Misinformaation ja disinformaation kenttää on pitkään leimannut kaikenlainen pandemiaan ja koronarokotuksiin keskittynyt sumuttaminen. Pandemiaväsymys riivasi jonkin aikaa myös harhaanjohtavan tiedon tuottajia.
Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja se herätti myös väärän tiedon levittäjät. Sota on tuottanut huomattavan paljon materiaalia disinformaation levittäjille, mutta kuten Valheenpaljastajan artikkelissa keväällä tuli todettua, Venäjän propaganda on ollut odotettua ponnettomampaa.
Valheenpaljastajan perinteinen vuosikatsaus käy läpi mis- ja disinformaation olennaisimmat ilmiöt kuluneelta vuodelta.
1. Venäjän informaatiosota tussahti
Monessa maassa, myös Suomessa, nähtiin sodan alettua merkkejä siitä, että tietyt koronarajoituksia ja -rokotuksia vastustaneet ryhmät ja mielipidejohtajat siirtyivät välittämään Kremlin sanomaa. Muutenkin koronapuhe hiljentyi, ja oman elämänsä kulkutautieksperteistä tuli nopeasti sodankäynnin asiantuntijoita.
Venäjä keskittyi suuntaamaan propagandansa etupäässä oman maansa kansalaisille ja kielsi heiltä sodasta puhumisen vankeusrangaistuksen uhalla. Venäjä esti kansalaisiltaan pääsyn lähes kaikkeen ulkomaiseen mediaan ja ajoi loputkin riippumattomat uutisvälineet maanpakoon.
Informaation hallintaoperaation osana Venäjä yritti sakottaa Wikipediaa, ellei se poista Venäjän hyökkäyssotaa koskevia ”kiellettyjä tietoja”. Kreml on väittänyt perustavansa jopa oman vastineensa Wikipedialle, mutta vielä sitä ei ole näkynyt.
Toki Kreml on pyrkinyt vaikuttamaan mielipiteisiin myös rajojensa ulkopuolella. Yksi Venäjän vankimmista narratiiveista liittyy bioaseiden valmistamiseen, ja sen erilaisilla versioilla on jo vuosikymmenten mittainen historia. Kyseessä on on salaliittoteoria, jonka mukaan Ukraina tuottaa Yhdysvaltain tai Naton rahoituksella bioaseita, joilla olisi tarkoitus hyökätä Venäjää vastaan. Teoria sai maaliskuussa tukea Kiinalta – ja Qanon-salaliittoteoriaan uskovilta ryhmittymiltä.
Venäjän propagandan heikkoutta kuvaavat epäuskottavat ja jopa absurdeiksi luonnehditut väitteet, joilla ei ole missään vaiheessa ollut mahdollisuuksia mennä laajalti läpi Venäjän ulkopuolella: Ukrainan väitetty natsihallinto sekä lintujen tai hyönteisten käyttö bioaseina.
2. Vaalitulosten kieltäjät hävisivät, mutta strategia ei ole katoamassa minnekään
Misinformaatiokeskustelun kärkiteemat tulevat usein Yhdysvalloista. Niin tänäkin vuonna, kun marraskuussa käydyt välivaalit nostivat jälleen pintaan vaalitulosten kieltämisen. Entinen presidentti Donald Trump kiisti Joe Bidenin voiton 2020, ja lukuisat hänen kannattajansa uskovat edelleen Trumpin väitteeseen. Välivaaleissa trumpilaista linjaa noudattivat myös lukuisat republikaanipuolueen ehdokkaat.
Washington Postin laskujen mukaan republikaanien ehdokkaista välivaaleissa peräti 51 prosenttia kiisti presidentinvaalien tuloksen. Kysymysmerkiksi jää, kuinka moni heistä uskoo Trumpin salaliittoteoriaan tosissaan ja kuinka moni oli vain laskelmoinut sen olevan voittoisa strategia vaaleissa.
