Harmonikkataiteilija Veikko Ahvenainen kertoo vuonna 1984 tehdyssä haastattelussa soittimeensa liittyvistä ennakkoluuloista.
Ahvenainen aloitti soittamisen tanssimuusikkona jo 1940-luvulla, mutta hän alkoi soittaa harmonikalla myös klassista musiikkia.
Kun Ahvenainen kolmekymmentä vuotta myöhemmin alkoi konsertoida kirkoissa, vastaanotto oli pääosin hyvä, mutta ennakkoluulojakin oli. Erään kerran Varsinais-Suomessa kirkkoherra haistoi henkeä, kun Ahvenainen astui ulos autosta.
Ennakkoluulot elivät vielä 1980-luvun alussa Kouvolassa. Kouvolan kirkkoon ei Ahvenaisella ollut harmonikan kanssa mitään asiaa.
Vastoinkäymisiä oli myös harmonikansoiton opetuksessa.
Ahvenainen oli aikanaan läpäissyt Sibelius-Akatemian pääsykokeen, mutta rehtori Ernst Linko oli evännyt opiskelupaikan kuultuaan Ahvenaisen soittimen. Rehtori oli todennut yksiselitteisesti, ettei hanuristeja opeteta hänen oppilaitoksessaan.
Harmonikan opetus loppui, kun valtion tuki uhattiin viedä
Ahvenainen laati ensimmäisen suomalaisen harmonikansoiton oppikirjan vuonna 1959. Harmonikkakoulusta huolimatta soitonopetuksen saaminen musiikkiopistoihin kesti vielä kauan.
Markus Similä on kertonut kirjassaan Veikko Ahvenainen: Täysin palkein, kuinka opetusministeriön tarkastajat olivat tehneet 1960-luvulla yllätyskäynnin Hyvinkään musiikkiopistoon. Ahvenainen opetti siellä harmonikansoittoa.
Tarkastuksen jälkeen opisto oli saanut säveltäjä Felix Krohnin allekirjoittaman kirjeen, jossa valtion tuki uhattiin lopettaa, mikäli harmonikkaopetusta jatkettaisiin. Uhkauksen edessä opisto taipui ja harmonikkaopetus jäi siihen.
Harmonikka hyväksyttiin oppiaineeksi Sibelius-Akatemiaan viimein vuonna 1977. Vuotta aikaisemmin Jyväskylän konservatorioon oli perustettu ensimmäinen lehtoraatti ja harmonikkaa opetettiin jo 40 musiikkiopistossa.
Ensimmäinen harmonikka vekselillä
Ahvenaisen innostus harmonikansoittoon alkoi jo lapsena. Kun kuopiolaisen osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa kiilsi täysimittainen viisirivinen harmonikka, 11-vuotias poika innostui. Hinta kesällä 1941 oli kova: 500 markkaa.
Rahaa saadakseen hän marssi päättäväisesti pankkiin, jossa sai kuulla, että tarvitsisi vekselin ja vekselille takaajan.
Seuraavaksi Ahvenainen kipaisi puusepäntehtaan johtajan luokse, ja tarina sai onnellisen lopun. Ahvenainen osti kunnon soittimen, ja suomalaiset saivat rakastetun muusikon sekä pedagogin.
Musiikkiopintoja korvakuulolta
Pikku Veikko opetteli soittamaan korvakuulolta, sillä vaatimattomassa kuopiolaisessa kodissa ei ollut radiota tai gramofonia, eikä Kuopiossa ollut opettajia.
Myöhemmin hän osti musiikkikaupasta Czernyn etydejä. Vaikka kyseessä olivat pianonuotit, niiden avulla saattoi hioa soittotekniikkaa.
Jälkikäteen Ahvenainen on pohtinut vuosien menneen hukkaan ilman pätevää opetusta. Asialla oli toinenkin puoli: pedagogin taidot kehittyivät alusta asti, koska hän käytti paljon aikaan miettiessään, millä sormella nappuloita piti missäkin vaiheessa painaa.
Kunnolliseen ammattiin vai ammattimuusikoksi?
Vanhempien toiveesta Veikko Ahvenainen oli kouluttautunut metallimieheksi ja saanut työpaikan veturinkorjaajana. Hän oli kokeillut myös kultasepän ammattia, mutta joutunut luopumaan siitä ihottuman vuoksi.
Kuopion konepajan johtaja tarjosi mahdollisuutta edetä uralla, kouluttautua veturin lämmittäjäksi ja edelleen kuljettajaksi, mutta musiikki oli tärkeämpää.
