Viime keväänä silloin 13-vuotiaan Alisa Keltasen huone jouduttiin tyhjentämään lähes kokonaan. Kirjat, lelut, taulut ja matot saivat tehdä tilaa uudelle unikaverille: dialyysilaitteelle.
Joka ilta Alisan vatsasta tuleva letku, jota perhe kutsui leikkisästi hännäksi, liitettiin dialyysilaitteeseen. Yön aikana laite kierrätti nestettä Alisan vatsakalvon läpi ja puhdisti kehon kuona-aineista.
– Kone hoiti sen, mitä Alisan omat munuaiset eivät enää pystyneet tekemään vaikean munuaisten vajaatoiminnan vuoksi, Alisan äiti Krista Keltanen selittää.
Alisan perhe alunperin toivoi, että hän ei ollenkaan joutuisi dialyysihoitoon, vaan pääsisi suoraan munuaisensiirtoon. Halukas luovuttaja, oma äiti, oli siinä ihan vieressä.
Tärkeintä on, että lapsi pysyy hengissä ja vanhempi tekee sen eteen ihan mitä vain.
Krista Keltanen
Kristalle oli alusta asti selvää, että tottakai hän luovuttaa toisen munuaisensa tyttärelleen.
– En epäillyt hetkeäkään. Tuli sellainen tunne, että tätä varten olen saanut elää terveen elämän 46-vuotiaaksi asti.
Kun Krista nukutettiin munuaisen luovutusta varten syyskuussa 2022, se oli hänen elämänsä ensimmäinen leikkaus.
Kun makasin leikkauspöydällä ja ympärilläni pyörii 6-8 henkilöä, ajattelin, että mikä onni, että saan olla täällä.
– Missään kohtaa en pelännyt itseni puolesta, mutta tottakai ajattelin Alisaa ihan hirveästi ja jännitin hänen puolestaan. Tiesin myös, että lopullinen päätös siirrosta tehdään vasta leikkaussalissa, kun kirurgi näkee, onko munuaiseni siinä kunnossa, että se voidaan siirtää, Krista muistelee.
Kaikki näytti onneksi hyvältä ja irrotusleikkaukseen jälkeen kirurgi kuljetti Kristan kylmään laitetun munuaisen sairaalatunnelia pitkin Uuteen lastensairaalaan. Vasta sitten Alisaa alettiin valmistella leikkaukseen.
Elinsiirto onnistui ja seuraavana päivänä Krista pääsi pyörätuolissa näkemään Alisaa ensimmäistä kertaa.
– Kyllä siinä tuli kyynel silmään, kun näki lapsen siinä kunnossa, että pystytään taas jatkamaan normaalia elämää uudella munuaisella. Tuli tosi kiitollinen olo.
On uskomatonta kokea jotain niin ihmeellistä. Enää suurempaa lahjaa elämältä en olisi osannut toivoa.
Pari viikkoa siirron jälkeen Alisan elimistö alkoi kuitenkin hylkiä uutta munuaista.
– Ja sitten minulle tapahtui jotain tosi kummallista. Menetin kaikki voimani enkä meinannut pystyä pystyssä, palelin ja minulle nousi korkea kuume. Jouduin takaisin elinsiirto-osastolle, Krista muistelee.
Kristaa tutkittiin sairaalassa perusteellisesti, mutta tutkimuksissa ei löydetty mitään poikkeavaa. Lääketieteellisesti hänen romahduksensa jäi mysteeriksi.
Päivää ennen romahdusta sain kuulla, että Alisan keho oli alkanut hylkimään minun munuaistani.
Alisan hyljintäongelma saatiin korjattua suurilla suonensisäisillä kortisoniannoksilla. Kristan vointi parani parin sairaalapäivän jälkeen.
– Onneksi meidät molemmat saatiin kuntoon, Krista hymyilee.
Kotiin Alisa pääsi palaamaan neljän viikon sairaalajakson jälkeen ja perhe on pystynyt pikkuhiljaa palaamaan normaaliin elämään.
– Alisa käy taas koulussa ja se on piristänyt häntä tosi paljon.
Viime kesän unikaveri, dialyysilaite, on jo kärrätty takaisin Uuteen lastensairaalaan ja omat tavarat ovat löytäneet tutut paikkansa Alisan huoneesta. Hänen aiemmin hyvin rajattuun ruokavalioonsa on voitu palauttaa munuaisten vajaatoiminnan takia kieltolistalla olleita ruokia: maitotuotteet, banaani, tumma leipä, monia kasviksia ja juureksia.
Eniten Alisa kaipasi suurinta herkkuaan suklaata. Ja perunamuusia. Nyt nekin molemmat on taas sallittuja.
Kristan sen sijaan on hyvä jatkossa vältellä suolaa ja juoda paljon vettä. Muuten elämä yhdellä munuaisella on samanlaista kuin kahdellakin.
Kun Alisa oli vielä sairaalassa, hän kirjoitti yhdessä äitinsä kanssa listaa niistä asioista, joita haluaa tehdä sitten, kun kaikki tämä on ohi. Pitkässä listassa oli paljon ihan tavalliselta kuulostavia kivoja juttuja: mennä puistoon, mennä pyöräilemään, mennä suihkuun, mennä uimaan, mennä kylpylään, mennä uimahalliin, mennä yökylään, syödä suklaata, hyppiä trampalla, syödä perunamuusia.
Nyt niitä voi alkaa yksi kerrallaan toteuttaa. Sen mahdollistavat Alisan elimistössä olevat kolme munuaista, joista yksi toimii.
Neljä kuukautta munuaisensiirron jälkeen Alisa pääsi ensimmäisen kerran uimaan pitkä odotuksen jälkeen.