Trump oli tukenut monia vaalituloksen kiistäjiä vaaleissa, mutta tämä ei vastoin odotuksia ollutkaan useimmille ehdokkaille hyödyksi. Vaalituloksen kiistäjät pärjäsivät lopulta välivaaleissa melko huonosti: näkyvimmät vaalituloksen kieltäjät hävisivät paikkansa demokraatille.
Silti ilmiön levinneisyys herätti paljon huolta Trumpin salaliittoteorian vaikutuksista koko Yhdysvaltain demokraattiseen järjestelmään. Lukuisia vaalienkiistäjiä oli ehdolla myös tehtäviin, joissa heillä olisi ollut vaikutusvaltaa tulevien vaalien järjestämiseen eri osavaltioissa. Jotkut tulivat myös valituiksi tällaisiin virkoihin.
Trumpin taktiikasta otti näyttävästi mallia myös Brasilian presidentinvaalit hävinnyt Jair Bolsonaro, joka viivytteli tappionsa myöntämistä samalla kun hänen kannattajansa tukkivat teitä ja vaativat armeijaa puuttumaan demokraattiseen prosessiin. Tämä on herättänyt huolta siitä, että jatkossa autoritääriset johtajat joka puolella maailmaa alkavat turvautua vaalitulosten kieltämiseen.
3. Muskin myötä kiusaaminen, ääriajattelu ja disinformaatio palasivat Twitteriin
Twitterin käänteiden seuraaminen on käynyt työstä sen jälkeen kun miljardööri Elon Musk osti palvelun lokakuussa. Heti alkajaisiksi Musk irtisanoi puolet työntekijöistä ja romutti useita vuosien varrella kehitettyjä ja enimmäkseen toimiviksi havaittuja käytäntöjä.
Kun hän alkoi myydä sinisiä varmistusmerkkejä kahdeksan dollarin kuukausihintaan, seurauksena oli sekasortoa ja käytännön piloja – aivan kuten moni ennakkoon varoittikin. Kuka tahansa saattoi nyt perustaa ”verifioidulta” näyttävän tilin kenen tahansa henkilön tai minkä tahansa brändin nimissä – tosin henkilöiden imitoinnin Musk ehti nopeasti kieltää siksi, että loukkaantui häntä itseään esittävistä parodiatileistä.
Esimerkiksi kovasti lääkeyhtiö Eli Lillyä muistuttava tili tviittasi, että insuliini on nyt ilmaista. Firman osakekurssi romahti. Eli Lilly lopetti mainostamisen Twitterissä ja kyseenalaisti, onko yritysten ylipäätään järkevää näkyä tällaisessa palvelussa.
Musk itse kunnostautui myös levittämällä salaliittoteorioita Twitterissä. Hän muun muassa tviittasi (ja sittemmin poisti) linkin valeuutiseen, jossa esitettiin hurja teoria demokraattijohtaja Nancy Pelosin kotona tapahtuneelle väkivallanteolle.
Muskin johdolla Twitter myös luopui koronapandemiaa koskevista misinformaatiosäännöistään. Alusta on poistanut pandemian alun jälkeen yli 11 000 tiliä, jotka ovat toistuvasti levittäneet väärää ja haitallista informaatiota liittyen koronapandemiaan.
Rasistinen sisältö näkyi piikkinä Twitterissä heti Muskin hallinnon alussa, ja Musk on myös palauttanut lukuisia äärioikeistolaisia tilejä, jotka oli aiemman moderointilinjan mukaisesti suljettu esimerkiksi vihanlietsonnan takia. Median mielenkiinto kohdistui lähinnä aiemmin bännätyn Donald Trumpin paluuseen, mutta Twitterin käyttäjille lienee selvästi epämiellyttävämpää, jos kaikki suljetut rasistiset ja toisten häiriköintiin keskittyvät tilit palautetaan.
Kaikki tämä herättää tietenkin kysymyksiä siitä, millaista sisältöä Twitterissä voi jatkossa levittää – ja voiko se ylipäätään selvitä, kun disinformaatiota ja vihapuhetta kammoksuvat mainostajat vievät rahansa muualle.
