Kuvakollaasi Sari Kuustolasta, Kosti Kuustolasta ja Reko-Aleksi Renvikistä.
Kuva: Meri Lantela, Juuso Koivisto / Yle
Vanhemmuus

Kosti Kuustola oli 6-vuotias, kun äiti Sari Kuustola löysi hänelle korvaamattoman ystävän: ”Meillä kävi todella hyvä tuuri”

Kaikkien tärkeiden aikuisten ei tarvitse olla lapselle sukua. Reko-Aleksi Renvik ryhtyi aikuiskaveriksi vailla odotuksia, mutta hänestä tuli pysyvästi tärkeä ihminen Kosti Kuustolan elämään.

Reko-Aleksi Renvik, 44:

Kosti oli kuuden vanha, kun me tapasimme syksyllä 2014. Nyt hän täyttää 16 vuotta, ja meillä on meneillään 10-vuotisjuhlavuosi.

Kosti korosti, että se pitää erikseen mainita.

Tapasimme Mieskaveri-kurssin kautta. Toiminnan ajatus on tarjota aikuinen mieskaveri lapselle, jolla ei ole säännöllistä kontaktia isään.

Reko-Aleksi Renvik ulkona, katsoo kamerasta ohi oikealle.

Vanhemmuussuhteen sijaan kyse on kaverisuhteesta, jossa kaveri on luotettava aikuinen, jolla on tietysti eri tavalla elämänkokemusta ja auktoriteettia.

Ensin tapasin kahdestaan Kostin äidin kanssa. Uskon, että meillä molemmille jäi tunne, että tämä homma toimii.

Kostin tapaamista kuitenkin jännitin.

Tee-se-itse -turvaverkko – vanhemman arjen pelastus

Kosti Kuustola, 15:

Kun tapasimme Rekon kanssa ensimmäistä kertaa, opetin Rekoa leikkimään kauppaleikkiä. Reko ei ihan tiennyt, miten homma toimii, mutta minä opetin.

Tapasimme kahden viikon välein. Välillä käytiin uimassa, pyöräilemässä ja jääkiekkopeleissä.

Isäni oli kotoisin Venäjältä ja muistan, että ensimmäisissä matseissa kannatin kovaan ääneen Venäjän joukkuetta. Myöhemmin aloin kannattaa Jokereita.

Kosti Kuustola sinisessä paidassa ulkona, katse kameraan.
Kosti Kuustola sinisessä paidassa ulkona, katse kameraan.

Inhoan sitä, jos on tylsää. Rekon kanssa meillä on aina tekemistä. Me teemme usein asioita, joita me emme äitini kanssa välttämättä niin usein tee.

Reko on luotettava ja ennakkoluuloton, ja hänellä on hyvät läpät. Meillä on aina hauskaa. Ihailen sitä, miten rohkeasti Reko kokeilee uusia asioita.

Sari Kuustola:

Kostin oma isä menehtyi, kun Kosti oli 6-vuotias.

Samoihin aikoihin ystävystyin toisen äidin kanssa, jonka tyttärellä oli mieskaveri, ja siitä sain idean etsiä Kostille aikuista kaveria.

Minulla ei varsinaisesti ollut mitään odotuksia aikuiskaveritoiminnan suhteen. Tiedän, että joillakin kaverisuhde on kuivunut kasaan muutaman vuoden jälkeen. Reko on kuitenkin ollut hyvin säntillisesti tässä mukana.

He tapasivat Kostin kanssa säännöllisesti jopa sen jälkeen, kun muutimme kauemmas asumaan.

Reko-Aleksi Renvik:

Kosti oli hyvin erilainen lapsi kuin mitä itse olin.

Kosti harrastaa teatteria, ja ensimmäisissä näytelmissä hän oli jo 6-vuotiaana. Kosti on hyvin ekstrovertti ja ulospäinsuuntautunut tyyppi, aina valmis kaikkeen.

Kostin äidin kanssa olen joskus puhunut, että minä näen Kostista ne parhaat puolet.

Reko-Aleksi Renvik

Kosti on kova ideoimaan, ja aina on kuitenkin löytynyt tekemistä, joka molempia kiinnostaa.

Meillä ei juurikaan ole mitään konflikteja. Kostin äidin kanssa olen joskus puhunut, että minä näen Kostista ne parhaat puolet. Hänestä huomaa, että hän haluaa tulla tapaamaan ja hänestä on kiva nähdä

Kosti Kuustola:

Olen kiinnostunut media-alasta. Teatteria olen harrastanut jo kymmenen vuotta. Reko on käynyt monesti katsomassa teatteriesityksiäni. Yhden esityksen jälkeen Reko kertoi, että hän saa lapsen. En silloin oikein tiennyt, miten reagoida asiaan.

