää perustella sillä, että minulle on tapahtunut tällaisia asioita ja sen takia elän näin.
Mari
Pyryllä vei pitkään ymmärtää äidin aiempia valintoja. Vaikka elämä oli päällisin puolin onnellista, hän kantoi kaunaa äidilleen.
– Vuosien ajan katkeruus ja syyttäminen olivat päällimmäisiä tunteita, vaikka rakastin äitiä. Oikeutin näillä tunteilla omia perseilyjäni. Kun äiti on ollut niin perseestä, niin minäkin voin olla perseestä ja tehdä paskoja asioita. Näin ajattelin.
Olen pelännyt elämässäni niin paljon, että olen ihan väsynyt siihen pelkäämiseen. Haluan elää ja tehdä valintoja rakkaudesta enkä antaa menneisyydelle enää valtaa.
Mari
Lopulta Pyry oivalsi, ettei äiti loppujen lopuksi ollut syyllinen. Hän oli vain antanut pahojen asioiden tapahtua.
– Tosi paljon piti kasvaa, että pystyin ymmärtämään.
Pikkuhiljaa oivalsin, että vaikka äiti olisikin halunnut puuttua asioihin, hänellä ei välttämättä ollut voimia siihen.
Pyry
Äiti ja poika ovat rakentaneet rakkaudellista suhdetta keskusteluilla. Välillä pelot nousevat pintaan, erityisesti Pyryllä, mutta suunta on oikea. Kohti onnea ja rakkautta.
– Jos pitää valita, että olenko tänään onnellinen, vai meneekö päivä pilalle siksi että aamukahvi maistuu oudolle, niin aina voi valita. Minä olen tehnyt sen valinnan, että loppuelämäni ajan seison auringossa enkä siellä varjoissa, Mari summaa.
Pyry on tehnyt Marille kappaleen, jossa kertoo äidin vaikeasta matkasta onneen ja rakkauteen.
Akuutti: Yli lapsuuden traumoista
Mari on joutunut koko aikuisikänsä selviytymään lapsuudessa kokemiensa traumojen kanssa. Väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, päihteet ja turvattomuus ovat kuuluneet hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Osansa ylisukupolvisesta traumasta on kokenut myös Marin poika, metallilaulaja Pyry Lintunen.