Joskus pienestä käsityöstä tulee melkein yhtä suuri elämys kuin Versailles’n koristeluista. Ei voi kuin katsella ja ajatella, miten upeaa!
Vertailu on ehkä hiukan majesteettinen, kun kyse on niin pienestä ja näennäisesti yksinkertaisesta pöydästä, mutta jos on puuseppä ja pitää rakenteista, reaktio tuntuu varsin kohtuulliselta.
Pöytä, jolla on tarinoita
Pöytä löytyi kesäisellä retkellä lakkautetulle luotsiasemalle. Upea ja suloinen pöytä, mutta kuka sen on alun perin tehnyt. Onko olemassa esikuva, jonka puuseppä on nähnyt jossakin?
Miten mielenkiintoista olisikaan ollut olla kuulemassa luotsien kertomuksia kovista ajoista, myrskyistä ja merestä kahvitauoilla pienen pöydän ympärillä 50–60-luvulla.
Opas luotsin pöytään
Jalat ovat suippenevat: 3 cm alhaalta, 11 cm ylhäältä ja 55 cm pitkät. Tavallisesti jalat ovat sellaiset, että niiden ulkoreuna on suora ja sisäreuna on viistottu. Jalat ovat lisäksi kiinni pöydän reunuksessa.
Tässä pikkupöydässä jalat sijoitetaan niin, että ne on viistottu sisä- ja ulkoreunalta ja lisäksi niiden kiinnityskohta on kulmasta viistoon sisäänpäin.
Reunus. Reunus on yleensä kiinnitetty tapein jalkoihin tai naulattu jalkojen ulkopuolelle. Tässä reunus on viistottu 45 asteen kulmaan ja kiinnitetty suoraan jalkoja vasten. Alkuperäisessä ne oli naulattu, minä käytin ruuveja.
Pöytälevy tehdään neljästä 13 cm leveästä ja 52 cm pitkästä laudasta. Ruuvaa laudat yhteen parilla rimalla. Jotta rimoille tulee tilaa, reunukseen pitää sahata kolot.
Rimojen väli pöytälevyn alla on noin 28 cm. Mittaa niin, että rimat mahtuvat ja istuvat reunukseen ja jalkojen väliin.