Se ei kuitenkaan ole vaikuttanut meidän kaveruuteemme mitenkään. Tai jos vaikutti, niin positiivisesti.

Kosti Kuustola ja äiti Sari Kuustola ulkona, kuva tarkentunut Kostiin.

Rekon lapset ovat tykänneet, kun olen käynyt siellä. Välillä he kysyvät, että koska tulen taas käymään.

Reko-Aleksi Renvik:

Minulla on aina ollut ajatus omasta perheestä. Toisina aikoina se on tuntunut enemmän todennäköiseltä kuin toisina, mutta sitä olen aina toivonut. Isäksi tuleminen ei toivottavasti ole Kostin suuntaan näyttäytynyt niin, että mikään olisi merkittävästi muuttunut, vaikka omassa elämässä siinä vaiheessa tottakai olikin.

Lapseni ovat nyt 6- ja 4-vuotiaita. Joskus olen miettinyt, että olisi kiva tehdä jotakin porukalla. Mutta toisaalta koen, että meidän tapaamiset ovat minun aikaani Kostille, ja haluan omistaa sen ajan hänelle.

Sari Kuustola:

Siinä vaiheessa, kun Rekolle itselleen tuli perhettä, tapaamisten väli vaihtui kahdesta viikosta kolmeen. Olin niihin aikoihin odottavalla kannalla, että mitenköhän tässä käy. Mutta Reko taisi itse sanoa, että hänen on tarkoitus jatkaa niin kauan kuin Kosti itse haluaa. Että hän ei ole missään tapauksessa päättämässä heidän kaveruuttaan.

Sari Kuustola ulkona, katse oikealle ohi kameran.
Sari Kuustola ulkona, katse oikealle ohi kameran.
Sari Kuustola ulkona, katse oikealle ohi kameran.

Tuntuu, että Kostin on ehkä helpompi olla oma itsensä Rekon seurassa kuin omanikäisten kanssa. Kyllä hän löytää niistä omanikäisistäänkin kavereita, mutta Kostin ja Rekon ystävyys on ainutlaatuinen.

Tuntuu, että monista asioista Kostin on helpompi puhua aikuisen kanssa.

Heidän kemiansa näyttävät kohtaavan. Meillä kävi todella hyvä tuuri.

Reko-Aleksi Renvik:

Kun lähdin tähän mukaan 10 vuotta sitten, en silloin ajatellut tulevaisuuteen, enkä oikeastaan ajattele nytkään. Olisin yllättynyt, jos yhteydenpitomme ei jatkuisi. Me pidämme yhteyttä niin kauan kuin Kosti haluaa. Minä en ole katoamassa mihinkään.

Ei pidä olla niin kyyninen ja pessimistinen, ettei ikinä uskalla luottaa kehenkään.

Reko-Aleksi Renvik

Vapaaehtoistyötä, jos tätä sellaiseksi voi kutsua, ei kannata ajatella liian kapeasti. Kyse ei ole palvelusta, vaan oikeista ihmisistä, jotka pistävät itsensä ja oman aikansa peliin.

Kostin ja minun kohdalla yhdistys loi kaverisuhteelle pohjan, mutta me olemme jo pitkään menneet omillamme. Ulkoiset puitteet eivät enää pidä hommaa pystyssä.

Reko-Aleksi Renvik seisoo ulkona kauppakeskuksen edessä.
Reko-Aleksi Renvik seisoo ulkona kauppakeskuksen edessä.
Reko-Aleksi Renvik seisoo ulkona kauppakeskuksen edessä.

Omalle lapselle aikuisen kaverin etsiminen vaatisi valtavasti luottamusta. On aika hienoa, että Kostin äiti Sari uskalsi ottaa sen askeleen. Meillä on ollut täysi luottamus koko ajan.

Jotenkin sitä ajattelee, että hyvien asioiden puolesta on otettava riskejä. Ei pidä olla niin kyyninen ja pessimistinen, ettei ikinä uskalla luottaa kehenkään.

Olen todella kiitollinen, että olen saanut tuntea Kostin jo näin pitkään.

Maailmassa on isoja kriisejä ja vaikka minkälaisia sotia. Siinä tulee helposti epätoivo, jos ympärillä tapahtuu jatkuvasti vain pahoja asioita. Jotenkin se lohduttaa, että pystyy olemaan jonkun ihmisen elämässä merkityksellinen henkilö.

Ikään kuin astua sinne näyttämölle ihan yllättäen.