Ensimmäisellä levyllä soi oma sävellys Muistoja Marseillesta
Varsinainen ammattiura sai alkunsa gramofonien korjaajana Westerlundin musiikkikaupassa Helsingissä. Musiikkikaupan toinen kerros toimi tarvittaessa äänitysstudiona, ja siellä utelias nuorukainen pääsi seuraamaan levyjen äänittämistä.
Ahvenainen esitteli Westerlundin johtokunnalle oman sävellyksensä Muistoja Marseillesta ja ehdotti itseään sen esittäjäksi. Vuonna 1955 tehdyn ensilevytyksen jälkeen gramofonikorjaajan työt jäivät. Tilalle tulivat levyt, keikat ja kiertueet.
Ensilevyn jälkeen levyjä on syntynyt vuosikymmenten varrella huomattavat määrät, yli tuhat kappaletta.
Harmonikansoiton suomenmestaruuden Veikko Ahvenainen voitti vuonna 1957.
Musiikki videolla: Pietro Frosini: Oliivien kukkiessa (Veikko Huuskonen, harmonikka, Ingmar Englund, kitara & Mauno Maunola, kontrabasso).
Yleisradion taiteilijaksi 1950-luvulla
Yksi harmonikkaan liittynyt ennakkoluulo murtui, kun Veikko Ahvenainen läpäisi Yleisradiossa musiikkipäällikkö Jouko Tolosen järjestämän koesoiton. Ensimmäisessä koesoitossa Ahvenainen soitti klassista musiikkia, mutta Tolonen ei pitänyt kappalevalinnoista.
Toisella kerralla soitetut tangot menivät läpi. Ahvenainen ei kuitenkaan antanut periksi vaan soitti äänitysstudiossa Lisztiä ja Weberiä ja esitykset soitettiin radiossa ilman valituksia.
Sinfoniaorkesterin solistina Ahvenainen esiintyi ensimmäisen kerran Lahdessa syksyllä 1956. Ohjelmassa oli Pietro Deiron harmonikkakonsertto. Oheinen Yleisradion kantanauha on samalta vuodelta. Radion viihdeorkesteria johtaa George de Godzinsky.
”Klassillista hanurilla” tallennettiin kameroiden edessä 1964.
Kiertueille Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon
Amerikan kiertueet Veikko Ahvenainen aloitti sattuman oikusta vuonna 1966. Hän oli kohdannut lapsuudenystävänsä Paul Oksmanin Vaasassa. Oksman asui Amerikassa ja toimi Yhdysvaltain ulkoministeriön palveluksessa.
Oksman oli myös laulaja, jonka kanssa syntyi idea yhteisestä konserttikiertueesta. Ensimmäinen niistä alkoi New Yorkista. Se kesti yli neljä kuukautta. Kaiken kaikkiaan esiintymisiä kertyi yli 60, ja kiertue sisälsi lukuisia tv- ja radio-ohjelmia.
Sattuma vei harmonikkataiturin myös Neuvostoliittoon. Kuultuaan levyään soitettavan Tallinnan radiossa, hän tarjosi itseään sinne keikalle. Kun vastaus oli myönteinen, paperisota alkoi ja syksyllä 1966 Ahvenainen matkusti Tallinnaan. Konsertti Estonia-teatterin 1100-paikkaisessa salissa oli loppuunmyyty.
Ensimmäisen neuvostoliittolaisen konserttiagentuurin, Goskonzertin, järjestämän kiertueen Ahvenainen teki keväällä 1967. Uransa huipentumana hän pitää konserttia Moskovan Tšaikovski-salissa vuonna 1978.
Tšaikovski-salissa soittivat vain kutsutut taiteilijat
Veikko Ahvenainen 2001
Ero kahden musiikkikulttuurin mekan, New Yorkin Carnegie Hallin ja Tšaikovski-salin, välillä oli hänelle selkeä haastattelussa vuonna 2001.
– Kuka tahansa voi vuokrata New Yorkin Carnegie Hallin konsertoidakseen siellä, mutta Moskovan Tšaikovski-salissa soittivat vain kutsutut taiteilijat.
Urheilu- ja raittiusmiehenä tunnettu harmonikkataiteilija Veikko Ahvenainen juoksi kolmannenkymmenennen maratoninsa 82-vuotiaana ja keikkailee vielä 95-vuotiaana.
Kuuntele Soiva arkisto: Harmonikkataiteilija Veikko Ahvenainen (1929)