4. Ukrainan presidentistä tuli väärentäjien lempikohde
Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyista liikkui useita viraaleja videofeikkejä. Suomalaiset jakoivat innoissaan videoita, joissa Zelenskyi istuu pianon ääressä laulamassa John Lennonin Imaginea – paitsi että videolla ei ole Ukrainan presidentti vaan häntä erehdyttävästi muistuttava Alejandro Manzano, joka laulaa floridalaisessa cover-bändissä.
Toinenkin Manzanon vanha musiikkivideo kierteli sosiaalisessa mediassa. Sen väitettiin esittävän Zeleskyiä ja hänen vaimoaan laulamassa Lionel Richien ja Diana Rossin duettoa Endless Love.
Lauluvideot menevät läpi, koska moni tietää Zelenskyin aiemmasta ammatista näyttelijänä.
Tällaisten videoiden tarkoitus ei ole levittää poliittista disinformaatiota, mutta myös hyvää mieltä nostattavat deepfaket on syytä tunnistaa. Zelenskyistä tehtiin jo maalikuussa myös huomattavasti haitallisempi deepfake, jossa hän vaikuttaa käskevän ukrainalaisia sotilaita laskemaan aseensa ja antautumaan venäläisille.
Video oli täyttä valetta, mutta se huijasi monia, koska hakkerit onnistuivat saamaan deepfaken julkaistua ukrainalaisella uutissivustolla. Reilun minuutin mittainen video ei tosin ole kovin vakuuttava, jos sitä katsoo tarkasti. Vain presidentin pää liikkuu ja se näyttää staattiseen ylävartaloon liimatulta.
Joulukuussa tutkijat kertoivat kehittäneensä tekoälyohjelman, joka pystyy tunnistamaan tietyistä henkilöistä, kuten poliitikoista, tehtyjä deepfakeja. He kouluttivat ohjelmaa juuri Zelenskyin kasvoilla ja ylävartalon liikkeillä. Tekoälylle syötettiin yhteensä kahdeksan tuntia Zelenskyistä kuvattua videota, ja tämän pohjalta se oppi erottelemaan väärennökset oikeista.
5. Vuonna 2023 disinformaatio siirtyy tekoälyaikaan
Lopuksi Valheenpaljastajan ennustus vuodelle 2023.
Loppuvuodesta 2022 julkaistiin lukuisia kaikille avoimia tekoälyohjelmia, jotka tuottavat yllättävän korkealaatuisia kuvia käyttäjän sanallisten pyyntöjen perusteella.
Pelin käynnisti heinäkuussa julkistettu DALL-E 2. Sen on kehittänyt myös GPT-tekstiohjelmistaan tunnettu Open AI, joka rakensi ohjelmistolle tiettyjä turvarajoja. Sillä ei esimerkiksi voi luoda realistisia väärennöksiä tunnetuista henkilöistä, kuten poliitikoista.
Open AI:n yritykset estää tekoälyn käyttöä disinformaatioon näyttävät kuitenkin lähinnä kosmeettisilta siksi, että elokuussa julkaistuun Stable Diffusion -ohjelmaan ei tällaisia rajoitteita tehty. Kuinka ollakaan, jotkut käyttivät sitä välittömästi julkkisten pornokuvien ja jopa lapsipornon luomiseen. Firma korjasi asian Stable Diffusionin toiseen versioon, jolla ei enää voi generoida pornografiaa.
Yrityksen perustaja Emad Mostaque huomautti, että vaikka Stable Diffusioniin on nyt tällaiset rajoittimet asetettu, ohjelma on avointa lähdekoodia ja näin ollen jotkut käyttäjät voivat halutessaan palauttaa nyt poistetut ominaisuudet.
Myös Google on kehittänyt vastaavaa teknologiaa, mutta firma päätti olla avaamatta tekstistä kuvia tuottavaa generaattoriaan julkisesti vedoten sen mahdolliseen väärinkäyttöön. Onkin erittäin todennäköistä, että tätä teknologiaa käytetään kekseliäästi myös disinformaation tarkoituksiin vuonna 2023.
Kuuntele Valheenpaljastaja-podcastin tuore kausi Harhaluuloja Yle Areenassa.