Tykkäämme tehdä käsitöitä ja tykkäämme säilyttää luomuksemme. Näin voisi päätellä saamiemme useiden kymmenien kuvien perusteella.
Osa käsitöistä on säästetty, koska niistä on tullut tärkeitä muistoesineitä, kun taas toiset ovat edelleen arkikäytössä.
Voisi ehkä luulla, että yleisin käsityömuisto olisi voiveitsi tai neulesukat, mutta se onkin itse asiassa kangaskassi, joka on pitänyt pintansa vuosikymmenten ajan.
Käsityöpussista jumppakassiin
Anne Ohralahti ompeli tämän kangaskassin kansakoulussa kokonaan käsin. Sitä on käytetty muun muassa käsityöpussina. Ohralahti lähettää terveiset entiselle käsityöopettajalleen, joka ehkä istuu nyt jossakin pilven reunalla.
Alla olevassa galleriassa on lisää kangaskasseja, jotka on ommeltu suunnilleen saman kaavan mukaan mutta joissa on erilaisia monogrammeja ja koristeluita.
Kaikkea vinoista lapasista kokonaisiin kansallispukuihin
Käsitöiden parissa on joskus koettu hikisiäkin hetkiä. Terhi kertoo koulussa kirjomastaan ristipistotaulusta.
Kovasta yrityksestä huolimatta Terhin taulu ei tullut valmiiksi ennen joululomaa. Hän ei halunnut luovuttaa vaan istui kirjomassa yömyöhään aina jouluaattoon asti saadakseen taulun valmiiksi. Taulu on saanut nimekseen Terhin stressitaulu, ja se riippuu yhä kunniapaikalla hänen lapsuudenkodissaan.
Marin työstä ei tullut aivan sellainen, kuin hän oli ajatellut. Hän ei ole koskaan käyttänyt 80-luvulla neulomiaan lapasia talvipakkasilla. Sen sijaan ne ovat toimineet mainiosti pannunalusina ja saavat hänet yhä hymyilemään.
Koulun käsityötunneilla on tehty myös vaativia ja aikaavieviä projekteja, kuten kokonainen kansallispuku. Kati Pitkänen oli kahdeksannella luokalla ommellessaan itselleen tämän upean Kymenlaakson kansallispuvun.
Moni meille kirjoittanut kertoi, että käsitöistä tuli heille rakas ja tärkeä harrastus, kun taas joillakuilla ne vaikuttivat jopa ammatinvalintaan. Heikki Tuure viihtyi puutyöluokassa 70-luvulla, ja ehkä juuri tämä voirasia johdatti hänet insinöörinuralle.