Haimme tässä artikkelissa myös uutta pentuetta ja kasvattajaa Pentuliven kolmannelle kaudelle. Etsintä on nyt päättynyt.
Pentuliven toisen kauden tapahtumista kerrottiin tässä seuranta-artikkelissa. Klippejä Pentuliven viime kausilta näet Yle Areenassa.
Ruskan lenkki oli päättyä kohtalokkaasti
Pentukolmikon ensimmäisenä syntynyt reipas ja sosiaalinen tyttökoira Ruska vietti kevääseen asti melko huoletonta pentukoiran elämää, mutta viimeinen kuukausi on ollut melkoista myllerrystä.
Eräänä päivänä Ruska oli omistajansa kanssa lenkillä ja remusi tyypilliseen tapaansa pitkin ojien pohjia ja pellon pientareita.
Kun se tuli takaisin tielle, se pyllähti hetken kävelyn jälkeen oudon näköisesti ja kiljahti jokaisesta kosketuksesta.
Matkalla lääkäriin Ruskan kuono turposi pahan näköisesti, ja Eläinsairaalan päivystyksessä eläinlääkäri totesi oireiden johtuvan kyyn puremasta.
Ruska jäi sairaalaan hoidettavaksi, mutta onneksi se oli tosi reipas potilas ja seuraavana aamuna tokkurainen pieni potilas haettiin kotiin toipumaan kipulääkityksen turvin.
Tosin lääkkeiden syömistä Ruska vastusti omalla tempperamenttisella tavallaan, eikä huijaaminenkaan toiminut: Ruska nimittäin huomasi heti, jos tabletit yritettiin jemmata nakkien tai muiden herkkujen sisään.
Onneksi Ruskan isäntä huomasi Ylen artikkelin, jossa neuvottiin pistämään lääke gelatiinikapselin sisään ja voitelemaan kapseli vielä voilla. Tämä kikka toimi, ja Ruska nieli voidellut gelatiinikapselit tabletteineen innokkaasti.
Lopulta Ruska toipui kyyn puremasta alle viikossa ja oli jo muutaman päivän kuluttua oma eläväinen itsensä.
Lempipaikka grillin ja pizzauunin välissä uudessa kodissa
Kyyn pureman jälkeen nuoren tyttökoiran elämä mullistui taas, sillä Ruskalla alkoi ensimmäinen juoksu hormonimyräköineen.
Sen kiinnostus hajuihin nousi maksimiin, ja se sinkoili lenkeille hajujen perässä tai jäi ihmettelemään jotain tuoksua kuin paikalleen lumottuna kesken lenkin.
Kun juoksut olivat ohi, Ruskan koko elinympäristö vaihtui. Se muutti kaupunkikerrostalosta maalle omakotitaloon, sai oman pihan ja varsinkin terassin. Siellä se nukkuu usein lempipaikallaan ahtautuneena grillin ja pizzauunin väliin.
Oiva lempipaikka koiralle, jolle maistuu ruoka hyvin. Pentuliven aikaisen isännän lanseeraama sanonta ”Ruskan lempiruokaa on ruoka” kuvaa nimittäin edelleen osuvasti Ruskan suhdetta syömiseen. Ruskaa onkin helppo motivoida herkuilla, kun sille opettaa uusia asioita.
Ruska kävi myös pentukurssilla, jossa sitä kiinnosti erityisesti yhdessä tekeminen. Sen sijaan sienikurssin aloitus oli hiukan haasteellinen, sillä Ruskaa eivät sienet kiinnostaneet. Kun kouluttaja keksi tuoda kotoaan laaman karvaa, Ruskan innostus hajuhommiin heräsi.
Sen jälkeen Ruska nuuskutteli onnistuneesti kurssin loppuun laaman hajua etsien ja oppi hajutyöskentelyn periaatteet. Kun hajutyöskentelyn idea on opittu, opit voi siirtää kantarellin tai muiden sienien haisteluun.
Omalla pihalla riittää myös rusakoita vahdittavaksi, ne Ruska haukkuu yhtä kipakasti tiehensä kuin äitinsä konsanaan.
