Hanoi Rocksin maailmanvalloitus päättyi joulukuussa 1984. Rumpali Razzlen (Nicholas Dingley) kuolemaan johtanut auto-onnettomuus on osa kansainvälistä rockhistoriaa.
Vaikka Hanoi Rocks keikkaili Razzlen kuoleman jälkeen vielä yli puolen vuoden ajan, nähdään tuo Los Angelesissa tapahtunut tragedia yhtyeen lopun alkuna. Sellainen se oli myös basisti Sami Yaffalle (Sami Takamäki).
Yaffa oli itse jo ehtinyt suunnitella lähtöä Hanoi Rocksista. 1980-luvun Suomen kansainvälisesti tunnetuimman yhtyeen jäsenten välit eivät olleet kunnossa. Yaffa erosi bändistä tammikuussa 1985.
Mies oli Hanoi-vuosinaan asettunut Lontooseen, josta matka vei yhtyeestä lähdön jälkeen Tukholmaan. Totaalinen rokkielämä vaihtui pääasiassa perheenisän arkeen. Musiikkiura kuitenkin jatkui useampien pienimuotoisten bändien muodossa.
Vuonna 1987 Yaffa kutsuttiin keikkailemaan kitaristi Johnny Thundersin ja rumpali Jerry Nolanin kanssa. Miehet olivat Yaffan nuoruuden suosikkiyhtyeen New York Dollsin alkuperäisiä jäseniä. Takaisin Yhdysvaltojen länsirannikolle basistin vei tuore Jetboy-bändi, jonka riveissä basisti viihtyi lopulta kolmen vuoden ajan.
Yhdysvalloissa Yaffa myös palasi ammatillisempaan yhteyteen Hanoi Rocksista tutun solistin Michael Monroen (Matti Fagerholm) kanssa.
Demolition 23. ja muitakin hanoirokkareita
Sami Yaffa muutti New Yorkiin vuoden 1990 aikana. Michael Monroen kanssa löytynyt yhteinen sävel resonoi ensin Jerusalem Slim -nimiseksi yhtyeeksi ja lopulta vuonna 1992 perustetuksi Demolition 23. -bändiksi. Yleisradion ajankohtaisohjelmassa vuodelta 1994 basisti ja laulaja esittelivät paitsi elämäntyyliään myös uutta yhtyettään Manhattanilla.
Demolition 23. ei tyytynyt tanssimaan Hanoi Rocksin haudalla. Bändin musiikki oli tyylillisesti lähempänä punkia kuin glamrockia.
Ohjelmassa Yaffa kertoo puhuneensa puhelimessa Hanoi Rocksin alkuperäiskitaristin Nasty Suiciden (Jan Stenfors) kanssa. Muutama kuukausi haastattelun jälkeen Suicide liittyi hänkin Demolition 23.:n riveihin.
Yhtye kiersi Suomessakin ja Helsingin Tavastialla fanit saivat todistaa lähes alkuperäisen Hanoi Rocksin esiintymistä: lavalle nousi myös Hanoi Rocksin soolokitaristi Andy McCoy (Antti Hulkko).
Demolition 23. hajosi lopulta vuonna 1995 kesken Euroopan kiertueen.
New Yorkin nuket ja Pelle Miljoonan osakeyhtiö
Demolition 23:n hajoamisen jälkeen Yaffa perusti silloisen vaimonsa Karmen Guyn kanssa yhtyeen, joka sai nimekseen Mad Juana. Etnovaikutteinen ja eri kansansävelmistä lainaillut bändi keikkaili vuosia vaihtelevilla kokoonpanoilla.
Yaffa kutsuttiin vuonna 2004 basistiksi New York Dollsin comeback-kiertueelle. Yhtyeen alkuperäinen basisti Arthur Kane oli kuollut syöpään aikaisemmin samana vuonna. Yaffa esiintyi lopulta lapsuutensa sankareiden kanssa aina vuoteen 2010 asti.
Vuoden 1980 syksyllä Pelle Miljoona Oy:n ensimmäinen albumi Moottoritie on kuuma oli kaahannut Suomessa listaykköseksi. Ensilevyn urannut kokoonpano ei tosin pysynyt olemassa edes levyn julkaisuun asti. Levyllä soittaneet vasta 16-vuotias Yaffa ja 17-vuotias Andy McCoy muuttivat varoittamatta Ruotsiin ja aloittivat siellä Hanoi Rocksin tarinan.
Nuoret Hanoi Rocks -miehet varastivat Pelle Miljoona Oy:n kitaravahvistimen mukaansa lahden toiselle puolelle.
Väliin mahtui paljon, mutta yhtyeen alkuperäinen kokoonpano palasi yhteen vuonna 2011. Kyseessä oli Moottoritie on kuuma -levyn julkaisukiertue, joka toteutettiin 30 vuotta myöhässä.
Michael Monroe -niminen orkesteri
25 vuotta alkuperäisen Hanoi Rocksin ja 15 vuotta Demolition 23.:n hajoamisen jälkeen Sami Yaffa ja Michael Monroe löysivät toisensa jälleen samasta yhtyeestä. Tällä kertaa bändi totteli keulakuvansa Monroen nimeä ja Yaffa oli alusta alkaen mukana basisitina.
Tässä yhdistyi punkki, rock 'n' roll ja sitten Beach Boys.
Sami Yaffa analysoi Michael Monroe -yhtyeen musiikkia 2011.
Suomessakin aktiivisesti keikkailleen yhtyeen keulakuvat ovat sittemmin itseoikeutetusti toimineet bändin edustajina medioissa.
Puoli seitsemän -ohjelmassa 2011 miehet kertoivat uuden yhtyeen ensilevystä. Samalla rokkarit pureskelivat läpi pitkää ystävyyttään joka oli alkanut yli 30 vuotta aiemmin.
Marja Hintikan ja Mikko Kekäläisen sohvalla vertailtiin myös tatuointeja, siliteltiin kissoja sekä maisteltiin jännittävää pakuriteetä.
Michael Monroe -bändin konsertti saman vuoden Provissirockista löytyy kokonaisuudessaan Yle Areenasta.
Musiikkimiehestä musiikkiohjelmantekijäksi
Vuonna 2014 Suomen televisiossa käynnistyi matkailuohjelma Sami Yaffa - Sound Tracker. Basistin suunnittelema ja juontama projekti esitteli suomalaisille maailman musiikkiperinteitä sekä eri tyylilajeja läheltä.
Ohjelmasarjassa tavatut artistit olivat pääasiassa Yaffan tuttuja ja kontakteja, joita hänelle oli kolmen vuosikymmenen aikan kertynyt kasapäin.
–Sä olet 30 vuotta reissannut kymmenen eri yhtyeen kanssa, jos oikein laskin... –Jeesus!
Arto Nyberg tiivistää Sami Yaffan uraa
Sound Tracker -sarjaa tehtiin lopulta kolme tuotantokautta ja 20 jaksoa. Televisiouransa lisäksi Yaffa on työstänyt Ylelle myös radiosarjaa. Radio Sami Yaffan jaksoissa uppoudutaan siinäkin maailmanmusiikkiin ja musiikkihistoriaan.
Sami Yaffan musiikkiohjelmia on katsottavissa ja kuunneltavissa Yle Areenassa
Lähteitä: Sami Yaffa - Tie taipuu (Tommi Liimatta 2016, Like), Hanoi Rocks – All Those Wasted Years (Ari Väntänen 2009, Like), Sheriffi McCoy (Andy McCoy 2005, Loisto).