Elina Partanen kuuluu yömurehtijoihin, joilla on tapana heräillä aamuyöllä murehtimaan asioita. Yön pimeinä tunteina huolista kasvaa valtavia, eikä uni tule moneen tuntiin.
Yöllä kaikki tuntuu kauhean mustalta ja mielessä pyörii tyypillisiä keski-ikäisen naisen pelkoja. Olen tosi huono äiti. Miten lapsilleni käy, jos sairastun? Itkettää ja väsyttää.
Elina Partanen
Elina on ammatiltaan luokanopettaja, ja kello herättää arkisin puoli seitsemältä töihin. Muutaman kerran Elina on joutunut jäämään unettomuutensa takia sairauslomalle.
Monelle viimeaikaiset maailman tapahtumat, kuten korona, Ukrainan sota ja taloushuolet, ovat lisänneet yömurehtimista. Elinakin on rajoittanut uutisten seuraamista niiden takia.
Unilääkkeitä Elina ei ole koskaan kokeillut, koska hän pelkää jäävänsä niihin koukkuun. Asiantuntijoiden suosittelemaa huolihetkeä Elina sen sijaan päätti kokeilla.
Huolihetken tarkoituksena on kirjoittaa paperille yön tai päivän aikana mieleen nousseet huolestuttavat ajatukset, ja käsitellä ne tiettynä aikana. Näin murehtiminen tapahtuisi päivällä, eikä yöllä.
Ennen kuin Elina ehti kokeilla huolihetkeä, löysi perheen nuorin tytär kevätsiivouksen yhteydessä heidän vanhan telttansa. Tytär halusi kokeilla ulkona nukkumista, ja äiti lupautui kaveriksi.
– Päivä oli ollut kuuma ja menimme kevyissä vaatteissa nukkumaan. Järkytyimme, kun yö olikin todella kylmä. Tytär nukkui koko yön päälläni, enkä itse saanut juurikaan nukuttua. Olin syväjäässä!
Seuraavaan yöhön äiti ja tytär valmistautuivat huolellisemmin. He ostivat ilmapatjan, jotta maa ei hohkaisi niin paljon kylmää. Vintiltä haettiin lämpimät makuupussit.
Heräsin auringon noustessa linnun lauluun ja ajattelin, että tämä on minun juttuni.
Elina Partanen
Kokeilusta on aikaa jo yli kolme vuotta. Tytär nukkuu sisällä talossa, mutta Elina ei ole palannut neljän seinän sisälle. Hän haaveilee nukkuvansa teltassa niin kauan kuin pystyy, satoi tai paistoi ja vuodesta toiseen.
Nykyään käytössä oleva, Puolukaksi nimetty, punainen teltta on suunniteltu kestämään kolmen vuodenajan rasitukset. Kovimmilla pakkasilla Elina siirtyy nukkumaan pihasaunan eteiseen.
Vaikka nukun teltassa Turun keskustassa, tunnen olevani osa luontoa. Kuulen sateen ja tunnen tuulen. Kaupungin äänet eivät häiritse minua, koska alakoulun opettajana olen tottunut kovaan meteliin.
Elina Partanen
Teltassaan Elina saa rauhan murheiltaan. Yöt ovat myös nelilapsisen perheenäidin omaa aikaa.
– Teltassa hapen määrä on suurempi ja nukkuminen siellä on minun oma hiljaisuuden retriittini. Jos herään yöllä, laitan äänikirjan kuulumaan, ja olen nukahtanut taas minuutin päästä.