Piki eli Haru testaa kavereidensa kärsivällisyyttä
Toisena pentueesta maailmaan syntyneen Pikin eli nykyiseltä nimeltään Harun kanssa on mennyt hyvin ilman suurempia huolia. Haru on mukana melkein kaikessa, ja sen voi ottaa mukaan lähes minne vaan.
Haru rakastaa myös uimista, vaikka shiboista väitetään, etteivät ne pitäisi vedestä.
Myös Harun kanssa on käyty koirakoulussa harjoittelemassa pentutottelevaisuutta: seuraamisen alkeita, luoksetuloa ja vaikkapa maahanmenoa.
Haru tykkää tehdä yhdessä ja siitä näkee, että se nauttii uuden oppimisesta. Haru keskittyy edelleen tosi hyvin yhteiseen tekemiseen ihmisen kanssa, mikä nähtiin jo pentulaatikossa.
Haru rakastaa myös muita koiria, ja sillä on itseään monta kertaa suurempi ihastuksen kohde: kolmevuotias berninpaimenkoira Nola.
Nolan kanssa sovitaan usein yhteisiä lenkki- ja leikkihetkiä, kuten monen muunkin kulmakunnan koiran kanssa. Tosin lenkillä harjoitellaan myös muiden koirien ohittamista.
Haru on nostanut koipea lenkillä jo pitkään, se myös merkkailee paljon, pysähtyy haistelemaan alinomaa ja kuopii tarmokkaana takajaloilla omia merkkauksia korostaakseen.
Haru on eläväinen, sitkeä ja vahvatahtoinen. Jos se innostuu jostain, on mielenkiintoa vaikea saada omistajan toivomaan asiaan. Hajut meinaavat viedä mennessään, ja monesti Haru vain istuu ja katselee takapihallaan tuulia haistellen.
Haru on Möpsö-äitinsä tavoin aamu-uninen, liian aikaiset lenkit eivät nappaa, vaan se jää mieluummin loikoilemaan kuin lähtee varhaiselle reippailulle.
Roihu kävi moikkaamassa Möpsölän väkeä ja riehaantui Hurma-shiban kanssa
Pentueen seesaminvärinen uros Roihu nauttii myös toisten koirien kanssa juoksemisesta ja leikkitaisteluista. Möpsölässä käydessään se otti ilon irti nuoren Hurma-shiban kanssa, joka tuli Pentuliven katsojille tutuksi toimiessaan stunttina, kun pennut olivat Vikin ja Köpin vieraina.
Lelurinkelistä taisteltiin kaikin keinoin ja välillä juostiin kilpaa tutulla pihalla. Leikki pysyi kuitenkin leikkinä. Molemmat reagoivat herkästi, jos toinen vinkui hammastelun takia, ja hillitsivät otteitaan.
Roihulla todettiin ensimmäisessä eläinlääkäritarkastuksessa purentavirhe, jota on käyty hoitamassa hampaisiin erikoistuneella eläinlääkärillä.
Roihua jouduttiin operoimaan pari kertaa. Pikkupentuna siltä poistettiin maitokulmahampaat alhaalta ja kun kaikki pysyvät hampaat olivat puhjenneet, alakulmahampaat katkaistiin ja niiden päähän laitettiin lääkepaikka.
Roihu toipui leikkauksesta nopeasti, ja nyt sen purenta on pysyvästi kunnossa ja ennuste erittäin hyvä. Kun leikkauksen jälkeinen tarkastus on tehty, riittää sen jälkeen vuosittaiset tarkastukset.
Muokkaus 3.7.23: Tekstiin lisätty linkkejä ja tietoa Pentulivestä.
Muokkaus 10.8.23: Vaihdettu pääkuva, muokattu ingressiä ja siirretty hakutiedot jutun ylimmäksi.
Muokkaus 8.9.23: Poistettu pentuehausta kertova pääkuva, otsikko ja teksti.
Kommentointi on auki ma 14.8. klo 22 saakka.