Kuvittele eteesi kaupan irtokarkkiseinä. Silmänkantamattomiin kiiltävää mustaa lakritsaa, kullankeltaista fudgea, vadelmaveneitä, salmiakkia ja suolaisella kinuskitahnalla täytettyjä suklaanappeja.
Seisot muovilapio kädessä, tyhjä paperipussi toisessa. Sinulla on lupa täysin ilmaiseksi täyttää niin monta paperipussia kuin ikinä haluat. Kukaan ei estele, päin vastoin, myyjät yllyttävät sinua, tyrkyttävät uutta pussia aina kun edellinen täyttyy.
Puolessa välissä kolmatta pussia mielessä häivähtää, että onhan tätä mässyä jo aikamoinen määrä. Meinaat lopettaa, mutta silloin myyjä hihkaisee: Täällä on vielä hedelmäaakkosia ja salmiakkikaloja!
Jatkat lapioimista.
Sellaista on elämä Tiktokin, Youtuben, Instagramin ja muiden lyhyitä videoita loputtomasti syöttävien palveluiden kanssa. Naposteltava makea ei lopu. Ikinä.
Mihin katosi kaksi tuntia?
On paljon matalampi kynnys katsoa vielä yksi 15-sekuntinen video, kuin käynnistää 45-minuuttinen jakso suoratoistosarjaa. 45 minuuttia tuntuu pitkältä sitoumukselta, mutta sama 45 minuuttia saattaa huomaamatta hujahtaa minimittaisia videoita selaillessa.
Mikään videovirrassa ei tarjoa luonnollista kohtaa lopettamiselle, mikään siinä ei sano, että nyt olet katsonut riittävästi.
On niin helppoa saada kaikenlaista potentiaalisesti kiinnostavaa, non-stop.
Esimerkiksi Tiktokin videovirralla on täydellinen resepti. Jokainen video maistuu hieman uudelta ja erilaiselta. Palvelun ei tarvitse edes onnistua jokaisen videon kohdalla, sillä uusia yrityksiä tulee muutaman sekunnin välein. Entä tämä? Entä tämä?
Algoritmi oppii palvelun käyttäjästä ja etsii sen, mikä tätä kiinnostaa. Eli vaikka yksi vastaantullut video olisi huti, seuraava voi olla osuma.
Käärijä imuroi ja laulaa. Nam.
Korealaispoika räppää vanhemmistaan. Plääh.
Bad Lip Reading sketsi irvailee amerikkalaisille poliitikoille. Nam.
Sointuorvokki blaastaa. Nam.
Söpö mäyräkoira syö jäätelöä. Nam, nam, nam!
Häh? Onko kello jo 02?
Silmäluomet lurpahtelevat jo, mutta katson vielä yhden videon. Kuulostaako tutulta?
Puolinukuksissa et jaksaisi enää lukea kirjaa, tuskin edes katsoa sarjaa. Nopeatempoinen videosälä kuitenkin pitää otteessaan. Sen parissa väsytämme itsemme pitkälle, ja nukkumaanmeno viivästyy huomaamatta.
Pystymme pysymään esimerkiksi Tiktokin videovirran mukana umpiväsyneinäkin. Syöte on niin tehokas, että se pitää meidät mukana, vaikka olisimme ihan lopussa.
Väsyneinä olemme erityisen aseettomia. Aivojen toimitusjohtaja, järkeviä päätöksiä tekevä etuotsalohko, kuluttaa paljon energiaa. Väsyneinä päästämme herkästi irti ohjaksista ja menemme autopilotilla.
Videovirrassa ajelehtiminen ei vaadi ponnistelua. Sorrumme siihen, koska se on helppoa.
Voisi luulla, että aivoille tekee hyvää, kun kääntää selän arkisille huolille ja pakenee viihdyttävien videoiden pariin.
Videovirta kiinnittää toki mielen tehokkaasti, emmekä niitä katsoessamme mieti stressaavia asioita. Algoritmit on kuitenkin kehitetty pitämään meidät virrassa pidempään, kuin haluaisimme ja mikä olisi meille hyväksi.
Monelle tulee yllätyksenä, että näennäisen rentouttava videoiden selailu on aivoille kovaa työtä.
Kun videoiden nopeatempoinen ja informaatiorikas ärsyketulva työntyy aivoihin, aivot eivät lepää, vaan ovat tiedon prosessoimistilassa.
Onkohan mulla ADHD?
Jos ei jaksa lukea kirjaa ja unohtelee tavaroita, voi mieleen tulla, että tämä on varmaan sitä ADHD:ta. ADHD on kuitenkin kehityksellinen neuropsykiatrinen oirekuva, jonka merkit ovat näkyvissä jo varhaisessa lapsuudessa.
Todennäköisemmin aivot ovat vain tottuneet hyppimään asiasta toiseen, koska ne on opetettu ”huonoille tavoille”. Ilmiöllä on nimitys, ADT, attention deficit trait, itsehankittu keskittymisen häiriö.
Osin teemme sen itse, osin syy on informaatiotulvan, jonka keskellä elämme.
Videosälä totuttaa nopeisiin palkintoihin, mikä heikentää keskittymiskykyä. Sellainen puuha, josta saa palkinnon vasta ponnistelun jälkeen, ei jaksa kiinnostaa.
Vähän sama kuin irtokarkkien kanssa. Nameihin tottuneelle suulle ei oikea ruoka enää maistu.
Jos vietät ison osan vapaa-ajastasi selaillen turboahdettua videosälää, väsytät aivosi jatkuvalla ärsyketulvalla ja rakennat itsellesi keskittymiskyvyttömiä ”tiktok-aivoja”. Aivot nimittäin muovautuvat sen mukaan, miten me niitä käytämme.
Onneksemme aivot ovat muovautuvaiset myös toiseen suuntaan, eli kadonneen keskittymiskyvyn voi palauttaa.
Aivotutkija Mona Moisala neuvoo videolla, miten ”tiktok-aivojen” kesyttäminen onnistuu.
Artikkelia varten on haastateltu työpsykologi Samuli Shintamia ja aivotutkija Mona Moisalaa.